4-vuotiasta turvakotia juhlittiin keskiviikkona 6.4. Nyt kun kahden vuoden jälkeen rajoitukset on purettu, saimme vihdoin järjestää juhlan kunniaksi poikkeuksellisesti avoimet ovet, ja vieraita saapuikin mukavasti. Iltapäivän tunnelma oli lämminhenkinen ja sisälsi paljon naurua, keskustelua, ja mikä parasta: musiikkia. Seinäjoen ukuleleorkesteri sai vieraat jammailemaan tuttujen kappaleiden tahtiin, ja hymy oli herkässä. Voin kuvitella, että sekä vieraitamme että meitä työntekijöitä hymyilytti vielä kotonakin esityksen jälkeen. Ja mitä syntymäpäiväjuhlat olisivatkaan ilman kakkua! Kiitos Sedun leipuri-kondiittoriopiskelijoille herkullisesta kakusta!
Osalle vieraista toimintamme oli tuttua esimerkiksi oman työnsä kautta, mutta paikalle saapui myös heitä, joilla ei juurikaan ennakkokäsityksiä ollut. Vieraiden kanssa kävimme hyvää keskustelua toiminnastamme ja tärkeästä, mutta vaikeasta aiheesta: lähisuhdeväkivallasta. Vaikka pääteemamme oli syntymäpäiväjuhla, koimme tärkeäksi nostaa esiin sen juurisyyn, miksi turvakoteja tarvitaan. Useampi vieras pysähtyikin turvakodin seinillä olevien tekstien ja kuvien äärelle. Meillä väkivallasta puhuminen ei ole tabu, vaan täällä tuomme vahvasti esiin, ettei pelko kuulu lähisuhteeseen. Seinillämme olevat tekstit tekevät näkyväksi myös sen, kuinka moninaista väkivalta onkaan, eikä se aina näy päällepäin mustelmina.
Turvattua asumista olemme tarjonneet neljän vuoden aikana 580 asiakkaalle, joista aikuisia on ollut 319 ja lapsia 257. Aikuisista asiakkaista naisia on ollut 281 ja miehiä 37 yhteensä 54:ltä eri paikkakunnalta. Kuulin useamman kuin yhden vieraan toteavan turvakodin olevan yllättävän tilava ja kodikas. Vieraiden kanssa keskustelimme siitä, kuinka tärkeää on, että jo fyysisillä tiloilla luodaan turvallisuuden tunnetta väkivaltaa kokeneille.
Toivon, että meillä vierailleet kertovat käynnistään eteenpäin vaikkapa työpaikoillaan tai tuttavapiirissä, jotta tietoisuus sekä lähisuhdeväkivallasta että turvakodista lisääntyisi. Todennäköisesti jokainen meistä tuntee jonkun lähisuhdeväkivaltaa kokevan, vaikka emme olisi siitä tietoisia. Siksi kahvipöytäkeskustelut ovat tärkeitä, sillä koskaan ei voi tietää, kuka kuulijoista tarvitsee tiedon siitä, ettei ole yksin ja apua on saatavilla.
