Luonnossa liikkuminen antaa eväitä elämään

Metsäpolun poikki kulkee männyn paksu juurakko. Pieni kulkija kompastuu ja makaa hetken rähmällään, kunnes kipuaa ylös ja jatkaa sinnikkäästi neulaspolkua eteenpäin. Askel haparoi epätasaisella alustalla, mutta muuttuu kerta kerralta varmemmaksi. Nauru on herkässä ja kokemisen riemu loistaa lapsen kasvoilta.

Luonto on oivallinen opettaja, se kehittää motorisia, kognitiivisia ja liikunnallisia taitoja, vahvistaa vastustuskykyä, kasvattaa luontoyhteyttä, tukee mielenterveyttä ja herättää empatiaa toisenlajisia kohtaan. Luonnon tarjoamat virikkeet ruokkivat myös mielikuvitusta.

Ympäristöä kannattaa lähteä tutkimaan matalalla kynnyksellä

Ympäristöä kannattaa lähteä tutkimaan matalalla kynnyksellä, sillä mitä useammin luonnossa vietetään aikaa, sitä nopeammin taidot karttuvat ja sitä vankemmaksi lapsen luontosuhde kasvaa. Varhaislapsuudessa syntynyt vahva luontosuhde kantaa usein läpi elämän, sillä luonnossa liikkumiseen tottunut lapsi hakeutuu todennäköisemmin luontoon ja sen hyvinvointivaikutusten pariin vanhempanakin. Vastaavasti jos luonto jää vieraaksi lapsena, kynnys lähteä luontoon saattaa olla korkea aikuisenakin.

Kaupunkiluonto, puistot, metsiköt ja oma piha ovat aivan yhtä hyviä opettajia kuin luontopolut, kansallispuistot tai luonnonsuojelualueetkin. Vaikka aikuinen usein kaipaa vaihtelua ulkoilureitteihin tai retkikohteisiin, on lapselle liikkuminen tutuiksi tulleissa paikoissa aina yhtä elämyksellinen seikkailu. Lähiluonto muuttuu jatkuvasti ja tutun polun varrelta löytyy uutta havainnoitavaa joka päivä.

Vaikka lähteminen varsinkin ensimmäisillä kerroilla voi jännittää, liikkuminen luonnon keskellä palkitsee joka kerta. Seikkaileminen yhdessä lapsen kanssa vahvistaa luontosuhteen lisäksi yhteenkuuluvuden tunnetta ja luo tärkeitä muistoja, jotka auttavat jaksamaan vaikeampinakin aikoina.

Erityisiä suunnitelmia tai varusteita ei tarvita. Riittää, että mukaan pakataan samat asiat kuin muutenkin ulos lähtiessä – luonnossa liikkuminen ei ole välineurheilua. Metsä ei arvostele eikä puita kiinnosta, miltä näytät tai mitä olet pukenut päälle, vaan luonto ottaa vastaan sinut sellaisena kuin olet. Sään mukaan kannattaa toki pukeutua sekä suojautua auringolta ja hyönteisten puremilta, mutta teknisiä vaatteita tai esimerkiksi erityisiä retkeilykenkiä ei tarvitse lapsen kasvavaan jalkaan hankkia.

Mitään ohjelmaa lähiretkelle ei ole tarpeen keksiä, sillä luonto tarjoaa virikkeitä kaiken ikäisille lapsille. Jos kuitenkin kaipaat ideoita, alla olevista ehdotuksista saattaa olla iloa.

• Valitse jokin luontoelementti, jota voitte ihmetellä yhdessä kaikin aistein. Miltä esimerkiksi puun runko tuntuu sormien alla? Miltä puu tuoksuu? Mitä puun pinnalla kasvaa? Millaisia ääniä puusta kuuluu? Miltä puun halaaminen tuntuu?
• Havainnoi polun varrella kasvavia kasveja. Montako erilaista kukkaa tai sientä näette retken aikana?
• Istu kalliolle, kannon nokkaan tai puiston penkille, ota lapsi syliin ja sulje silmät. Millaisia ääniä kuulette?
• Kävele ulkoilun aikana erilaisissa maastoissa. Miltä tuntuu astella nurmikolla, kostealla sammalikolla, juurakkoisella neulaspolulla, märällä hiekalla, kovalla kalliolla tai metsätien reunassa? Vertaile kokemuksia yhdessä lapsen kanssa: onko kulkeminen helpompaa, vaikeampaa tai hauskempaa?

VINKKI! Kirjastoista löytyy lainaksi mm. kiikareita, kompasseja, luuppeja ja kävelysauvoja. Onpa joistakin kirjastoista lainattavissa jopa soutuvene! Pidempien retkien tarpeellisia tavaroita, kuten kantorinkkoja, telttoja tai retkikeittimiä voi kysellä vuokralle esimerkiksi retkeilytarvikeliikkeistä tai Suomen Ladun paikallisyhdistyksiltä.

Pia Alapeteri, vastuullisuusvaikuttaja ja tietokirjailija

Kirjoittaja Vieraskynä

Vaihtuvia kirjoittajia ja asiantuntijoita.

Kaikki kirjoittajan artikkelit