Lapsen kengissä vanhempien erossa
Asetutaanpa hetki lapsen kenkiin. Heräät aamulla kello kuusi ja on aika lähteä päiväkotiin. Äiti lähtee töihin. Tänään on se päivä, kun isä tulee hakemaan. Yrität etsiä vaatekaapista oikeita vaatteita, mutta se on vaikeaa. Et meinaa millään löytää niitä isän ostamia yksisarvissukkia, jotka haluaisit viedä takaisin isän kotiin. Muistelet, että äiti oli sanonut, että mummin ostamia vaatteita ei saa viedä isälle, koska ne eivät tule sieltä koskaan takaisin. Mutta et millään muista kuka on ostanut minkäkin vaatteen. Pukeutuminen vie aikaa ja äiti hoputtaa. Päiväkodissa sinua jännittää. Isää on ollut kova ikävä ja katselet ikkunasta pitkin päivää, milloin isän auto näkyy. Aikuinen kertoo, että isä tulee hakemaan kello yksi, mutta et osaa vielä kelloa. Keskittyminen viskari tehtäviin on vaikeaa, kun mietit mitä kaikkea teette isän kanssa tänä viikonloppuna. Välillä menee vähän riehumiseksi.
Vihdoin isä tulee hakemaan. Isä on muuttanut toiselle paikkakunnalle ja autossa täytyy istua tunti. Matkan aikana isä kyselee kuulumisia ja tunnin aikana joudut vastailemaan kysymyksiin kuten “Onko äidin uusi poikaystävä ollut teillä yötä?” ja “Mitä olet syönyt äidin luona?” Ihmettelet, että miksi isä kyselee sinulta näitä asioita eikä äidiltä. Yrität vastata parhaasi mukaan, vaikka et millään muistakaan mitä ruokaa äiti on laittanut. Isän luona kuulet, kun isä puhuu puhelimessa kaverinsa kanssa ja toteaa, että “nyt se mulkku on ruvennu jo asumaan siellä”. Sinusta tuntuu pahalta, koska mielestäsi äidin poikaystävä on mukava. Hän toi sinulle uuden pehmolelunkin. Et halua puhua isälle äidin poikaystävästä enää mitään, koska et halua pahoittaa isän mieltä. Viikonloppu isän luona on kiva. Saat katsoa illalla isän kanssa elokuvan ja käytte uimarannalla, jossa isä ostaa sinulle ison jäätelön. Sinun ei tarvitse istua ruokapöydässä syödessäsi eikä siivota huonettasi. Illalla kuitenkin sinulla tulee ikävä äitiä. Äiti lukee yleensä iltasadun, mutta isä ei. Ikävä alkaa kiukuttaa ja et suostu pesemään hampaitasi. Isä ihmettelee, että mikä on, mutta et halua sanoa syytä, ettei isä pahoittaisi mieltään.
Sunnuntaina odottelet isän kanssa ikkunassa, milloin äiti tulee hakemaan. Isä sanoo, että äiti on myöhässä ja hän on hermostunut. Pian näet, kun äidin auto kaartaa mutkan takaa. Isä laittaa sinulle repun selkään ja sanoo, että nähdään taas parin viikon päästä. Äiti odottaa autolla ja kävelet sinne. Äiti ja isä eivät sano toisilleen sanaakaan, vaikka toivoisit isän kertovan äidille, että sinulla on tikku sormessa. Katselet isän kotia autosta ja kaksi viikkoa tuntuu sinusta ikuisuudelta odottaa. Edessä on taas tunnin automatka ja vuorossa on äidin tenttaaminen, jota et millään jaksaisi. “Mikä toi mekko on, etkö sä lähteny siinä mummin ostamassa mekossa iskälle? Jäikö se taas iskälle? Oliko sulla kellukkeet uimarannalla? Oliko se elokuva susta liian jännä?”
Kotona äidin luona joudut taas sopeutumaan siihen, että ruoka syödään ruokapöydässä ja joudut siivoamaan omat jälkesi. Hangoittelet vastaan. Mielestäsi on tyhmää, että toisessa kodissa joutuu tekemään niin ja toisessa ei. Ruokakaupassa kinuat äidiltä jäätelöä, kun isäkin osti viikonloppuna ja sinua suututtaa se, kun et saa. Pian taas kuitenkin sopeudut äidin kodin sääntöihin. Isää tulee kuitenkin kahden viikon aikana ikävä monta kertaa.
Eräänä päivänä huomaat äidin olevan todella hermostunut taas. Äiti on ollut hermostunut jo monena päivänä. Yrität kaataa maidon varovasti lasiin, koska pelkäät että äiti suuttuu, jos maitoa kaatuu pöydälle. Kerran äiti alkoi itkeä, kun maitolasi kaatui. Lohdutit äitiä ja halasit. Äiti sanoi, että aikuisten jutut harmittaa. Mitä ne aikuisten jutut oikein on? Isäkin oli pahalla päällä viime viikonloppuna. Onko ne aikuisten jutut äidin ja isän asioita? Onkohan äidillä ja isällä taas riitaa minun vaatteistani? Sinua kaduttaa, että laitoit mummin ostaman mekon päällesi ja se jäi isälle.
Kotiin tulee käymään vieraita tätejä. Sinua hieman ujostuttaa ja tädit kyselevät kummallisia kysymyksiä. Toinen täti kysyy, että kumman vanhemman luona haluaisit asua. Kysymys on sinusta tosi vaikea. Haluaisit asua molempien vanhempien kanssa. Vastaat, että äidin luona, koska et halua pahoittaa äidin mieltä. Myös isän luona käy tätejä ja he kysyvät samoja kysymyksiä. Heille vastaat, että haluaisit asua isän luona, koska isän luona on kivempaa. Olittehan juuri käyneet tivolissakin, mikä oli paras juttu ikinä. Alat kuitenkin pikkuhiljaa ymmärtää, että äidin ja isän hermostuneisuus saattaa johtua sinusta. He riitelevät siitä, missä sinä asut. Siksi kaikki kyselevät sinulta outoja asioita. Alat varoa sanojasi. Et haluaisi olla kiistakapulana. Riiteleminen on tyhmää, eikä ole kivaa, että kenellekään tulee paha mieli. Varsinkaan äidille tai isälle.
Kuluu aikaa paljon ja unohdat koko asian. Ehkä äiti ja isä eivät riitele enää, kun äiti on lakannut itkemästä ja isäkin on iloisempi. Kunnes eräänä päivänä äiti kertoo, että tänään mummi tulee hakemaan päivähoidosta. Ihmettelet, että miksi isä ei hae, niin kuin oli sovittu. Äiti kertoo, että äidillä ja isällä on yhteinen meno, missä menee koko päivä. Miten äidillä ja isällä voi olla yhteinen meno, kun he eivät edes puhu toisilleen? Olet hämmentynyt ja jännittynyt. Aikovatko aikuiset nyt päättää, että missä sinä asut. Sinua pelottaa. Muistelet mitä olitkaan sanonut niille tädeille, jotka kävivät silloin kauan sitten. Mietit, että kuka sinut sitten mummilta hakee. Mitä tapahtuu? Päiväkotipäivä on ihan kamala. Onneksi mummilla voi kattoa muumeja ja istua mummin sylissä.
Asettuessamme lapsen asemaan huoltajuuskiistassa, voimme paremmin ymmärtää lasta ja hänen tunteitaan kiistan keskellä. Vaikka lapselle ei puhuttaisi aikuisten asioista, on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten kohtelee toista vanhempaa. Lapsen etu on, että vanhemmat pystyvät keskenään sopimaan asioista. Jos vanhemmilla on erimielisyyksiä, tulisi lapsi kuitenkin säästää näiden erimielisyyksien ristitulelta. Vanhempi, sinä olet aikuinen ja voit valita millaisen mallin annat lapsellesi kriisin keskellä. Lapsen ei tarvitse toimia viestikapulana, joutua vanhemman tenttiin vaihtotilanteissa tai vaieta asioista suojellakseen vanhempaansa.
Kirjoittanut Kokemusasiantuntija
