Elämme kesäkuun puoltaväliä. Koulujen kesälomat ovat alkaneet, ja arkinen aherrus on hetkeksi tauonnut. Koronavuosien jälkeen saadaan jälleen kokoontua ja nähdä kasvotusten. Nuoria liikkuu isoissa ja pienemmissä porukoissa kaupunkien keskustoissa, rannoilla, kauppakeskuksissa. Kännyköiden tuijottamisen sijaan vaihdetaan merkitseviä katseita, supistaan ja nauretaan kovaan ääneen. Ilma suorastaan tihkuu innostusta, jännitystä, epävarmuutta ja hormonien hyrräystä. Nuoruudessa etsitään niin omaa identiteettiä kuin roolia porukassa. Mietitään, miten ilmaista tunteita, miten lähestyä toista, mitä muut ajattelevat. Tutkaillaan uusia ihastuksen tunteita, ja kerätään rohkeutta niiden ilmaisemiseen. Koetaan monia asioita ihan ensimmäistä kertaa.
Jokainen omia nuoruusvuosiaan muisteleva aikuinen pystyy varmasti mielessään palaamaan takaisin niihin hetkiin, kun sai kokea uusia ihastuksia, seurustelusuhteiden huumaavia alkuja sekä myös riipaisevia loppuja.
Kokemuksia ja tunteita jaettiin ystävien, ja toivottavasti myös vanhempien tai muiden luotettavien aikuisten kanssa. Tietoa murrosiästä, kehityksestä ja seksuaalisuudesta saatiin koulun terveystiedon tunneilta, mutta sitä etsittiin ja saatiin myös kavereilta, tutuilta ja mediasta. Erilaisten parisuhteiden malleja, niin hyviä kuin ei-niin-hyviäkin, nähtiin kotona ja lähipiirissä.
Hyvien muistojen ja kokemusten lisäksi mieleen voi pulpahtaa myös vaikeita ja ikävämpiä muistoja. Mustasukkaisuuden ja kontrollin alla elämistä, omien rajojen ylittymistä, painostamista, itsemääräämisoikeuden ja fyysisen koskemattomuuden loukkaamista. Seurusteluväkivalta on ilmiönä tunnistettu, mutta silti vain vähän tutkittu Suomessa. Ensi- ja turvakotien liitto on vuonna 2019 julkaissut ”Seurustelun ei kuulu satuttaa” -verkkojulkaisun, jossa on tutkittu suomalaisten nuorten kokemuksia seurusteluväkivallasta.
Seurusteluväkivalta on monimuotoista, vakavaa ja haavoittavaa. Väkivalta voi olla fyysisen väkivallan lisäksi henkistä, seksuaalista, digitaalista, uskonnollista tai taloudellista. Väkivalta alkaa seurustelusuhteessa usein vähitellen, ja väkivallan tekijä voi käyttää monenlaista väkivaltaa hallitakseen ja satuttaakseen. Nuori voi joutua kokemaan esimerkiksi haukkumista tai nimittelyä, läpsimistä tai repimistä, sosiaalisista suhteista eristämistä, seksuaalisiin tekoihin tai niiden kuvaamiseen painostamista. Pukeutumisen ja ulkonäön määrittely tai puhelimen sisällön tarkistaminen ja vahtiminen saatetaan verhoilla huolehtimiseksi ja välittämiseksi, vaikka kyse on kontrolloinnista.
Seurusteluväkivalta aiheuttaa uhrissa moninaisia vaikutuksia. Fyysisten vammojen lisäksi väkivallasta voi seurata psyykkisiä oireita, kuten ahdistusta, masennusta, itsetuhoisuutta tai syömis- ja unihäiriöitä. Nuori ei välttämättä osaa yhdistää oireiluaan väkivallan seuraamukseksi. Seurustelun ei kuuluisi satuttaa, mutta miten seurusteluväkivallan voisi osata tunnistaa, jos ei tiedä, mikä kuuluu seurusteluun ja mikä ei? Ja vaikka tietäisikin, niin voi olla vaikeaa asettaa rajoja miellyttävän ja epämiellyttävän, rajoja rikkovan toiminnan välille. Tunteet väkivallan tekijää kohtaan voivat olla ristiriitaiset, ja henkisen väkivallan seurauksena uhri voi ajatella itse ansainneensa väkivaltaisen kohtelun. Tekijä voi myös vähätellä tilanteen vakavuutta. Seurusteluväkivalta saattaa jatkua myös parisuhteen päättymisen jälkeen esimerkiksi ei-toivottuna yhteydenpitona ja kommentointina sosiaalisessa mediassa tai jopa suoranaisena vainoamisena.
Seurusteluväkivallasta kertominen voi olla vaikeaa, sillä väkivalta voi aiheuttaa häpeää ja syyllisyyttä. Nuori saattaa pohtia, että mitä muut ajattelevat tai miten he reagoivat, jos saavat tietää, mitä suhteen pintapuolen takana tapahtuu. Voi myös olla, että nuori tahtoisi kertoa jollekin, mutta hänellä ei ole ketään turvallista aikuista ympärillään.
Seurusteluväkivalta on moninainen ilmiö, joka on otettava vakavasti, ja siihen on puututtava. Nuoret tarvitsevat aikuisia kysymään, kuuntelemaan ja antamaan oikeaa tietoa. Nuorille on kerrottava ihastumisen, kosketuksen ja seurustelun ihanuudesta sekä myös siitä, millaisia tunnusmerkkejä seurusteluväkivallassa on. Nuorta on tuettava pohtimaan sitä, miten hän toivoo itseään kohdeltavan ja miten itse kohtelee seurustelukumppaniaan.
Seurusteluväkivallan vähentämiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi Etelä-Pohjanmaan Ensi- ja turvakotiyhdistys suunnittelee syksylle koulutuksia aiheesta alueen nuorten parissa työskenteleville ammattilaisille. Seurusteluväkivalta vaatii usein aikuisten puuttumista ja apua. Aikuisten on yhdessä luotava toivoa siitä, että väkivallasta voi selviytyä sekä ilmapiiriä, jossa väkivaltakokemuksista on turvallista puhua.
Lisätietoa seurusteluväkivallasta löydät esimerkiksi Nettiturvakodista: väkivalta seurustelusuhteessa
Kirjoituksessa on käytetty lähteenä Ensi- ja turvakotien liiton selvitystä ”Seurustelun ei kuulu satuttaa – Suomalaisten nuorten kokemuksia seurusteluväkivallasta”.
