Doulatoiminnan jaettu todellisuus yhteisön liimana ja yksilöiden voimavarana
Kun aloittaa uuden työn tai harrastuksen, on alussa aina vähän pihalla. Kun muutama vuosi sitten osallistuin Oulun ensi- ja turvakodin vapaaehtoisdoula -koulutukseen, en oikein tiennyt, mitä se doulana oleminen on ja miten siinä pitää toimia. Uskaltauduin kuitenkin mukaan omien synnytyskokemusteni ja toiminnasta kantautuneen tiedon pohjalta. Enpä tuolloin arvannutkaan, millainen uusi käsitteiden, käytäntöjen ja yhteisesti jaettujen käsitysten maailma minulle aukenisi!
Sanna Salomaa tutki pro gradu –työssään Oulussa toimivien vapaaehtoisten doulien kulttuurisia malleja liittyen synnyttämiseen ja doulan tehtävään. Salomaan työssä selvisi mm. että doulana toimivilla on henkilökohtaisia, mutta silti yhteisön kesken jaettuja, itsestään selvänä pidettyjä malleja, jotka ohjaavat doulien käytöstä tukisuhteissa.
Doulat mm. käyttivät ulkopuoliselle vieraita käsitteitä doulaus ja doulaaminen kuvaamaan tekemäänsä vapaaehtoistoimintaa. Ikään kuin doulillakin olisi oma ”ammattisanastonsa”! Kun tiettyyn yhteisöön pääsee sisään, siellä käytettävät käsitteet arkipäiväistyvät, eikä niitä sen jälkeen tarvitse selittää – muille kuin ulkopuolisille. Osittain tähän yhteisöjen voima myös perustuu: ollaan sisällä eikä ulkona eli kuulutaan porukkaan.
Salomaan haastattelemat doulat myös korostivat rooliaan naisen ja perheen rinnalla kulkijana heidän elämänsä ehkä merkittävimmällä hetkellä. Tähän perustuukin doulatoiminnan taika! Syntymän ihme on joka kerta yhtä suuri, olipa synnytyksiä takana yksi tai kymmenen. On etuoikeus saada olla mukana sellaisella hetkellä, jota jokainen vanhempi muistelee vielä vuosien päästäkin. Liekö tästä johtuvaa, mutta hyvin suuressa osassa tukisuhteita käy niin, että odottava äiti ”kiinnittyy” doulaan ja doula äitiin heti ensikohtaamisella: Tieto siitä, että tämän ihmisen kanssa tulen olemaan tuolla hetkellä synnyttää luottamuksen ja tuo sydämet lähelle toisiaan.
Doulien toiminta näyttäytyi Salomaan tutkimuksessa äitilähtöisenä esim. suhteessa synnytyksessä käytettäviin kivunlievityksiin. Doulat pyrkivät myös ohjaamaan keskusteluja synnytyksestä positiiviseen suuntaan synnytyspelon lieventämiseksi. Salomaan mukaan doulien toimintaa ohjasi myös ajatus siitä, että doula voi omalla toiminnallaan vaikuttaa naisen käsitykseen itsestään äitinä ja sitä kautta hyvän vanhemmuuden syntymiseen. Kuten vapaaehtoistoimintaa yleensäkin, doulatoimintaakin ohjaa vapaaehtoisen halu auttaa vapaaehtoistoiminnan kohdetta. Näin ollen on luontevaa, että vapaaehtoistoimintaa tehdään tuettavan tarpeista käsin, tarvittaessa jopa omia kokemuksia tai mielipiteitä vastaan. Toisaalta, ehkä doulatoimintaan ei hakeudu sellaisia ihmisiä, joiden mielipiteet esim. luomusynnytyksistä olisivat niin jyrkkiä, että ne nousisivat tuettavan tarpeiden yläpuolelle.
Doulien perus- ja täydennyskoulutus, työparityöskentely tukisuhteissa sekä tukisuhteiden käsittely doulailloissa vahvistavat doulana toimivien tieto-osaamista, kokemusasiantuntijuutta sekä perhemyönteistä käsitteistöä, käytäntöjä ja käsityksiä. Yhteiset kokemukset ja jaetut näkemykset toimivat doulayhteisön liimana ja lisäävät doulien jaksamista vapaaehtoistoiminnassa. Uskon, että sopivalla työn, perhe-elämän ja vapaaehtoistoiminnan rytmityksellä tulen jatkamaan tämän antoisan harrastuksen parissa vielä pitkään!
Helena Liimatainen, vapaaehtoinen doula
Oulun ensi- ja turvakoti ry
