Väsynyt vanhempi tarvitsee tukiverkoston – yksin ei tarvitse pärjätä

Kun oma vauva ei nukkunut

”Miksi vauvani on niin tyytymätön, että itkee melkein koko ajan eikä nuku päivisin pidempiä pätkiä, vaikka on selvästi väsynyt?”

Tätä tuskailin neuvolassa vuonna 2011, kun nuorempi lapsemme oli vasta muutaman kuukauden ikäinen. ”Oletko kokeillut nukuttaa vauvaa ulkona?”, kysyi neuvolan terveydenhoitaja. Tuijotin häntä typertyneenä. Moinen ei ollut edes käynyt sumuisessa mielessäni. Tämä siitäkin huolimatta, että olin vanhempainvapaalla työstäni Helsingin ensikodissa, jossa olin vuosia ohjannut vanhempia arjen haasteissa – muun muassa juuri vauvan nukkumiseen liittyvissä asioissa.

Kotiin päästyäni syötin vauvan ja laitoin hänet vaunuissa parvekkeelle. Hän nukkui ulkona kolme tuntia putkeen. Näennäisesti yksinkertaisen ratkaisun löytyminen vaati lempeää ammattilaisen ohjausta – mutta ennen kaikkea rohkeutta myöntää ääneen, että olen todella väsynyt.

Yhteisöllisyys kannattelee vanhemmuutta

Ensikotityössäni koin usein hetkiä, jotka korostivat yhteisön merkitystä. Kun perhe palasi synnytyssairaalasta vauvan kanssa, juhlistimme uutta elämää kakkukahveilla. Tunsin nöyrää kiitollisuutta saadessani olla tukena – myös monessa synnytyksessä.

Omat vauva-ajan kokemukseni vahvistivat entisestään ymmärrystäni siitä, kuinka tärkeää on, että ympärillä on ihmisiä. Neuvolakäynnit, isovanhempien apu ja hiekkalaatikolla vaihdetut kuulumiset muiden vanhempien kanssa olivat korvaamattomia. Pienetkin kohtaamiset loivat tunnetta siitä, ettei ole yksin.

Surun keskellä tuki oli elintärkeää

Meitä kohtasi vauva-aikana myös suuri suru. Menetimme toisen esikoiskaksosistamme 3 kuukauden iässä, parhaasta mahdollisesta tehohoidosta huolimatta. Vaikka raskausaikaa varjosti huoli toisen vauvan terveydestä, emme olleet valmistautuneet tähän. Kriisin keskellä läheisten tuki oli meille elinehto. Ammattilaisilta haimme apua vasta myöhemmin – mutta ilman läheistemme läsnäoloa emme olisi jaksaneet. Kesti kauan ennen kuin pystyin taas nauramaan ja tuntemaan iloa ilman syyllisyyttä.

Kysytään toisiltamme: ”Mitä sinulle kuuluu?”

Kaikilla vauvaperheillä ei ole tukiverkostoa. Moni vanhempi tuntee yksinäisyyttä ja uupumusta. Siksi pienillä teoilla ja kysymyksillä voi olla valtava merkitys.
Muistetaan kysyä ystävältä, sukulaiselta tai vaikka hiekkalaatikolla tapaamaltamme vanhemmalta: ”Mitä sinulle kuuluu?” Se voi olla juuri se hetki, jolloin toinen uskaltaa sanoa: ”Olen väsynyt. Tarvitsen apua.”

Et ole yksin

Vanhemmuuteen kuuluu epävarmuutta, väsymystä ja hetkiä, jolloin tuntee olevansa aivan loppu. Mutta sen ei tarvitse olla yksinäistä selviytymistä. Kun uskaltaa pyytää apua, voi saada enemmän kuin odotti – levon lisäksi myös lohtua, ymmärrystä ja yhteyttä.

Voit tutustua Ensi- ja turvakotien liiton maksuttomiin vauvaperheiden palveluihin osoitteessa Vauvaperhe.fi. Sivuilta löydät myös vinkkejä ja tukea monenlaisiin vauvaperheen arjen haasteisiin.