Olen toisen vuoden sosionomiopiskelija ja pääsin tekemään ensimmäistä työharjoitteluani Etelä-Pohjanmaan Ensi- ja turvakodille. Väkivalta- ja kriisityö on kiinnostanut minua jo heti opintojen alussa ja nyt sain hyvän tilaisuuden päästä tänne testaamaan oppimaani.
Ensimmäinen päivä turvakodilla jännitti minua paljon ja ensimmäinen viikko menikin lähinnä ihmettelemisessä ja materiaalien lukemisessa. Hyvän perehdytyksen ja turvakodilla vallitsevan rauhallisen tilanteen ansiosta pääsin hyvin jo asioista perille ja huomasin jännittämisen olleen ihan turhaa. Olen sosionomikouluun päässyt suoraan lukiosta, joten kokemusta sosiaalialalla työskentelystä minulla ei ollut ennen tänne tuloa. Kokemattomuuteni on tullut harjoittelun aikana esille erilaisissa tilanteissa, kuten ihan täällä arkipäiväisissä keskustelutilanteissa. Onneksipa kukaan meistä ei ole seppä syntyessään ja tämän ansiosta tiedän, missä kaipaan kehitystä.
Ilmapiiri turvakodilla on hyvä ja muut ohjaajat ovat hyvin avuliaita, joten minun ei ole tarvinnut hetkeäkään pelätä ettenkö saisi apua jos jokin mietityttää. Olen oppinut valtavasti ihan vain muiden ohjaajien työskentelyä seuraamalla ja on ollut hauska nähdä, miten eri lailla ohjaajat työtään tekee. Sepä tässä työssä onkin yksi parhaimmista asioista, että työtä saa tehdä omalla persoonalla eikä kaiken tarvitse mennä täysin oppikirjan mukaan. Ollaan siis ihmisiä ihmisille. Tykkään turvakodin yhteisöllisyydestä ja on ollut ihana nähdä, miten asiakkaatkin ystävystyvät keskenään ja saavat vertaistukea toisiltaan.
Harjoittelujakson aikana olen yllättynyt siitä, miten paljon olen kehittynyt työssä, mistä minulla ei ollut juuri minkäänlaista tietoa tai kokemusta ennestään. Varsinkin lapsityö on ollut minulle helppoa, vaikka en ajatellut haluavani lapsityötä tehdä vielä kun harjoittelun aloitin. Olen saanut luotua hyviä suhteita turvakodilla oleviin lapsiin ja olen päässyt heidän kanssaan tekemään väkivaltatyötäkin. On ollut mukava huomata itsestään, miten luontevasti pystyn varsinkin lasten kanssa keskustelemaan. Asiakkaiden tilanteet ovat tietenkin monimutkaisia, minkä takia olen kokenut väkivaltatyön aikuisten kanssa haastavaksi. Haastavaa on erityisesti se, miten pystyn auttamaan ja luomaan toivoa tilanteessa, jossa asiakas ei välttämättä toivoa näe. Asiakkaiden avoimuus on kuitenkin yllättänyt minut ja välillä keskustelupaikalla tai ajalle ei ole väliä, vaan tilanteesta voidaan puhua vaikka ruokapöydän ääressä kahvia juodessa.
Turvakodilla työskentely on muuttuvaa, eikä mikään päivä välttämättä ole samanlainen. Ensimmäiseksi harkaksi tämä on ollut minulle nappivalinta, vaikka vähän jännittikin ja ulkopuolelta tuli empimistä kuinka hyppy tänne sosiaalialan syvimpään päätyyn tulee päättymään. Ovathan asiat ja tilanteet täällä ovat hyvin raskaita, mutta välillä voidaan myös jutella olohuoneessa asiakkaiden kanssa niitä näitä ja heittää vitsiä samalla villasukkaa kutoen.
Kaiken kaikkiaan turvakodista on siis jäänyt oikein hyvä ja lämmin kuva. Olen päässyt tekemään paljon ja innolla odotan, mitä viimeiset viikot tuovat tullessaan.
