Tarina 1
”En mä osaa, viimeksi lapsena maalannut. On se nyt vähän outoa, kun aikuinen nainen maalaa kuin pikkulapsi.”
Pienellä kannustuksella ja huumorilla sain asiakkaan maalauskaveriksi turvakodin taiteiluun tarkoitettuun huoneeseen. Myönnän, että minulla oli ”oma lehmä ojassa”. Pidän meditatiivisesta maalaustavasta, jolloin voi unohtaa suorittamisen ja antaa siveltimen viedä. Samalla voi kokea läsnäolon hetken ja unohtaa sekä menneen että tulevan. Olla tässä ja nyt sisäänpäin kääntyneenä itsensä kanssa ja samalla tuntea yhteenkuuluvuutta toisen ihmisen kanssa taiteen äärellä.
Kokosin välineet, neuvoin niiden käytössä ja painotin sitä, ettei tarvitse osata piirtää tai maalata mitään esittävää. Kannustin valitsemaan värin, joka juuri nyt vetää puoleensa. Neuvoin käyttämään siveltimiä ja muita välineitä tai maalaamaan käsin. Aloitimme työskentelyn. Syvät huokaukset täyttivät tilan. Uppouduin omaan työhöni ja maalauskaverini takerteli oman työnsä kanssa. Yhtäkkiä havaitsin, että huokaukset loppuivat. Hymyilin.
Asiakas teki upean työn. Hänen näköisensä. Herkkä, kaunis, luonnonläheinen ja heleä. Olimme molemmat kyyneleet silmissä. Myöhemmin huone oli hänen käytössään myös ilman ohjaajaa. Turvakotijakson päätyttyä pakkasimme hänen läksiäislahjakseen vesivärit ja lehtiön.
Tarina 2
”En mä oo koskaan maalannut, mutta miksei!” Toinen ohjaaja lupasi huolehtia lapsesta ja saimme tilaisuuden työskennellä kahdestaan.
Ohjasin asiakkaan sohvalle, pyysin häntä ottamaan hyvän asennon ja peittelemään huovalla itsensä. Hengitysharjoituksen jälkeen lähdimme rentouttavalle mielikuvamatkalle. Mielikuvamatkalla asiakas kävi voimapaikassaan ja tapaamassa tulevaisuuden itseään. Sisäisen matkan jälkeen istuimme yhdessä ison pöydän ääreen, jossa oli jo valmiina canvas ja akryylimaalit. Taustalla soi musiikki ja maalasimme hiljaisuudessa.
Asiakas maalasi voimakkaan työn. Kerroin, mitä näen työssä. Uskon, että taiteilijalla oli sama liekki sisällään. Sen voiman ansiosta uuden elämän aloittaminen on mahdollista tilanteessa, jossa ihmisellä ei ole mitään. Kaikki on tuhottu väkivaltaisen puolison toimesta. Fyysinen omaisuus on rikottu tai anastettu. Perusluottamus ja turvallisuuden tunne poljettu roskikseen. Jäljelle jäänyt epäusko: ”Miten minulle kävi näin!” Kiitos, että sain kulkea kanssasi tämän lyhyen ajan, turvakotijaksosi verran. Sanoit, että voimakuva päätyy uuden kotisi seinälle.
Työssäni olen saanut monta kertaa todistaa tätä samaa sisäistä voimaa, joka tarvittaessa löytyy meistä kaikista. Meditatiivinen maalaus on yksi keino muistuttaa itselleen kuka minä oikeastaan olen! Turvakodissa käytössämme on erilaisia menetelmiä. Voimauttava maalaus kuuluu luoviin menetelmiin.
Ohjaaja <3
