Eron jälkeinen vaino lapsen silmin
Nyt se taas on. Vaihtopäivä. Mahaan koskee, päätä särkee, oksettaa. Piiloudun omaan huoneeseeni, sinne pieneen vaatekomeroon vaaleankeltaisen mekkoni alle, ihan nurkkaan. Sieltä minua ei ehkä löydetä. Tänä viikonloppuna olisi ollut Elsin synttärit. Sen uuden parhaan kaverin, johon tutustuin jo toisena päivänä muuton jälkeen. Sen, kenen kanssa ollaan kotipihassa ratsastettu keppihevosilla ja Elsi on ihan paras ikinä hirnumaan ihan niin kuin oikeat hepat. Elsin kanssa meillä on paljon salaisuuksia. Kukaan muu ei tiedä että tykkään naapurin Joonasta, tai että meidän äiti on ihan kaikista typerin kun se ei anna katsoa telkkaria kahdeksan jälkeen. Tai no ei se äiti aina typerä ole, on se ihan kiva. Tai kaikista paras, mutta ei joka päivä. Mutta Elsin synttärit. Elsi kutsui mut sinne ekana. Ajattele, ihan ekana! Ja me ajateltiin, että menen sinne yökylään, ja järjestetään ne synttärit yhdessä, niiden iskä lupasi puhaltaa ilmapallot meidän puolesta kun ne on aika vaikeita. Sellaiset kiemurapallot, joista voi tehdä eläimiä.
Mutta sitten äiti sanoi, että se on se Vaihtopäivä. Äiti yritti puhua iskälle niistä synttäreistä, että jos olisin mennyt iskälle vasta synttäreiden jälkeen. Mutta iskä suuttui äidille ihan kauheasti. Äiti ei tiennyt, että mä kuuntelin, ja vaikka se puhui ihan hiljaa, niin kyllä mä huomasin että sille tuli ihan tosi paha mieli. Ja mä kuulin sieltä luurista iskän huutoa, sellaisia sanoja mitä muistan, että sanottiin ennen kuin me muutettiin äidin kanssa pois.
Kyllä mä oikeastaan tiedän mitä se iskä sanoo vaikka en kuullut ihan kaikkea, kun kyllä me lapset oikeesti kuullaan vaikka mitä. Ne on vähän sellaisia sanoja että mä en saa niitä käyttääkään. Iskää suututtaa että äitillä on kuulemma joku uusi mies ja kuka se sellainen ukko siellä on. Iskä on multakin kysynyt, että keitä meillä kotona käy, ja onko siellä joku mies äidin kanssa. No tiedänhän mä että se on vaan se Jussi, se on ihan kiva, mutta siitä en uskalla iskälle puhua, kun se on puhunut Jokelle että se kuulemma tietää sen ukon. Ja kerran mä kuulin kun se puhui kaverilleen, että se tietää missä se on töissä, ja iskä oli joskus sitä ja äitiä seurannutkin, kun iskä haluaisi antaa sille selkään. Ja sitten se sanoi taas äitiä sillä rumalla nimellä, ja että äiti oli ilmoittanut poliisille ja sitten iskä kiroili tosi paljon.
Mulle iskä on ihan kiva, ja onhan mulla ikävä iskääkin. Ja mulla on paha mieli kun sillä on paha mieli, ja sitten mä yritän sitä piristää. Ja kyllä mä mietin tosi paljon aina, että en puhu äidistä iskälle, kun iskä aina vaan suuttuu. Niin mä oon sitten hiljaa mieluummin. Enkä mä voi puhua Elsistä iskälle, kun mun uudet kaverit ei ole iskän mielestä oikeita kavereita. Niin mä oon sitten Elsistäkin hiljaa, ettei iskälle tuu paha mieli. Tai ettei se suutu.
Kyllä se äiti löysi mut. Se keltainen mekko oli ihan mytyssä kun olin siihen itkenyt ihan hiljaa ettei äiti kuule. Mutta se kuuli, ja se tuli mun luokse kyykkyyn, ihan itkeneen näköisenä, vaikka se esitti pirteää. Ja äiti sanoi että ikävä kyllä mä en voi mennä Elsin synttäreille, kun on iskän viikko, ja iskällä on muita suunnitelmia. Mutta että ne Elsin äidin kanssa sopi, että me voidaan Elsin kanssa pitää ihan kahdestaan omat synttärit viikon päästä. Mua itketti kun mua harmitti, ja kun tulee Elsiä ikävä ja äitiäkin kun iskä ei anna soittaa äidille koko viikolla. Mutta yritin olla itkemättä ettei äiti sure, kun en halua että äiti suree. Sen keltaisen mekon äiti pisti pesuun. Olisin halunnut sen mukaan iskälle, mutta en saa sitä sinne viedä, kun se on iskän mielestä huono mekko, kun se on äidin ostama. Niin mä otin vaan Tiuhti-nuken tiukasti syliini ja sanoin Tiuhtille, että no niin, nyt mennään, ole kiltti tyttö.
Ja Tiuhti totteli vaikka sillä oli pala kurkussa, kun silläkin oli niin paha mieli.
Eron jälkeinen vaino pakottaa lapsen elämään kahdessa eri todellisuudessa. Tällöin lapsen oikeat tarpeet voivat jäädä huomiotta, ja lapsesta tulee kontrollin, tiedonsaannin tai koston väline. Pahimmillaan lapsen lapsuus katoaa vainon alle, ja lapsi elää lapsuutensa ja nuoruutensa turvattomuuden ja epäluottamuksen keskellä. Mistä lapsi voi tietää kumpi todellisuus on totta?
