Muistan kuinka lapsena tunnit olivat käsittämättömän pitkiä, kun odotti Joulupukkia saapuvaksi. Ensin syötiin puuro, käytiin joulusaunassa, syötiin jouluruoka, käytiin viemässä kynttilät haudoille, juotiin kahvit….ja odotettiin. Sitten vielä vähän odotettiin! Välissä tuskailtiin. Kiukutella ei uskaltanut ettei pukki vaan peru sen takia tuloaan viime tingassa. Sitten se Pukki onneksi vihdoin tuli, lahjat jaettiin, paketit revittiin auki ja jännitys laukesi. Näin meillä yleensä meni. Aika perinteiset kuviot varmaan vaikka joka perheellä joulun traditiot ovatkin omanlaisiaan. Ne olivat lapselle jänniä ja hienoja päiviä. En voi olla kuin kiitollinen niistä vanhemmilleni.
Tänäkin jouluna perheissä jännitetään. Suurimmassa osassa yllä mainitun kaltaisista syistä. Onneksi. Osassa perheitä joudutaan jännittämään muista syistä: pystytäänkö ostamaan lahjoja ja ruokia joulupöytään, kun rahat riittävät juuri ja juuri pakollisiin menoihin? Toivottavasti äiti/isä ei ota taas perinteistä joulukänniä ja sammu eteiseen. Näenköhän tänä jouluna äitiä/isää ollenkaan, ku nyt on toisen vuoro olla lasten kanssa jouluna? Toivottavasti vanhemmat ei taas huuda toisilleen! Joku puolestaan jännittää sitä, tuleeko kukaan edes käymään pyhien aikana.
Joulu on rauhoittumisen aikaa ja lapset muistavat ne usein vielä aikuisenakin. Me vanhempina voimme huolehtia siitä, että ne muistikuvat ovat mukavia ja lämpöisiä. Onhan se itsellekin kivempaa, kun näkee lapsien nauttivan. Niin ja käy jossain välissä moikkaamassa sitä naapuria, joka on yksin jouluna. Siitä saa itsekin joulumieltä lisää.
Mukavaa joulun odotusta itse kullekin säädylle!
Terveisin Peter
ps. yhdistyksellemme joulu saapui jo tänään. STEAn sosiaali- ja terveysministeriölle toimittama avustusehdotus vuonna 2018 sosiaali- ja terveysjärjestöile jaettavista valtionavustuksista on nyt julkaistu. Työmme perheiden hyvinvoinnin ja kriiseistä selviämisen tukemiseksi jatkuu. Siksi tähän loppuun kaikki iloiset hymiöt.
