Vapaaehtoistyö ei synny tyhjästä

Viime aikoina julkisessa keskustelussa on esitetty väite, että vaikka sote-järjestöjen rahoitusta leikataan, vapaaehtoiset voisivat jatkaa toimintaansa entiseen tapaan. Ajatus kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kertoo ennen kaikkea siitä, ettei vapaaehtoistoiminnan todellisuutta tunneta.

Jokainen, joka on koskaan osallistunut pienimpiinkin talkoisiin, tietää, että ne vaativat organisointia. Joku sopii aikataulut, kutsuu ihmiset paikalle, huolehtii käytännöistä, kannustaa osallistumaan ja rakentaa yhteisöllistä ilmapiiriä. Nämä asiat eivät synny itsestään. Jos yksittäiset talkoot eivät synny tyhjiössä, miten esimerkiksi nuorille suunnatut chatit, kriisipuhelimet, vertaistukiryhmät tai tukihenkilötoiminta voisivat jatkaa toimintaansa ilman rakenteita ja tukea?

Vapaaehtoinen tarvitsee mielekkään ja hyvin suunnitellun tehtävän

Järjestöt luovat ja ylläpitävät lukuisia valmiita mahdollisuuksia osallistua. Tehtävät eivät synny sattumalta, vaan ne rakentuvat ihmisten todellisista tarpeista. Tarpeesta saada vertaistukea. Tarpeesta saada keskusteluapua kriisissä. Tarpeesta löytää turvallinen aikuinen lapsen tueksi. Vapaaehtoinen tarvitsee myös perehdytyksen tai koulutuksen tehtäväänsä. Sen jälkeen hän tarvitsee tukea, lisäkoulutusta, mahdollisuuden purkaa kokemuksiaan sekä henkilön, jolta kysyä neuvoa haastavissa tilanteissa.

Ajatellaan vaikkapa tukihenkilötoimintaa. Palkatut työntekijät rekrytoivat vapaaehtoisia, kouluttavat heitä, arvioivat soveltuvuutta tehtävään, yhdistävät tuettavan ja tukihenkilön sekä tukevat molempia matkan varrella. Mikään tästä ei tapahdu sormia napsauttamalla.

Erityisen tärkeäksi ammatillinen tuki nousee silloin, kun toimitaan lasten, nuorten tai haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten kanssa. Lasten kanssa tehtävä vapaaehtoistyö edellyttää esimerkiksi rikosrekisteriotteiden tarkistamista, vapaaehtoisten haastatteluja, turvallisia toimintatapoja sekä jatkuvaa seurantaa ja tukea.

Näitä asioita ei voida jättää vapaaehtoisten itsensä hoidettaviksi. Kyse on turvallisuudesta, laadusta ja vastuusta. Turvallisuus ei synny itsestään, vaan vaatii suunnittelua, selkeitä toimintatapoja ja ammatillista vastuunkantoa.

Kun järjestöiltä viedään resurssit, pahimmillaan vapaaehtoisilta viedään toimintaedellytykset. Tällöin toiminta ei välttämättä jatku lainkaan, saati turvallisesti ja laadukkaasti.

Miksi vapaaehtoiset tarvitsevat ammatillista tukea?

Vapaaehtoistoiminta perustuu haluun antaa aikaa ja osaamista yhteiseksi hyväksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että vapaaehtoisen pitäisi kantaa yksin vastuuta vaikeista tilanteista tai toiminnan pyörittämisestä.

Kokemus ja tutkittu tieto osoittavat, että vapaaehtoiset sitoutuvat toimintaan, kun he kokevat työnsä merkitykselliseksi, tietävät mitä heiltä odotetaan, kokevat kuuluvansa yhteisöön ja saavat tarvittaessa tukea.

Siksi vapaaehtoiset tarvitsevat ympärilleen rakenteet, jotka mahdollistavat onnistumisen. Ammattilaiset eivät tee vapaaehtoisten puolesta, vaan luovat edellytykset sille, että vapaaehtoiset voivat toimia turvallisesti, vaikuttavasti ja omaa jaksamistaan vaarantamatta. Ilman tätä tukea riskinä on uupuminen, toiminnasta luopuminen tai tilanteet, joihin vapaaehtoisella ei ole riittävää osaamista tai valmiuksia.

Vapaaehtoistoiminta rakentaa luottamusta

Sote-järjestöjen merkitys ei myöskään rajoitu yksittäisten palveluiden tai toimintojen järjestämiseen. Vapaaehtoistoiminta lisää tutkitusti luottamusta ihmisten välillä. Se vähentää vastakkainasettelua, vahvistaa yhteisöllisyyttä ja luo kokemusta siitä, että elämme samassa yhteiskunnassa ja olemme vastuussa toisistamme.

Vapaaehtoistoiminnassa kohtaavat ihmiset, jotka eivät välttämättä muuten koskaan kohtaisi. Tällaiset kohtaamiset rakentavat yhteiskunnan tärkeintä pääomaa: luottamusta. Luottamus vahvistuu silloin, kun toiminta on turvallista, hyvin johdettua ja vastuullisesti toteutettua. Juuri näitä rakenteita järjestöt rakentavat joka päivä.

Mitä menetämme, jos järjestöt eivät enää pysty tukemaan vapaaehtoisia?

Keskustelu järjestöjen rahoituksesta typistyy usein euroihin. Kyse ei kuitenkaan ole vain rahasta. Todellisuudessa kyse on siitä, onko kriisissä olevalla nuorella joku, joka vastaa viestiin, väkivallan kokijalla paikka tulla kuulluksi tai lapsella mahdollisuus saada turvallinen tukihenkilö.

Ilman vapaaehtoisia moni asia jäisi tekemättä. Mutta yhtä totta on, että ilman järjestöjä ja niiden ammatillista tukea moni vapaaehtoinen ei voisi tehdä tehtäväänsä. Vapaaehtoistyö on korvaamattoman arvokasta. Juuri siksi sen mahdollistamiseen tarvitaan rakenteita, osaamista ja tukea. Se on yksi yhteiskunnan viisaimmista investoinneista.