Kouluväkivallan ehkäisy on kaikkien yhteinen asia
Kouluterveyskysely (2023) osoittaa häirinnän, kiusaamisen ja -väkivallan olevan edelleen yleisiä lapsia ja nuoria koulussa kuormittavia tekijöitä. Yhteisessä Pro gradu –tutkielmassamme Sanna-Maaria Niinin kanssa lähestyimme aihetta kouluväkivallan näkökulmasta.
Kouluväkivalta pitää sisällään väkivallan eri muotoja: fyysinen väkivalta, henkinen väkivalta, seksuaaliväkivalta ja koulukiusaaminen. Salmivallin (2024) mukaan ajankohtaisesti koulukiusaamista parempi termi käyttöön on kiusaamisväkivalta. Kiusaamisväkivallassa yhdelle ja samalle oppilaalle aiheutetaan toistuvaa harmia ja kiusaa. Kiusaamisväkivalta on tahallista ja pitää sisällään vallan epätasapainon. Kouluväkivalta ja kiusaamisväkivalta eivät siten ole synonyymejä toisilleen. Kiusaamisväkivalta on aina väkivaltaa, mutta koulun pihalla tapahtuva fyysinen väkivaltatilanne ei välttämättä täytä kiusaamisväkivallan tunnusmerkistöä.
Mediassa huomioidaan usein rajua fyysistä väkivaltaa sisältäneet kouluväkivaltatilanteet. On tärkeää huomioida, että henkisellä väkivallalla ja esimerkiksi yhteisöstä ulossulkemisella voi myös olla kauaskantoiset ja vakavat seuraukset kokijalle. Kouluväkivallan eri muodoilla voi olla negatiivisia vaikutuksia eri rooleissa olleille yksilöille, ympärillä oleville yhteisöille ja lopulta myös yhteiskunnalle. Koettu väkivalta on haitallisia sekä tuottaa sen hetkisessä elämäntilanteessa inhimillistä kärsimystä. Kokemukset voivat vaikuttaa ihmiseen myös myöhemmin elämän varrella. Tästä syystä pro gradu –tutkielmamme aihe on tärkeä.
Pro gradu tutkielmassa haastattelimme työntekijöitä, jotka olivat Lasten ja nuorten väkivallaton koulu ja arki –hankkeen kautta olleet mukana tekemässä moniammatillisesti toteutettua kouluväkivallan ehkäisyn interventiota. Kouluväkivallan ehkäisyyn tähdännyt työ toteutettiin kevään 2024 aikana. Oppitunteja pidettiin yhteensä kahdeksan, kohdistuen kahdelle eri kuudennelle luokalle. Työhön osallistui sekä koulun henkilökuntaa että koulun ulkopuolelta tulleita ammattilaisia. Kolmeen ryhmähaastatteluun osallistui yhteensä kymmenen työntekijää eri ammattinimikkeillä. Työntekijät ovat jatkaneet tärkeää työtä kouluväkivallan ehkäisyn parissa syksyn 2024 aikana.
Pro gradu –tutkielmamme aineistosta nousi esille, että moniammatillisesti toteutetun kouluväkivallan ehkäisytyö on koettu hyödyllisenä ja onnistuneena. Työntekijät toivat esille, että kevään aikana heille syntyi muun muassa yhtenäisempi käsitys kouluväkivallan määrittämisestä ja kouluväkivallan ehkäisy oli yhteinen tavoite. Työskentelyn aikana työntekijät oppivat tuntemaan toistensa työtä ja näkemyksiä paremmin. Toisen työn parempi tunteminen taas alensi kynnystä yhteydenottamiselle toiseen työntekijään myös muiden aiheiden parissa työskennellessä.
Työntekijät olivat aikaisemmin kokeneet yksinäisyyttä kouluväkivallan ehkäisyyn liittyen. Erityisen merkittävää oli, että kevään aikana tehdyn työskentelyn myötä yksinäisyyden kokemus oli vaihtunut toiveikkuudeksi: yhdessä pystymme tähän paremmin. Etukäteen tehty suunnittelu helpotti työskentelyn onnistumista.
Kouluväkivallan ehkäisy ei poista tarvetta puuttua jo tapahtuneisiin tilanteisiin. Riittävä ja hyvin toteutettu puuttumistyö voi ehkäistä uusien kiusaamisväkivaltatilanteiden syntymisen. Molemmille työmuodoille on paikkansa ja ne eivät millään tavalla sulje pois toisiaan, vaan tuovat yhdessä paremman lopputuloksen lasten ja nuorten kannalta katsottuna.
Pro gradu –tutkielmassamme olimme erityisesti kiinnostuneita kuulemaan työntekijöiden näkemyksiä sosiaalityön paikasta kouluväkivallan ehkäisytyössä. Koulun ulkopuolisen sosiaalityön nähtiin olevan kouluväkivallan ehkäisytyön käytänteissä näkymätöntä. Sosiaalityöllä nähtiin olevan omaa ammatillista osaamista, kuten systeeminen ajattelumalli, jota on merkityksellistä hyödyntää myös kouluväkivallan ehkäisytyössä.
Tutkimustuloksemme puoltavat kouluväkivallan ehkäisytyön tekemistä moniammatillisesti ja sekä koulun sosiaalityön että muun sosiaalityön osallistumista tähän työhön. Hyvinvointialueiden tiukka taloudellinen tilanne vaikuttaa väistämättä myös sosiaalityön resursseihin ja niiden jakautumiseen. Resurssien painottuminen yhä enemmän korjaavaan työhön on huolestuttavaa. Eri järjestöjen toiminta olisi turvattava taloudellisesti. Lasten ja nuorten parissa tehtävä ehkäisevä työ tärkeiden aiheiden parissa on merkityksellistä ja säästää lopulta yhteiskuntamme varoja.
Hanna Niinistö
Teksti pohjautuu julkisesti saatavilla olevaan Lapin yliopiston sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan: ’Sanna-Maaria Niini ja Hanna Niinistö (2025) ”Toivottomuus olikin yhtäkkiä pois” Työntekijöiden näkemyksiä sosiaalityön paikasta moniammatillisessa kouluväkivallan ehkäisyssä’.
Tästä voit tutustua pro graduun.
