Yhteinen luonto

Luonto voi toimia sillanrakentajana ja kotoutumisen tukena. Suomessa luonto tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden osallisuuteen. Se on maksuton, kaikkien saavutettavissa oleva yhteinen tila, jossa jokainen voi kokea rauhaa, kuulumista ja toimijuutta taustasta riippumatta.

Luonto voi herättää meissä monenlaisia tunteita; rauhaa, iloa, muistoja ja joskus myös ristiriitoja ja pelkoa. Ulkomaalaistaustaisille suomalainen luonto voi merkitä vielä jotakin erityistä. Osalle luontosuhde voi olla tuttu ja kulttuurinen voimavara, joka tukee identiteettiä ja tarjoaa yhteyden omille juurille. Toisille luonto voi näyttäytyä vieraana tai pelottavana ympäristönä, jos menneistä kokemuksista on jäänyt mieleen luontoon liittyviä vaaroja, arvaamattomuutta tai turvattomuutta. Luonto voi herättää muistoja lähtömaasta, kauniita, kipeitä tai molempia yhtä aikaa. 

Onkin tärkeää ymmärtää, että jokainen luontosuhde on yksilöllinen. Kohtaamisissa on tärkeää välttää oletuksia ja kysyä avoimesti, millainen suhde luontoon ihmisellä on ja millaiset tavat olla ulkona tuntuvat turvallisilta. Luonto voi olla merkityksellinen vain silloin, kun sitä lähestytään sensitiivisesti ja turvallisesti. 

Luonto yhteisenä kielenä 

Luonnossa ei aina tarvita yhteistä puhuttua kieltä. Jaetut kokemukset, kuten hiljainen kävely, linnun huomioiminen tai tuulen kuunteleminen voivat rakentaa yhteyttä ilman sanoja. Luonto on hyväksyvä ja läsnäoleva ympäristö, joka ei vaadi suorituksia, vaan antaa luvan olla, hengittää ja rauhoittua. Tämä voi tukea myös traumasta toipumista: kun keho ja mieli saavat levätä, myös yhteys omaan itseen vahvistuu ja voi päästää irti jostain, jota on kannatellut pitkään. 

Yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä 

Luonnossa tapahtuva ryhmätoiminta voi merkittävästi vahvistaa kuulumisen tunnetta. Monissa kulttuureissa luonto on luontaisesti yhteisöllinen ympäristö, jossa liikutaan porukalla ja jaetaan kokemuksia. Samaa voi toteuttaa myös Suomessa oman perheen, yhteisön jäsenien ja ystävien kanssa. Tai näiden puuttuessa tukiperheen, tukihenkilön tai vertaisryhmän kanssa. Luontokokemus yhdessä synnyttää luottamusta ja yhteisiä muistoja, jotka kannattelevat kotoutumisen prosessia. 

Luonto madaltaa osallistumisen kynnystä. Fyysinen aktiivisuus tapahtuu luontevasti, ja sosiaaliset roolit kevenevät, metsässä kukaan ei ole vain asiakas, ohjaaja tai viranomainen, vaan kaikki ovat kulkijoita samassa ympäristössä. Tämä tasa-arvoistava kokemus lisää osallisuutta ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. 

Luonnon rauhoittava vaikutus luo turvallisen pohjan ajatusten jakamiselle ja yhteiselle kehittämiselle. Se lisää avoimuutta, vahvistaa vuorovaikutusta ja tukee itsetuntemusta, ominaisuuksia, jotka ovat tärkeitä niin hyvinvoinnin kuin kotoutumisenkin näkökulmasta. 

Saavutettavaa ja moniaistista luontoa 

Lähiluonto voi olla hyvinkin tärkeä. Kun asuinalueen puistot, polut ja rantapaikat tulevat tutuiksi, uuden ympäristön omaksuminen helpottuu. Tällöin luonto toimii tasa-arvoisena yhteisenä tilana, jossa ei ole kulttuurisia portinvartijoita, vain avoimia polkuja, joille kuka tahansa voi astua. 

Lähiluonto on useimmiten maksuton ja helposti saavutettavissa. Esteettömät reitit, ohjaus eri kielillä ja lainattavat varusteet tekevät luontokokemuksista mahdollisia myös niille, jotka tarvitsevat tukea tai joille luonto on ennestään vieras. Luonto voidaan tuoda myös sisätiloihin esimerkiksi äänimaisemilla, kuvilla, tuoksuilla tai luonnonmateriaaleilla. Näin luontokokemuksia voidaan tarjota monipuolisesti eri tilanteissa. 

Turvallinen kokemus luonnosta 

On tärkeää huomata, että luonto voi myös herättää pelkoja. Aiemmat traumaattiset kokemukset vesistöistä, metsistä, pimeästä tai eläimistä voivat nousta esiin uusissa, tuntemattomissa ympäristöissä. Luonto on voinut esimerkiksi liittyä pakomatkaan ja voi siksi nostaa esiin pelottavia muistoja. Myös tiedon puute siitä, mikä suomalaisessa luonnossa on turvallista ja mikä ei, mikä sallittua ja ei, voivat aiheuttaa jännitystä tai pelkoja. Siksi ohjattu, vaiheittain etenevä tutustuminen luontoon on tärkeää. Jokaisella tulee olla mahdollisuus edetä omaan tahtiin ja saada tarvittavaa tukea. Ohjaajan sensitiivisyys, ryhmän tuntemus ja joustavuus huomioida yksilön tai ryhmän tarpeet ovat avainasemassa. 

Pelkojen tai jännitteiden huomioiminen ei vähennä luonnon mahdollisuuksia, se lisää niitä. Kun ympäristö koetaan turvalliseksi, luonto voi muuttua voimavaraksi. Voimme kokea yllättäviä ilahduttavia hetkiä turvallisesti; luonnon eläinten kohtaamisia tai kauniiden yksityiskohtien löytämisen iloa. Voimme vastaanottaa puiden tarjoamaa happea tai tuntea lujan peruskallion tuen jalkojen alla, kun omassa kehomielessä ahdistaa tai myrskyää.   

Luonto osallisuuden ja toimijuuden vahvistajana 

Luonto tarjoaa tilan, jossa voi kokea vapautta ja toimijuutta, erityisesti silloin kun elämässä on paljon asioita, joihin ei itse voi vaikuttaa. Suomessa jokaisenoikeudet antavat kaikille mahdollisuuden liikkua, keräillä, levätä ja nauttia luonnosta omalla tavallaan. Luonto on samaan aikaan kaikkien ja ei kenenkään; avoin, yhteinen ja tasa-arvoinen. 

Luonnon äärellä muistuu mieleen myös yhteys johonkin suurempaan. Sama aurinko paistaa täällä ja muualla maailmassa. Lähipuron vesi on osa ikiaikaista kiertokulkua, joka ylittää rajat ja aikakaudet. Syvälliset ja vaikuttavat luontokokemukset voivat tuoda näkökulmaa: olemme osa jotakin isompaa, elävää kokonaisuutta. 

Luonto ei ole vain maisema, se on yhteinen tila, joka tukee hyvinvointia, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Se tarjoaa juurtumisen kokemuksia, rauhaa ja tilaa hengittää. Ulkomaalaistaustaisille luonto voi olla sillanrakentaja yli kulttuurirajojen, kotoutumisen tuki ja voimanlähde. Jokainen polku metsässä, jokainen hetki veden äärellä ja jokainen jaettu kokemus voi vahvistaa tunnetta: täälläkin voi olla kotona.