Turvallinen lähisuhde tai parisuhde ei synny sattumalta

Oletko joskus ihmetellyt, että mikä ihme siinä on, että löydät itsesi toistuvasti saman kaltaisista, ehkä turvattomistakin, tilanteista ihmissuhteissasi/parisuhteessasi? Joskus vastaus voi löytyä varhaislapsuudessa muodostuneesta kiintymyssuhteesta sekä lapsuuden kodissa omaksutuista vuorovaikutustavoista tai yhteyden puutteesta omiin tunteisiin, ajatuksiin ja toimintaan.

Lapsen kiintymyssuhdemalli ja vuorovaikutuksen tavat kehittyvät vuorovaikutuksessa vanhempaan/huolta pitävään aikuiseen. Lapsi tarkkailee ympäristöään ja aistii terävästi kodin ilmapiiriä ja sanotaankin että parisuhde on lapsen koti. Lapsen turvallisuus koostuu ohjauksesta ja kosketuksesta (kannustava ohjaaminen, opastus ja säätely), hyvästä hoidosta, läsnäolosta ja kohtaamisesta (tunteiden tunnistaminen, sanoittaminen ja hyväksyminen sekä vahvuuksien tukeminen) ja erityisesti kannustavasta suhteesta (läheisyys, lämpö ja ilo yhdessä olemisesta). Voit tarkistaa onko perheesi turvallinen täältä.

Jokainen ihminen tarvitsee liittymisen ja yhteen kuulumisen kokemusta ensin hoivaajaan ja myöhemmin toisiin ihmisiin. Jokaiselle nuorelle ja aikuiselle on elämän varrella kehittynyt keinoja, miten pyrimme pitämään kontaktin yllä läheiseen ihmiseen tai ihmisryhmään. Silloin kun kontakti on uhattuna tai kontaktin menettämisen pelko laukeaa, toimimme aikaisemmin opittujen keinojen ohjaamina. Stressaavassa tilanteessa, esimerkiksi yksin jäädessä, epävarmuuden tai pelon hetkinä, sekä pienen lapsen kohdalla erotilanteissa hoitajasta, kiintymyssuhdemalli aktivoituu. Aikuisella ihmisellä kiintymysmalli voi aktivoitua myös elämän normaaleissa siirtymävaiheissa ja tavanomaisissa kriisitilanteissa (lapsen syntyminen, muutto, työpaikan vaihdos) sekä odottamattomissa stressiä ja traumaattisia kokemuksia tuottavissa tilanteissa (odottamaton ero, taloudellinen menetys, sairastuminen, läheisen kuolema). Kiintymyssuhdemalleihin ja teoriaan voi tutustua esim. täällä  ja täällä.

Riidat ja erilaiset konfliktitilanteet kuuluvat kaikkiin ihmissuhteisiin. Silloin kun riidat sovitaan, ne lisäävät yhteistä ymmärrystä itsestä ja toisesta, eivätkä herätä pelkoa voidaan ajatella riitojen olevan turvallisia. Työssämme autamme lähisuhdeväkivaltaa kokeneita ja sitä tehneitä ihmisiä turvallisempaan väkivallattomaan elämään. Usein parien kanssa työskennellessä havaitsemme parien erirytmisyyttä mikä voi näyttäytyä konflikti- ja riitatilanteiden välttelynä tai vastaavasti takertumisena. Välttelijä voi ajatella, että kun olen hiljaa, myötäilen ja pidän asiat itselläni niin riitoja ei synny ja hän toimii sen mukaisesti. Takertuja voi ajatella, että nyt minä jankkaan niin kauan, kunnes asia selvitetään. Hän saattaa ajatella, että tämä asia selvitetään tässä ja heti ja hän toimii sen mukaisesti.

Välttelijä on saattanut elämänsä aikana selviytyä omalla tavallaan monista elämän haasteista. Taipumus painaa tärkeät tunteet ja ajatukset sivuun aiheuttaa kuitenkin suurta painetta ihmisen sisällä, minkä on päästävä purkautumaan tavalla tai toisella. Takertuja on samoin voinut hyötyä omasta selviytymiskeinostaan ja siksi saattaa kokea oikeudekseen vaatia välttelijältä itsensä kaltaista toimintaa. Puhuminen on erinomainen keino purkaa tunteita ja ajatuksia, mutta puhumiseen ei voi pakottaa. Puhuminen on myös taito siinä missä pyörällä ajo, sen voi opetella ja sen voi oppia. Puhumisen taitoa kannattaa harjoitella ja harjoittaa. Vaikka riitatilanteessa ”autopilotti” kytkeytyy päälle, on omaa tapaa riidellä mahdollista muuttaa. Muutos kannattaa aloittaa niin sanotusti ”hyvän sään aikana”, silloin kun suhteessa asiat on mallillaan. Rakentavasta riitelystä voit lukea täältä

 

Pääasia on miettiä silloin tällöin, miten kohtelee muita ihmisiä. Käyttäydynkö aina tietyllä tavalla? Millainen oma lapsuuteni oli? Sainko näyttää tunteitani? Haluaisinko tehdä asiat samoin vai toisin kuin omat vanhempani? Miten toimin omassa parisuhteessani? Jari Sinkkosen (2018)

 

Rauhallisena hetkenä on hyvä katsoa hiukan menneisyyteen. Mistä olen oppinut riitelemisen tavan? Miten lapsuuden kodissani riideltiin ja sovittiin? On hyvä tunnistaa, miten oma mekanismi toimii; olenko nopeasti syttyvä, leimahteleva ja nopeasti leppyvä vai hitaasti kytevä, voimalla tulivuoren tavoin roihahtava ja hitaasti leppyvä. Nämä ovat tietenkin ääripäitä. Samoin on hyvä miettiä mitä tarvitsen leppymiseen? Olenko heti valmis puimaan riidan aihetta vai tarvitsenko ihan kunnolla aikaa sulatteluun? Millä tavalla läheisesi tai kumppanisi mahtaisi näihin kysymyksiin vastata ja miten uutta yhteistä tietoa voisi hyödyntää turvallisempaan riitelyyn?

Kysymysten avulla voit päästä paremmin kiinni siitä miten oma kiihtymyksesi toimii, jolloin voit ottaa vastuun omista ajatuksistasi, tunteistasi ja toiminnastasi. Usein on niin että osapuolten välillä on eroja, mutta se ei tarkoita sitä, että toisen täytyy muuttua toisen kaltaiseksi. Yhteisen keskustelun, itsen ja toisen erilaisuuden hyväksymisen avulla on mahdollista päästä turvalliseen tapaan riidellä ja sopia. Riidan tauottaminen, ”aikalisä”, on yhdessä sovittu tapa rauhoittaa kärjistyvä riitatilanne. Miten se toimii teillä? Miten se eroaa mykkäkoulusta?

Vastuu omista ajatuksista, tunteista ja toiminnasta tarkoittaa sitä, että kaikki tunteet ja ajatukset ovat sallittuja, turvaton ja väkivaltainen toiminta ei. Toiminta voi olla myös hetken kuumuudessa sanottuja ikäviä sanoja. Kaikilla on oikeus saada elää väkivallattomassa kodissa ja jokaisella on oikeus olla turvassa. Muista että kun yrität parhaasi, olet riittävän hyvä!

Tee väestöliiton testi Kuinka turvallinen tunneyhteys minulla on kumppaniini?

Kirjoittaja,

Olli Mikkonen ja Pysäkin väkivaltatyöntekijät