Nyt vietetään ystävänpäivää, ja koko viikko on helmikuussa nimetty rakkausviikoksi. Teema nousee esiin monella eri tapaa, ja herättää pohdintaa siitä, miten kiintymystä ja rakkautta osoitetaan ja miten itse toivoisi.  Upeilla kukkakimpuilla, lahjoilla ja näyttävillä rakkaudenosoituksilla on oma paikkansa, etenkin jos lahjan saaja juuri niitä toivoo. Jokaisella on kuitenkin oma ajatuksensa siitä, miten haluaa osoittaa rakkautta ja milloin kokee olevansarakastettu.

Vuosien myötä olen alkanut arvostaa aina vain enemmän arkirakkautta. Arkirakkaus; se on sitä joka näkyy tekoina ihan tavallisina päivinä.

Sitä, että puoliso muistaa ostaa maitoa ja juuri sitä oikeaa jukurttia kaupan kilometrin mittaiselta maitohyllyltä. Sitä että toinen nousee keskellä yötä itkevän vauvan kanssa, jotta toinen saa kullanarvoisen hetken enemmän unta. Sekin on arkirakkautta, että töihin lähtiessä huomaa, että auto puhdistettu lumesta valmiiksi. Tai naapuri on pyyhkäissyt lumet meidänkin postilaatikon päältä.

Se on sitäkin, että kymmenettä kertaa herättelet väsynyttä teiniä kouluun. Sitä että veli antaa pikkusisaruksen lainata vähän aikaa uutta peliä, jolla ei itsekään ole vielä pelannut montaa kertaa. Arkirakkautta on kivessä, jonka lapsi on löytänyt tarhan pihalta, ja tuo sen lahjaksi.

Arkirakkaudesta kertoo, että vaikka hölmöilet ja mokaat kunnolla, olet silti tervetullut kotiin. Saat puhua, ja sinua kuunnellaan.

Näkyväksi se tulee myös silloin, kun toinen pysyy vierellä elämäsi pimeimmässä hetkessä.

Arkirakkautta on tärkeä osoittaa myös itselleen. Tehdä pieniä asioita; antaa itselleen lupa hengähtää tai anteeksi. Lämmittää sauna. Vaihtaa puhtaat lakanat ja syödä vitamiinit, vaikkei viitsisi.

Eläimet ovat erityisen taitavia arkirakkaudessa, oikeastaan mestareita. Niille olet hyvä ja sopiva sellaisena kuin olet, ja juuri tässä kohtaa. Sen osoituksena voi olla kostea kuono kädelläsi itkuhetkellä, tai tuloksekkaan hiirenmetsästyksen saalis, joka tuotu lahjana kynnykselle. Arkirakkautta on totisesti monenlaista, monivaihteista, mutta se on pohjaltaan aina aitoa.

Pariskunta oli ollut naimisissa yli 50 vuotta. Papalta kysyttiin, että mitä se rakkaus on. ”Vaimo leipoo joka lauantai rusinapullaa. Siitä minä tiedän että se vielä rakastaa.”

Kuv assa yhdistyksemme eläinavusteinen työntekijä Nelli hyvän ystävänsä kanssa.

(kuva Sami Airola)

Hannele Mäkelä
Avopalveluohjaaja
Erotyö Polku & Tapaamispaikka Esikko