Kertoisitko minulle tarinan?
Ne meni leikkipuistoo. Sit ne leikki. Ne meni kotia. Sit tuli yö ja ne kävi nukkumaan. Sit tuli aamu. Sit ne leikki ulkona piilosta. Ne meni kylään jonku taloon. Ne söi siellä ruuan. Meni takaisin kotiinsa. Leikki sisällä. Tuli yö. Loppu.
Poika 9 v
Tammikuun yökylässä lapset pääsivät tarinoimaan ja aikuiset keskittyivät kuuntelemaan. Nimesimme yhden Perhetalo Haikaran huoneista Satuhuoneeksi, johon jokainen halukas pääsi vuorollaan leikkimään ja kertomaan satuja. Satuhuoneessa aikuinen kehotti lapsia kertomaan sadun tai tarinan. Aikuinen kuunteli ja kirjoitti tarinan sana sanalta, juuri niin kuin lapsi sen kertoi. Lapset antoivat mielikuvituksen virrata ja kertoivat mitä mahtavampia tarinoita. Tarinan kerronnan jälkeen aikuinen luki tarinan ja lapsi sai muokata sitä, mikäli halusi. Saduista tuli hienoja ja osa lapsista intoutui piirtämään myös kuvia kertomuksistaan. Lapset olivat innoissaan ja ylpeitä omista tarinoistaan. Eräät lapset valmistivat tarinastaan myös nukketeatteriesityksen, jota me kaikki yökyläläiset keräännyimme seuraamaan Perhetalo Haikaran sohvalle.
Kaikilla meillä on ainutlaatuisia tarinoita, ajatuksia ja kokemuksia, joita kenelläkään toisella ei ole. Kuulluksi tuleminen ja omien tarinoiden kertominen on tärkeää sekä aikuiselle että lapselle. Kuuntelemalla ja keskittymällä toisen tarinaan voimme osoittaa arvostavamme toista ihmistä ja tämän kokemuksia. Hyvä keino kuulla ja arvostaa lapsen ajatuksia on saduttaminen. Jokainen voi saduttaa, sillä saduttamiseen ei tarvita erityisiä välineitä, vain kynä, paperia ja sopiva hetki riittävät. Sadutusta voi kokeilla vaikka kotona omien lasten kanssa. Ohessa muutamia yökylän lasten kertomia tarinoita ja piirustuksia.
Mukavia hetkiä satujen ja tarinoiden parissa!
Suvi Metsola
Yökylä- ja Tenavatupatoiminta
Kymenlaakson Ensi- ja turvakotiyhdistys
Lue lisää sadutuksesta:
Karlsson, L. (2014). Sadutus: avain osallisuuden toimintakulttuuriin. Jyväskylä: PS-kustannus.
https://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyomenetelmat-ja-valineet/tyomenetelmat/sadutus
Olipa kerran tyttö, joka oli pienessä mökissään. Se asui siellä. Ja häneltä ei loppunut ikinä ruoka. Ja sitten hän leikki kotonaan ja hänen pihallaan oli tramppa. Ja sitten hänen metsässä oli aina ilotulituksia. Ja hän kävi aina hakemassa kaupassa ruokaa. Joka päivä. Ja hänen kotinsa oli kirkas, koska siellä oli paljon valoja. Sitten se löysi taikahepan ja se oli yksisarvinen. Ja yksisarvinen löysi kukkia niityltä, jota tyttö ei ollut vielä löytänyt. Illalla yksisarvinen näytti tytölle aina tähtiä. Sitten tyttö hyppäsi yksisarvisen selkään ja ne lähti laukkaamaan. Sitten se löysi yksisarviselle korun. Ja sitten he löysivät taikakellon, josta voi mennä mihin maahan vaan halusi. Ja sitten he halusivat Thaimaaseen. Loppu.
Tyttö 6 v.?
Olipa kerran Legocityssä. Siel tapahtui jotain. Siellä tapahtui kaikennäköistä. Siellä oli paloasema, poliisiasema ja taloja. Loppu.
Poika 7 v.
Olipa kerran prinssi. Sillä oli iso kartano. Ja sillä oli niin yksinäistä. Ja toisessa huoneessa asui mäyräkoira. Ja sitten kun he menivät ulos, Siellä he tapasivat Harmalin ja Sparkyn. Ja se oli koirapuistossa. Sitten he halusivat muuttaa yhteen ja he saivat sen mitä halusivat. Eräänä talvipäivänä he näkivät kanin jäljet lumessa. Ja kun he olivat koiria, he halusivat mennä jahtaamaan niitä jäniksiä. Ja sitten he näkivät mäyräkoiran. ”Kuka siellä?” prinssi huuti. ”Hau hau!” Sitten he olikin jo ruoka-aika. Keittiössä he valmistivat hyvää ruokaa. He halusivat mennä ulos takaisin. Mutta matkalla ulos pitikin pukea vaatteet päälle ja sitten he pääsivät ulos. Ja sitten vähän ajan päästä heidän piti mennä kotiin nukkumaan. Loppu. Pojat 9 v.
