Avioeron vaikutuksia lapseen, on tutkittu 1960-luvun lopulta lähtien (Sinkkonen 2017, 13). Avioeron voidaan todeta vaikuttavan lapsiin yksilöllisesti ja vaikutukset näkyvät eri tavoin ja eri aikajänteellä. Lapsen oma persoonallisuus, suhde vanhempiin ja lapsen ikä vaikuttavat kokemukseen erosta.
Lapset kokevat avioerossa monenlaisia syviä tunteita, vaikka ne eivät ulospäin näkyisikään. Erotilanteessa vanhemmat voivat olla niin kuormittuneita oman eron käsittelystä, että lapsen tunteiden havaitseminen heikentyy. Joskus vanhempien on vaikea myöntää eron vaikutuksia lapseen. Vanhempien vaikeat tunteet eivät jää lapselta havainnoimatta ja moni lapsi pyrkii piilottamaan omat tunteensa vanhempia suojellakseen. Lapsi voi jäädä tunteiden ja kokemusten kanssa helposti yksin ja kokea, ettei hänen tuskaansa kestetä tai häntä ei haluta kuulla. (Pruuki 2017, 81.)
Eroprosessin aikana lapsi kokee usein vihaa, surua, pettymystä ja pelkoa. Näiden tunteiden takana on lapsen tarve huolenpitoon ja rakkauteen. Lapselle on tarjottava lohtua ja tukea tunteiden käsittelyyn ja aikuisen tulee kertoa, että lapsen kokemat tunteet ovat luonnollisia ja sallittuja. Rauhallisuus, ymmärrys, syli ja turvallisuus auttavat lasta tunnekuohujen keskellä. (Pruuki 2017, 83–84.)
Opiskelijana eroryhmässä
Lahden ensi- ja turvakotiyhdistyksen lasten eroryhmä on suunnattu 7–10-vuotiaille lapsille, joiden vanhemmat ovat eronneet. Lasten eroryhmässä käydään ohjatusti läpi lasten ajatuksia ja tunteita ja harjoitellaan tunteiden ilmaisua. Eroryhmässä lapsi saa tietoa siitä, mitä erossa tapahtuu ja lapsella on mahdollisuus tarkastella eron vaikutuksia samassa tilanteessa olevien lasten kanssa. Tapaamiset etenevät leikin, kertomusten ja toiminnallisten harjoitusten kautta. Lasten eroryhmä kokoontuu kerran viikossa, kuuden viikon ajan. Lasten eroryhmässä rakennetaan lapsen omaa tarinaa perheen erosta, annetaan keinoja muutoksista selviytymiseen ja tarjotaan vertaiskokemuksia. (Lahden ensi- ja turvakoti ry 2024.)
Sain osallistua Lahden ensi- ja turvakotiyhdistyksen lasten eroryhmään opiskelijana ja pääsin tutustumaan läheltä lasten eroauttamiseen. Eroryhmän suunnittelun ja toteuttamisen runkona toimi Teija Lehtisen ja Elina Lätin kirjoittama lasten eroryhmän käsikirja. Ryhmän toiminnassa on vakauttavia ja turvaa tuovia elementtejä: ryhmän alussa oma fiilis – kuvan valitseminen, lakunauhalla kehonosien mittaus, välipala, Petterin tarina ja loppurentoutus. Jokaisella tapaamisella on oma teemansa ja jokaisella kerralla käsitellään laajasti yhtä eron vaihetta ja siihen liittyvää tunnetta. Lapsille kerrottiin kuvin ja sanoin ryhmätapaamisten etenemisestä ja ohjausta muokattiin tarpeen vaatiessa vastaamaan juuri tämän lapsiryhmän tarpeita. Ryhmän ohjauksessa toteutui turvallisuutta rakentava rauha ja ohjaajien kiinnostus lasten ajatuksia kohtaan. Ryhmän seuraaminen oli koskettava kokemus, lasten avoimuus ja aito pohdinta teki vaikutuksen. Ryhmätoiminnan luottamuksellisuus ja erityisyys näkyi lasten tavassa puhua ja jakaa omia ajatuksiaan.
Lasten eroryhmä nostaa lapsen keskiöön elämäntilanteessa, jossa lapsen kokemus voi olla kaoottinen ja yksinäinen. Ryhmässä keskitytään lapsen kokemukseen eron myllerryksessä ja eroryhmä on lapsen tähtihetki. Ryhmän ohjaajat ovat lasta varten ja valmiita vastaanottamaan lapsen tunteet – myös ne vaikeat ja negatiiviseksi mielletyt. Lasten eroryhmä tukee vanhemmuutta, tarjoten lapselle tilan käsitellä eroa kodin ulkopuolella turvallisessa ympäristössä. Lapsi saa kuulla ryhmässä, että hänen kokemansa tunteet ovat sallittuja ja hänelle konkretisoituu, ettei hän ole ajatustensa kanssa yksin.
Ryhmässä toimiminen vahvisti sosiaalialan palvelujärjestelmäosaamistani. Kolmannen sektorin toimijana Lahden ensi- ja turvakoti yhdistys tekee tärkeää ja hyvää työtä eroauttamisen eteen ja tukee osaltaan sosiaalipalveluita kuten perhesosiaalityötä ja lastensuojelua. Opin yhdistyksen toiminnasta konkreettisesti ja jatkossa osaan ohjata lapsiperheitä eroavun piiriin. Sain varmuutta asiakastyöhön saadessani ohjaajilta palautetta tavastani kohdata lapsia, ja minulla oli jokaisella tapaamisella mahdollisuus osallistua ohjaamiseen. Sain vapauden päättää, toiminko omalta mukavuusalueeltani käsin vai haastanko itseäni. Opiskelijana minulla oli turvallinen olo ryhmässä ja reflektoinnille oli varattu aikaa. Ryhmän tapaamisilla tulivat tutummiksi toiminnalliset menetelmät: tunteiden käsittely leikin ja fyysisen tekemisen kautta sekä korttien käyttäminen osana ohjausta.
Kirjoittaja: Sanna Marttinen, valmistuu syksyllä 2024 LAB- ammattikorkeakoulusta Sosionomi (AMK) – koulutusohjelmasta.
