Ammattilaiselle: Näin otat puheeksi turvallisuuden ja ehkäiset väkivaltaa

Indikaattori perustuu kysymykseen:
”Onko vanhempasi tehnyt sinulle seuraavia asioita viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana?”.

Kysymyksen osiot:
1) kieltäytynyt puhumasta sinulle pitkän aikaa
2) loukannut sanallisesti, esimerkiksi haukkunut sinua
3) nöyryyttänyt tai nolannut sinua
4) uhannut hylätä tai jättää sinut yksin
5) heittänyt, lyönyt tai potkinut esineitä (esim. paiskonut ovia)
6) lukinnut sinut johonkin paikkaan
7) uhannut sinua väkivallalla.

Vastausvaihtoehdot: 1) ei, 2) 1-2 kertaa, 3) 3 kertaa tai useammin, 4) on tehnyt, mutta en muista montako kertaa.

Tarkastelussa ovat vastaajat, jotka ovat ilmoittaneet vaihtoehdon 2, 3 tai 4 vähintään yhteen kysymyksen osioon. Osuus lasketaan vähintään yhteen kysymyksen osioon vastanneista. Vanhemmilla tarkoitettiin kysymyksessä esimerkiksi äitiä tai äitipuolta, isää tai isäpuolta, adoptiovanhempia, sijaisperheen vanhempia tai lastensuojelulaitoksen ohjaajia. 

Indikaattori tuottaa tietoa niiden nuorten osuudesta (%), jotka ovat kokeneet vanhempien tai muun huoltapitävän aikuisen fyysistä väkivaltaa vuoden aikana.

Indikaattori perustuu kysymykseen: ”Onko vanhempasi tehnyt sinulle seuraavia asioita viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana?”.

Kysymyksen osiot:
1) tarttunut sinuun niin, että sinuun sattui
2) töninyt tai ravistellut sinua vihaisesti
3) tukistanut sinua
4) läimäyttänyt sinua
5) lyönyt sinua nyrkillä tai esineellä
6) potkaissut sinua
7) satuttanut sinua muuten fyysisesti

Vastausvaihtoehdot: 1) ei, 2) 1-2 kertaa, 3) 3 kertaa tai useammin, 4) on tehnyt, mutta en muista montako kertaa. Tarkastelussa ovat vastaajat, jotka ovat ilmoittaneet vaihtoehdon 2, 3 tai 4 vähintään yhteen kysymyksen osioon. Osuus lasketaan vähintään yhteen kysymyksen osioon vastanneista.

Vanhemmilla tarkoitettiin kysymyksessä esimerkiksi äitiä tai äitipuolta, isää tai isäpuolta, adoptiovanhempia, sijaisperheen vanhempia tai lastensuojelulaitoksen ohjaajia.

Indikaattori tuottaa tietoa niiden nuorten osuudesta (%), jotka ovat nähneet tai kuulleet muiden perheenjäsenten välistä fyysistä väkivaltaa vuoden aikana.

Indikaattori perustuu kysymykseen: ”Entä oletko itse nähnyt tai kuullut, että joku perheestäsi on tehnyt toiselle perheenjäsenellesi seuraavia asioita viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana?”

Kysymyksen osiot:
1) tarttunut niin, että häneen sattui
2) töninyt tai ravistellut häntä vihaisesti
3) tukistanut häntä
4) läimäyttänyt häntä
5) lyönyt häntä nyrkillä tai esineellä
6) potkaissut häntä
7) satuttanut häntä muuten fyysisesti.

Vastausvaihtoehdot: 1) kyllä, 2) en. Tarkastelussa ovat vastaajat, jotka ovat ilmoittaneet vaihtoehdon 1 vähintään yhteen kysymyksen osioon. Osuus lasketaan vähintään yhteen kysymyksen osioon vastanneista.

Kokonaisvaltaisen turvallisuuden edellytykset luodaan turvallisella fyysisellä kasvu- ja oppimisympäristöllä. Fyysisen kasvu- ja oppimisympäristön turvallisuuteen kuuluu tarkoituksenmukainen, turvallinen ja terveellinen ympäristö kokonaisuudessaan: rakennukset, rakenteellinen turvallisuus ja niiden tekniset järjestelmät sekä välitön lähiympäristö ulkoilu- ja välituntipihoineen, liikennealueineen, liikunta-alueineen ja lähimetsineen.

Sosiaaliseen turvallisuuteen kuuluuvat osallisuuteen, osallistumiseen ja vuorovaikutukseen liittyvät asiat. Jokaisella ihmisellä on perustarve kuulua joukkoon ja olla osa yhteisöä. Varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa aikuisen tehtävänä on varmistaa, että jokaisella lapsella, oppilaalla ja opiskelijalla on mahdollisuus olla osa vertaisryhmää.

Perusopetuksen laatukriteereissä (opetus- ja kulttuuriministeriö 2012) todetaan, että oppilaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kokemukseen liittyy olennaisesti kokemus koulun ja luokan sosiaaliseen yhteisöön kuulumisesta. Turvallisuuden nähdään rakentuvan koulun aikuisten ja oppilaiden välisissä sekä keskinäisissä vuorovaikutusprosesseissa.

Psyykkiseen kasvu- ja oppimisympäristöön voidaan ajatella kuuluvan turvallisuuden tai turvattomuuden tunteisiin sekä kognitioihin liittyvät asiat. Lapsella, oppilaalla ja opiskelijalla on oikeus kasvaa psyykkisesti turvallisessa ympäristössä. Psyykkisesti turvallinen ympäristö mahdollistaa lapsen ja oppilaan kielteistenkin tunteiden ilmaisun sekä mahdollisuuden saada luotettavalta ja turvalliselta aikuiselta apua.

Lasten ja oppilaiden psyykkistä turvallisuutta voidaan edistää vahvistamalla tunnetaitoja ja itsetuntoa. Kasvattajan tai opettajan tulee osata myös tunnistaa lapsen/oppilaan mahdolliset tuen tarpeet ja toimia pedagogisesti niitä edellyttävällä tavalla. Erityisesti pienemmän lapsen kanssa turvallinen kiintymyssuhde ja läheisyys luovat turvallisuutta ja luottamusta vuorovaikutuksessa.

Psyykkistä turvallisuutta edistetään myös tukemalla ryhmäytymistä sekä varmistamalla, että jokainen lapsi/oppilas pääsee osalliseksi ryhmässä, eikä tule sosiaalisesti torjutuksi. Kasvattajan tai opettajan tehtävänä luoda turvallinen ja hyväksyvä ilmapiiri ryhmään tai luokkaan. Kaveritaitoja voidaan tukea esimerkiksi mahdollistamalla erilaisia sosiaalisia tilanteita leikin ja oppimisen kautta. Lasten ja oppilaiden psyykkiseen turvallisuuteen voidaan vaikuttaa myös kasvu- ja oppimisympäristön muokkaamisella.

Pedagoginen turvallisuus muodostuu turvallisesta kasvu- ja oppimisympäristöstä, siinä toimivista lapsista ja aikuisista sekä heidän välisistä verkostoista ja toiminnasta. Lisäksi turvallisuuteen liittyvä tutkimus, turvallisuuskasvatus sekä turvallisuuskulttuurin rakentumista tukevat asiakirjat, esimerkiksi varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmat, sisältyvät pedagogiseen turvallisuuteen.

Pedagogisen turvallisuuden osa-alueita

Pedagogiseen turvallisuuteen voidaan katsoa lukeutuvan ratkaisut, joita tehdään opetuksen ja oppimistilanteiden osalta lapsen/oppilaan kasvu- ja oppimisympäristössä. Pedagogisesti turvallinen oppimistilanne rakentuu oikeantasoisella ohjauksella oppilasta kannustaen ja tukien.