”Jos suruni olisi maisema, olisi se meri, jossa on yksi pieni luoto, jossa istun ja odotan”

Tämä oli erään vanhemman kuvaus surusta, kun hän ei ollut tavannut lapsiaan yli vuoteen. Näiden vanhempien kohdalla suru on usein loputonta ja lohdutonta, kun heiltä on viety mahdollisuus vanhemmuuteen ja he joutuvat elämään epätietoisuudessa siitä, mitä lapsille kuuluu ja onko heillä kaikki hyvin.

Vieraannuttamisella tarkoitetaan ilmiötä, jossa toinen vanhempi omalla toiminnallaan saa aikaan sen, että lapsi tai lapset torjuvat toisen vanhemman eivätkä halua tavata tätä tai olla tämän kanssa tekemisissä.  Ennen eroa lapsen ja vieraannutetun vanhemman suhde on ollut läheinen ja turvallinen. Mitä pidempään vieraannuttava vanhempi jatkaa vahingollista ja toimintaa, sitä kielteisemmäksi lasten asenne toista vanhempaa kohtaan muuttuu.

Turvassa-hankkeessa havaitsimme, että usein lapsistaan vieraantuneet vanhemmat jäävät ilman tukea ja apua. Heidän saattoi olla myös vaikeaa puhua kokemuksestaan. Viranomaisten kanssa toimiessaan vanhemmat kokivat joutuvansa puolustamaan omaa asemaansa vanhempana, ja tuttavien kanssa he saattoivat kokea häpeää ja epäonnistumista. Vieraat vanhemmat -verkkovertaisryhmän avulla halusimme tarjota näille vanhemmille turvallisen ympäristön jakaa kokemuksiaan ja ajatuksiaan.

”Olen voinut puhua asioista ääneen, voinut jäsentää ajatuksia ja saada myös muiden näkemyksistä ymmärrystä.”

Ryhmään osallistui kuusi vanhempaa, äitejä ja isejä. Vanhemmat pystyivät omien kokemusten pohjalta pohtimaan, mitkä ratkaisut ovat toimineet ja mitkä taas vieneet tilannetta entistä synkempään suuntaan. Esimerkiksi oikeudenkäynnin ja sovinnollisten tapojen vertailu saattoi auttaa vanhempaa punnitsemaan, mitä hän haluaisi seuraavaksi yrittää yhteyden palautumiseksi lapsen kanssa, sillä se oli lopulta kaikkien suurin toive ja tavoite.

 

“Vertaisryhmä oli minulle hengenpelastaja, tulin kuulluksi, olen saanut ymmärrystä ilman tuomiota.”

 

Vanhemmat olivat myös toistensa tukena vaikeimpina aikoina; lapsen syntymäpäivän aikaan, jouluna tai äitien- tai isän päivän tienoilla, jolloin tietoisuus lähestyvän juhlapäivän vietosta ilman lasta oli  vanhemmalle vaikeaa. Vieraannuttamisen kokemus oli joiltain osin myös erilaista isien ja äitien kohdalla ja kokemusten jakaminen helpotti erilaisia tunteita, kuten häpeää, sivuutetuksi tulemisen tunnetta sekä vähättelyä.

Turvassa-hankkeessa olemme havahtuneet siihen, miten vieraannuttaminen leimaa usein pitkittyneitä ja konfliktoituneita erotilanteita. Uusia auttamisen tapoja tarvitaan kaikille vieraannuttamisen osapuolille. Vieraat vanhemmat -verkkovertaisryhmä voi toimia yhtenä tällaisena avun muotona.

Teksti: Emmi Heikkinen ja Ulla Mikkola. Emmi työskentelee Turvassa-hanketyöntekijänä Viola – väkivallasta vapaaksi ry:ssa ja Ulla Turun ensi- ja turvakoti ry:ssa. Sitaatit ryhmään osallistuneilta vanhemmilta.

Kuva: Pixabay

***********

Vuonna 2022 Turvassa-hanke järjestää kaksi vertaisryhmää etäyhteydellä. Hanketyöntekijät ohjaavat vertaisryhmiä yhdessä vertaisohjaajan kanssa. Kevään ryhmä alkaa 17.3.2022, lisätietoja voit kysyä Ulla Mikkolalta p. 0504763001/ ulla.mikkola@tuentu.fi.

Turussa Silta (https://tuentu.fi/eroauttamistyo-silta) tarjoaa apua ja tukea eroaville vanhemmille ja heidän lapsilleen. Pilarista (https://tuentu.fi/avokriisityo) saa apua, kun henkinen, fyysinen tai taloudellinen väkivalta kuormittaa parisuhdetta tai elämää eron jälkeen. Mikkelissä/Etelä-Savon alueella apua tarjoaa Viola – väkivallasta vapaaksi ry (https://ensijaturvakotienliitto.fi/violary).