Perjantaina julkistetun Petteri Orpon hallitusohjelman otsikko on ”Vahva ja välittävä Suomi”. Pitkin matkaa ohjelmassa korostetaan, että talouden kuntoon pistämisen rinnalla pidetään heikoimmista huolta. Ohjelmaa lukiessa joutuu valitettavasti päätymään toisenlaiseen johtopäätökseen. Ohjelman osuvampi nimi monessa mielessä voisi olla ”Pärjäävien Suomi”.
Erilaiseen arvioon hallitusohjelman vaikutuksista kaikkein heikommassa asemassa elävien ja lapsiperheiden kannalta päätyy, kun ottaa huomioon ensisijaisten etuuksien leikkausten ja asiakasmaksujen korotusten kasautuvat vaikutukset. Kasautuvia vaikutuksia, tai ylipäänsä tehtyjen linjausten vaikutuksia ihmisten tai sosiaali- ja terveyspolitiikan kannalta, ei ole selvästikään tehty.
On välttämätöntä, että hallitus arvioi huolellisesti linjattujen muutosten kasautuvat vaikutukset ennen kuin niitä aletaan panna toimeen.
Selvältä näyttää, että suurin hinta sopeutustoimista maksetaan pienituloisimmissa ja heikoimmassa asemassa olevien talouksissa. On välttämätöntä, että hallitus arvioi huolellisesti linjattujen muutosten kasautuvat vaikutukset ennen kuin niitä aletaan panna toimeen. Erityisen välttämätöntä on lapsivaikutusten arviointi, johon hallitusohjelmassa periaatteena on sitouduttu. Tarvitaan myös monipuolista mikrosimulaatiota kokonaisvaikutuksista eri elämäntilanteissa ja asemassa olevien köyhyys- ja syrjäytymisriskin tunnistamiseksi.
Hallitusohjelma ansaitsee kiitoksen siitä, että kansallinen lapsistrategia saa jatkoa ja että 0-3-vuotiaiden lapsilisää korotetaan. Molemmat näistä olivat Ensi- ja turvakotien liiton tavoitteita. Nämä eivät kuitenkaan vielä riitä lapsen oikeuksien riittävään toteutumiseen.
Lapsiperheköyhyyden kehitys olisi hyvä seurantaindikaattori sille, kuinka hallitus onnistuu perhepolitiikassakaan.
Riskinä on selvä lapsiperheköyhyyden kasvu. Lapsiperheköyhyyden kehitys olisi hyvä seurantaindikaattori sille, kuinka hallitus onnistuu perhepolitiikassakaan. ETKL on yhdessä toisten lapsijärjestöjen kanssa varoittanut jo nyt korkealla tasolla olevan lapsiperheköyhyyden elämänmittaisista vaikutuksista lasten elämään ja myös mittavien kustannusten syntymisestä julkisiin palveluihin. Kannatettavia edistysaskeleita sosiaaliturvajärjestelmän monimutkaisuuden vähentämiseksi ohjelmassa ovat sotu-uudistuksen jatkaminen parlamentaarisen komitean ehdotusten pohjalta ja etuuksien yhtenäistäminen yhden etuuden ja hakemuksen malliksi sekä Kelan tekemä etuusehdotus. Jatkovalmistelussa kriittinen asia on kyseisen etuuden taso.
Lapsiperheiden kannalta erityisen huolestuttavia ovat suunnitelmat ensisijaisten etuuksien leikkauksista ja niiden lapsikorotusten poistamisesta, indeksien jäädyttämisestä, asumistukeen ja myös toimeentulotukeen tehtävät leikkaukset tilanteessa, kun elinkustannukset nousevat koko ajan. Asumiskulut muodostavat lapsiperheiden käytettävissä olevista tuloista suurella osalla perheistä suurimman menoerän. Kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja on ollut vuosia liian vähän. Lapsiperheet ovat joutuneet, halusivatpa tai eivät, hankkimaan omistusasunnon. Tästä realiteetista lähtien kategorinen linjaus, ettei asumistukea saa jatkossa lainkaan omistusasuntoon, on hurja. Jos lapsiperhe on niin tiukoilla, että joutuu turvautumaan viimesijaiseen toimeentulotukeen, on kohtuutonta, että myös toimeentulotuessa asumismenojen omavastuuta ollaan korottamassa.
Lapsiperheiden kannalta erityisen huolestuttavia ovat suunnitelmat ensisijaisten etuuksien leikkauksista ja niiden lapsikorotusten poistamisesta.
Toimeentulotuesta 100 miljoonan euron säästötavoite on erittäin kova, kun samanaikaisesti ensisijaisia etuuksia leikataan. Tavoitteena on vähentää toimeentulotukea saavien määrää puoleen nykyisestä. Pitkäaikaisesti toimeentulotukea saavien määrän väheneminen on hyvä tavoite, mutta se edellyttää, että näillä ihmisillä on perustuslain turvaamat toimeentulon edellytykset. Onko näissä suunnitelmissa otettu huomioon, että ne lisäävät painetta hyvinvointialueilla harkinnanvaraiseen toimeentulotukeen? Näin vastuuta leikkauksista siirretäänkin hyvinvointialueiden harteille, joihin kohdistuu myös mittavia leikkauspaineita.
Ensi- ja turvakotien liitto on vastustanut viinien myynnin sallimista päivittäistavarakaupoissa. Perusteluna on ollut saatavuuden lisäämisen suora yhteys sosiaalisiin ja terveysongelmiin. Alkoholiongelma ei ole vain käyttäjän ongelma, vaan vaikuttaa mitä suurimmassa määrin läheisiin, erityisesti lasten turvallisen kehityksen edellytyksiin, huostaanottoihin ja elämänmittaisiin vauvojen vaurioitumiseen.
Hallitusohjelmassa laajennetaan enintään 8 prosenttia alkoholia sisältäviä käymisteitse valmistettujen juomien salliminen päivittäistavarakaupoissa. Tämän on pieni ”torjuntavoitto”- kiitos viinien kauppoihin tuloa vastustaneille puolueille!
Nämä kirjaukset kertovat siitä, että elinkeinopoliittiset linjaukset ovat ajamassa kuitenkin yli kansanterveydellisten ja lasten terveen kehityksen turvaamiseen liittyvien tavoitteiden.
Erittäin huolestuttavia ovat kuitenkin hallitusohjelman linjaukset, että puoliväliriiheen mennessä tehdään STM:n ja TEM:n yhteistyössä selvitys 15 prosentin vahvuisten viinien myynnin vapauttamisesta ja alkoholipolitiikan sääntelyn siirtämisestä sosiaali- ja terveysministeriöstä työ- ja elinkeinoministeriöön. Nämä kirjaukset kertovat siitä, että elinkeinopoliittiset linjaukset ovat ajamassa kuitenkin yli kansanterveydellisten ja lasten terveen kehityksen turvaamiseen liittyvien tavoitteiden. Sitä ei voi hyväksyä.
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen tärkeyttä ei hallitusohjelmassa tunnisteta lainkaan. On järkyttävää, että sote-järjestöjen valtionavustukseen suunnitellaan merkittäviä leikkauksia budjettiriihessä 2026. Tähän on saatava muutos ja suunnitellut leikkaukset on peruttava.
Kun ihmisten rahat ovat tiukoilla hallituksen suunnittelemien etuuksien leikkausten vuoksi ja hyvinvointialueiden mahdollisuudet vastata kasvaviin palvelutarpeisiin ovat huonot, on erittäin lyhytnäköistä edes ajatella leikata järjestöjen tekemästä korvaamattomasta työstä. Sote-järjestöissä tehtävä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä matalan kynnyksen auttaminen mahdollistaa erittäin monien ihmisryhmien pärjäämisen.
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen tärkeyttä ei hallitusohjelmassa tunnisteta lainkaan.
Pelkästään Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksissä autettiin 2022 yksilökontakteissa 24 000 vaikeassa tilanteessa elävää ihmistä sekä lisäksi kohtaamispaikoissa ja vertais- ja muissa ryhmissä oli 25 000 kohtaamista. Vauvaperheille, lähisuhdeväkivallan ja eron keskellä eläville se on merkinnyt mahdollisuutta pärjätä ja rakentaa omaa elämää saadun tuen avulla.
Jos järjestöjen tarjoama apu loppuisi leikkausten vuoksi, valtava määrä ihmisiä jäisi ilman apua ja se kasvattaisi erittäin paljon hyvinvointialueiden kustannuksia. Sote-järjestöt tavoittavat apua tarvitsevia varhain, ehkäisevät ongelmien vaikeutumista ja tavoittavat myös ihmisiä, joita palvelujärjestelmä ei pysty auttamaan. Sote-järjestöt reagoivat myös ketterästi uusiin tilanteisiin, kuten viime vuodet ovat kiistatta taas osoittaneet. Tämäkö Suomessa olisi varaa vaarantaa?
Sote-järjestöt tavoittavat apua tarvitsevia varhain, ehkäisevät ongelmien vaikeutumista ja tavoittavat myös ihmisiä, joita palvelujärjestelmä ei pysty auttamaan.
Toivon hallitukselta viisautta arvioida tekemiensä linjausten kerrannaisvaikutuksia ihmisten kannalta ja rohkeutta tehdä myös uudelleenarviointeja. Hyvinvoivat ihmiset ovat välttämättömiä, jotta myös talous menestyy. Ei ole toista ilman toista.
Nyt on aika lasten oikeuksien ja ihmisten perusoikeuksien puolustajien liittyä yhteen!
Hyvää ja turvallista kesää kaikesta huolimatta!
Lue myös
ETKL hallitusohjelmatavoitteet
Tutkijoiden neljä viestiä lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi hallitusneuvottelijoille, ITLA, 8.5.2023
