Heidi Holmavuo seurustelee, laulaa, käy kuntosalilla ja tekee töitä. Voi hyvin. Muutama vuosi sitten oli toisin.
Suhde, jonka alkamista kaverit olivat hiukan ihmetelleet, oli muuttunut ahdistavaksi. Hemmottelu ja huomio olivat vaihtuneet manipulointiin ja mustasukkaisuuteen.
Parissa vuodessa oli päädytty tilanteeseen, jossa mies saattoi illalla huutaa suoraa huutoa raivostuttuaan päiväpeiton asennosta tai tavasta, jolla Heidi otti raejuustoa purkista. Heidi lähti ulos, pois kotoa, parkkipaikalle autoon istumaan ja odottamaan, että mies rauhoittuisi. Heidi ei oikeastaan pelännyt, että mies satuttaisi häntä, vaikka suutuspäissään kolauttelikin huonekaluja. Riehumisen tarkoitus tuntui olevan vallankäyttö, ei väkivalta.
Heidi varjeli mainettaan. Hän ei halunnut, että meteli herättäisi koko rapun ja että ihmiset puhuisivat heistä selän takana. Mies hiljeni, kun Heidi lähti ulos. Kulissi pysyi pystyssä.
Tiesitkö, että henkistä väkivaltaa on esimerkiksi uhkailu, rajoittaminen, mitätöinti, puhelimen tai sähköpostien tarkkailu sekä elämänpiirin rajoittaminen?
Turvakodista apua väkivaltaan
Väkivaltatyön avopalveluista tukea tilanteen ratkaisemiseen ja kriisistä selviytymiseen
Jos olisi käyty käsiksi
Elämä oli muutenkin muuttunut. Laulaminen ja musiikki olivat kuuluneet Heidin elämään aina. Nyt bändeissä soittaminen oli käynyt vaikeaksi, kun niissä oli miehiä. Meikkaaminen aamulla aiheutti huomautuksia.
– Ketä varten sä meikkaat?
Heidi pystyi irrottautumaan suhteesta puhumalla tilanteessa ystävilleen ja hakemalla apua.
– Väkivaltana pidetään niin helposti vain lyömistä tai muuta fyysistä satuttamista. Jos minuunkin olisi käyty kerrankin käsiksi, olisin lopettanut suhteen saman tien. Vallankäyttöä, alistamista ja solvaamista sen sijaan on paljon vaikeampi huomata siksi, mitä ne ovat.
Ennen lopullista päätöstä Heidi ehti sopia ja yrittää uudelleen miehensä kanssa monta kertaa.
– Hyvin pystyssä pidetty kulissi aiheutti sen, että ympärillä olevat eivät puuttuneet tilanteeseen pitkään aikaan, vaikka ajattelivatkin, että tässä on jotain outoa.
Yhä uudelleen Heidi ajatteli itsekin, että kukaan ei ole täydellinen ja toiselle pitää antaa uusi mahdollisuus, kun hän sitä pyytää.
– Aina kun olin jo päättämässä, että nyt tämä loppuu, mies ehdotti etelänmatkaa tai kylpylälomaa.
Heidiä auttoi myös kirjoittaminen. Se auttoi muistamaan, millainen hän oli ollut ennen.
– Tajusin, ettei tämä nyt ole ihan normaalia.
Heidi kirjoitti myös, millaista toivoisi elämän olevan. Hän tajusi, että voi olla myös yksin tai saada kumppanin, joka on hänelle hyvä.
Lyhennetty Enskassa 1/2016 ilmestyneestä jutusta. Teksti: Essi Lehtinen, kuvat: Laura Vesa.