Turvakodilla yövuorot voivat olla hyvin monenlaisia. Tärkeimpänä työtehtävänä on 24/7 päivystyspuhelimeen (p. 0505750541) vastaaminen, ja uusien asiakkaiden vastaanottaminen tarvittaessa. On myös öitä, jolloin puheluita ei tule, ja silloin hoidetaan omia kirjallisia töitä, tulevien tapahtuminen ja esimerkiksi kouluttamistilaisuuksien valmistelua. Yövuoroihin kuuluu myös yleisestä siisteydestä ja viihtyvyydestä huolehtimista.
Yövuorot ovat myös hyviä hetkiä keskittyä blogin kirjoittamiseen. Itselleni blogikirjoittaminen ei ole kovin luontaista, vaikka aiheita blogiin olisi menneen syksyn aikana ollut useita. Turvakodin arki on ollut kiireistä, ja sen ohessa on osallistuttu Barnahus-hankkeen lapsiin kohdistuvan väkivallan seminaariin, järjestetty Ensi- ja turvakotiyhdistyksen 20-vuotisjuhlaa, osallistuttu Turvakotipäiville Helsingissä, vastaanotettu lähihoitajaopiskelijoita turvakodille vierailulle sekä kierretty hyvinvointialueen sote-keskuksia otsikolla ”Väkivaltatyö kuuluu kaikille”.
Ei siis ihme, että osa syksyn yövuoroista on mennyt myös kaikesta tästä palautumiseen. Turvakotityössä olen kokenut, että työasiat jäävät lähes kokonaan työpaikalle, kun työpäivä päättyy. Lähisuhdeväkivalta on teemana noussut esiin monissa medioissa, ja aihetta on käsitelty monissa kirjoissa, tv-sarjoissa ja elokuvissa. Puhumattakaan iltapäivälehtien äärimmäisen surullisista otsikoista, joissa on kerrottu tapauksista, missä lähisuhdeväkivalta on saavuttanut sen ikävimmän lopputuloksen. Ne ovat tunkeutuneet näkökenttään syksyn aikana valitettavan usein. Pyrin pitämään kiinni siitä, että en vapaa-ajalla lukisi, kuuntelisi tai katselisi työaiheisiin liittyviä medioita, koska se nostattaa pintaan työhön liittyvät ajatukset ja tunteet. Mielenkiintoisiin sisältöihin pyrin perehtymään työaikana, koska siitä voi saada lisää tietoa ja ymmärrystä lähisuhdeväkivallan ilmiöstä.
Yksi silmiini osunut kiinnostava sarja on pyörinyt pitkään katselulistallani YLE Areenassa. Kyseessä on Ruotsin yleisradioyhtiön SVT:n tuotanto ”GASLIGHT: Sumutus”. Kyseessä on yhdeksänosainen psykologinen draamasarja, joka kertoo nuoren naisen suloisena alkaneesta parisuhteesta, joka kuitenkin muuttuu kamppailuksi selviytyä manipulaatiosta ja väkivallasta. Sarja on julkaistu YLE Areenassa 13.10.2023 ja se poistuu palvelusta vuonna 2026.
Ahmin kaikki sarjan puolituntiset jaksot peräjälkeen. Jotta en paljastaisi sarjasta liikaa tai pureskelisi koko sarjaa valmiiksi, ajattelin nostaa katselukokemuksesta muutaman huomion lähisuhdeväkivaltaan liittyen. Sarjan päähenkilö Nora kohtaa sarjan alkuvaiheessa miehen, joka huolehtii hänet turvallisesti kotiin erään liian alkoholihuuruisen illanvieton päätteeksi. Tapailu alkaa, ja mies on kaikin puolin miellyttävä ja luottamusta herättävä. Siksi Noran on vaikea uskoa tuntemattomasta numerosta tulevaa varoitusviestiä. Mieheltä löytyy viestiin myös selitys; entinen kumppani on psyykkisesti sairas eikä ole pystynyt päästämään irti eron jälkeen. Noraa säälittää, ja hän hyväksyy selityksen. Suhteen alkuvaihe on kiihkeä eikä muita varoitusmerkkejä ole havaittavissa. Ystävätkin pitävät uudesta seurustelukumppanista.
Sarjan edetessä suhteeseen tulee mukaan erilaisia manipuloinnin ja henkisen väkivallan muotoja, kuten pelottelua, vähättelyä, arvostelua ja haukkumista. Jokaista sanallista hyökkäystä seuraa kuitenkin empaattinen lohdutus ja tilanteen sanoittaminen niin, että syy ikäviin kommentteihin tai konfliktiin olikin siinä, mitä Nora teki, jätti tekemättä, sanoi tai jätti sanomatta. Vaikka Noran reagoinnista pystyi näkemään säikähdyksen, pelon ja turvattomuuden, hän silti palasi joka kerta takaisin miehen syleilyyn. Jatkuvasti vakavoituvat yhteenotot päättyivät usein myös anteeksipyyntöihin ja hyvittelyyn; lupauksiin siitä, että en koskaan enää toimi näin. Väkivallan tekijä myös joissain tilanteissa sanoittaa itsesyytöksiä, ja että Nora ansaitsisi parempaa, mutta seuraavassa lauseessa kieltää jättämästä, koska ei pärjää tai kestä sitä.
Pariskunnan suhteessa oli selkeästi havaittavissa väkivallan kierre sekä väkivallan pahentuminen ja uusien väkivallan muotojen mukaan tulo ajan myötä. Väkivallan tekijä käyttäytyi Noraa kohtaan välillä hyvinkin lämpimästi, intohimoisesti ja rakastavasti. Sekunnin murto-osassa tapahtuva muutos jääkylmään ja hallitsevaan, kuin eri persoonaan, oli puistattavaa katsottavaa. Tätä puolta itsestään hän ei näytä kenellekään muulle kuin Noralle kodin tai jonkun muun yksityisen tilan suojissa. Sosiaaliset tilanteet täyttää lämmin yhdessäolo, rakkauden ja kiintymyksen tunteiden sanat ja ilmaisut. Huolimatta siitä, että hetkeä aiemmin Noran itsemääräämisoikeutta, koskemattomuutta, on loukattu pahimmalla mahdollisella tavalla.
Mielenkiintoisen sivujuonteen sarjaan tekee väkivallan tekijän suhde omiin vanhempiinsa. Se pisti miettimään turvallisen vuorovaikutuksen ja kasvuympäristön merkitystä lapsen kasvulle ja kehitykselle. Aikuisuuden toimintamalleja ja tunteiden käsittelytaitoja rakennetaan jo varhaisimmista lapsuuden hetkistä alkaen. Olisi mielenkiintoista nähdä tuotantokausi, jossa käsiteltäisiin kyseisen hahmon elämäntarinaa tästä näkökulmasta.
Mutta vielä takaisin tähän tuotantokauteen! Paljastamatta loppuratkaisua totean, että sarjan loppuvaiheessa nähdään Noran ystävien interventio ja huolen ilmaisu. Tilanteessa on kuitenkin yksi iso virhe: väkivallan tekijä, seurustelukumppani, on tilanteessa myös paikalla. Nora joutuu valintatilanteeseen, jossa toimii parhaaksi näkemällään tavalla. En paljasta millä.
Väkivallan ja huolen puheeksi ottaminen on äärimmäisen tärkeää. Sitä ei kuitenkaan pitäisi koskaan tehdä silloin, kun tilanteessa on muita paikalla. Varsinkaan mahdollinen väkivallan tekijä. Muiden tietäminen väkivallasta ja tilanteeseen puuttuminen kohottaa väkivallan riskiä merkittävästi. Väkivallasta kertominen ei ole helppoa, joten väkivallan kokija ei välttämättä ensimmäisellä puheeksi ottamisella kerro aiheesta mitään. Siksi on tärkeää, että väkivallasta kysytään systemaattisesti eri asiointitilanteissa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tärkeää on myös levittää tietoisuutta ilmiöstä yksityishenkilöille, jotka voisivat rohkaistua ottamaan asiaa puheeksi omissa lähisuhteissaan ja tuttavapiireissään. Väkivalta ei lopu ennen kuin siihen puututaan, ja puheeksi ottaminen on siinä ensimmäinen askel.
Sarjan jokaisen jakson päätteeksi on annettu tiedoksi suomalaisten tukipalvelupuhelinten numerot:
Naisten linja: 0800 02400
Mieli ry:n kriisipuhelin 09 2525 0111
GASLIGHT: Sumutus nähtävissä Yle Areenassa https://areena.yle.fi/1-65924151
