Tapaamispaikka
Tapaamispaikkatoiminta alkoi Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksissä 1980-luvun alkupuolella. Oulun ensi- ja turvakoti ry:ssä tapaamispaikkatoiminta alkoi vuonna 1985. Idea tapaamispaikan perustamisesta syntyi yhdistysten asiakkaiden tarpeista. Tuolloin oli perheitä, joissa vanhempien eron jälkeen lapsesta erossa asuvalla vanhemmalla, usein isällä, ei ollut paikkaa, jossa tavata lasta. Asuntopulan lisäksi toisen vanhemman mielenterveys- tai päihdeongelmat olivat tapaamispaikkatarpeen vaikuttajia. Yksinhuoltajaäidit näkivät lasten ja isien tapaamisen tärkeänä ja tukivat lapsi-isä -suhteen vahvistumista.
Avioliittolain uudistumisen (v. 1987) jälkeen oikeudessa ratkottavien huoltajuuskiistojen määrä kolminkertaistui. Vanhempien pitkittyneet huolto- ja tapaamisriidat nousivat suurimmaksi tekijäksi tapaamispaikkatarpeelle. Valvottujen tapaamisten osuus kasvoi 1990-luvulla. 2010-luvulla tapaamispaikkoihin tuli uusi asiakaskunta, sijoitettujen lasten ja heidän biologisten vanhempien tapaamiset.
Nykyään tuettuja ja valvottuja tapaamisia järjestetään lasten lähipiirille – tapaajina ovat niin isät ja äidit kuin mummot ja papatkin.
Eroperhetyön kehitys
Tapaamispaikkatoiminnan alussa toiminnassa työskentelivät vapaaehtoiset tapaamisemännät, jotka jäivät pois toiminnan ammatillistumisen myötä. Toimintaa vahvisti vuonna 1984 voimaan tullut laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, joka painotti lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa. Tuolloin tapaamispaikkatoiminnan periaatteita olivat lapsen edun huomioonottaminen, puolueettomuus ja vaitiolovelvollisuus.
Lakia uudistettiin vuonna 2019, jolloin kirjattiin tarkennuksia mm. huoltajien velvollisuudesta suojella lasta väkivallalta, vaalia lapselle läheisiä ihmissuhteita ja myötävaikuttaa tapaamisoikeuden toteutumista. Vuoroasuminen kirjatiin lakiin ja lapsen mahdollisuudet tavata erityisen läheistä henkilöä vahvistuivat.
Nykyisin tapaamisten järjestämisvastuu on kunnilla. Tapaamispaikan palveluiksi ovat muodostuneet valvotut ja tuetut tapaamiset sekä valvotut vaihdot ja kotitapaamiset. Valvonnan tarpeen määrittelijä on viranomainen.
Toimintaa ohjaavat laatukriteerit: lapsen edun huomioiminen kaikissa tilanteissa, tapaamisten suunnitelmallisen turvallisuuden huomioiminen, työntekijöiden ammatillisuus sekä toiminnan suunnitelmallisuus, tavoitteellisuus ja arvioinnin säännöllisyys.
Työskentelyn periaatteita ovat lapsen osallisuus, lapsen kuuleminen, lapsen tunteiden tunnistaminen ja huomioiminen. Valvottujen ja tuettujen tapaamisten tueksi on mahdollista saada tukikeskusteluja, joissa tavoitteena on lapsen ja vanhemman tai vanhempien vanhemmuussuhteen vahvistaminen. Tuki voi olla tarpeen myös silloin, jos edellisestä tapaamisesta on kulunut paljon aikaa.
Lapsen asema
Lapsi kasvaa ja kehittyy vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Lapsella on luontainen tarve olla lähellä hänelle tärkeitä ihmisiä ja ylläpitää suhteita näihin. Tämä on myös lapsen oikeus, joka on kirjattu vuonna 1989 lapsen oikeuksien sopimukseen. Sopimuksella lapsen oikeutta molempiin vanhempiin ja muuhun lähiverkostoon tuodaan näkyväksi. Teemme konkreettista työtä asian eteen tänäkin päivänä ero lapsiperheessä -työssä, sillä vanhempien erosta huolimatta lapsella on oikeus hänelle tärkeisiin ihmissuhteisiin.
Tapaamispaikkatoiminnan lisäksi Ero lapsiperheessä -yksikkö tarjoaa ennaltaehkäiseviä ja helposti saatavilla olevia eropalveluita.
Eroperheen vanhemmat/vanhemmuus
Vaikka parisuhde päättyy, vanhemmuus jatkuu. Yhteistyövanhemmuus on kaikkien, erityisesti lapsen etu. Yhteistyövanhemmuuden kolmio osoittaa, että eronkin jälkeen yhteys lapsen toiseen vanhempaan tulee säilyä, sillä erosta huolimatta vanhemmuussuhde jatkuu.
Lapsella on oikeus rakastaviin vanhempiin ja turvalliseen arkeen molemmissa kodeissa. Parhaiten tämä toteutuu, kun vanhemmat toimivat yhteistyössä lapsen etu edellä. Oulun ensi- ja turvakodin Ero lapsiperheessä -työssä autamme ja tuemme vanhempia yhteistyövanhemmuuden rakentamisessa. Nostamme esille lapsen tarvetta ja näkökulmaa erotilanteessa.
Ero itsessään ei ole lapselle vahingollinen, tärkeintä on tapa, jolla vanhemmat järjestävät lapsen elämän eron jälkeen. Yhteys molempiin vanhempiin suojaa lasta. Vanhempia tukemalla voidaan vaikuttaa suotuisasti myös lapsen olosuhteisiin. Ero lapsiperheessä -yksikön työntekijän kanssa voi tulla juttelemaan, jos eroasiat askarruttavat.
Ryhmätoiminnat
Ero on aina kriisi, joka tuo muutoksia perheen elämään. Sen käsittelyyn on saatavilla monenlaista apua ja tukea. Vertaistuki on avun muoto, jossa omia kokemuksia saa jakaa ja kuulla toisten samanlaisessa elämäntilanteessa olevien ajatuksia. Oulun ensi- ja turvakoti ry:n Ero lapsiperheessä- työssä ryhmätoimintaa on järjestetty 2000-luvun alusta saakka. Vuosittain apua saavat useat lapsiperheet, joissa vanhemmat ovat eronneet.
Vanhemman neuvo®-ryhmä on tarkoitettu yhteistyövanhemmuuden tukemiseen ja lapsen aseman huomioimiseen eron jälkeisessä elämässä. Myös eroperheiden lapsille ja nuorille on vuosittain omia ryhmiä, joissa vanhempien eroa käsitellään ikätason mukaisesti.
Tiloissamme kokoontuu kuukausittain Erovertaiskahvila, jossa eroa pohtiva tai eronnut voi jutella tilanteestaan toisen, eron jo kokeneen vanhemman kanssa.
Kansalaistoiminta
Vapaaehtois- ja kansalaisjärjestötoiminta on Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksissä arvostettua toimintaa. 75 vuoden ajan yhdistystemme lukuisat vapaaehtoiset ovat tuoneet ilon ja avun hetkiä niin perheiden kuin työntekijöidenkin arkeen.
Ero lapsiperheessä-yksikössä vapaaehtoisia on ollut mukana jo 1980-luvulla, jolloin vapaaehtoiset tapaamisemännät huolehtivat Oulun ensi- ja turvakodin tapaamispaikassa lasten ja heistä erossa asuvan vanhemman tapaamisen puitteista – keittelivät kahvia ja huolehtivat lasten ikätasoisista toimintavälineistä. Toiminnan ammatillistumisen myötä 1990-luvulla tapaamisemäntien tehtävät lakkasivat.
2010-luvulla yhdistyksessä koulutettiin Neuvokeskuksen mallin mukaiseen Neuvokahvilatoimintaan uudenlaisia vapaaehtoisia, vertaisvapaaehtoisia. Nimikkeet on muutettu myöhemmin Erovertaiskahvilaksi ja erovertaisiseksi.
Vuonna 1992 Pienperheyhdistyksessä kehitetty Mieskaveritoiminta on yksi vapaaehtoistoiminnan vakiintunut toimintamuoto monissa ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksissä. Oulun ensi- ja turvakoti ry:ssä mieskaveritoimintaa järjestettiin vuosina 1994 -1997 miestoiminnan yhtenä toimintamuotona. Mieskaveritoiminta käynnistettiin Oulussa uudelleen vuonna 2014 Pienperheyhdistyksen koordinoiman Pikkukaveria ei jätetä -projektin myötä. Toiminta liitettiin osaksi ero lapsiperheessä-työtä vuonna 2015, jolloin se vakiintui omaksi työmuodokseen.
Mieskaveritoiminnan ydintä on lapsen ja miehen kaveruus. Toiminta saattaa yhteen aikuiset miehet ja yksin lastaan kasvattavien äitien lapset, joilta puuttuu yhteys omaan isään tai muihin miehiin. Mieskaveritoiminnassa jaetaan elämän oivalluksia, kysytään kysymyksiä ja etsitään vastauksia. Kaveruus perustuu luottamukseen ja kaikkien osapuolten vapaaehtoisuuteen. Lapsi saa elämäänsä tärkeän aikuisen ja aikuinen näkökulman lapsen elämään.
Mieskaveriksi pääsee mieskaverikurssin kautta, joita järjestetään Oulussa vuosittain 4 kertaa. Äidit voivat hakea lapsiaan toimintaan mukaan ottamalla yhteyttä toiminnan ohjaajaan. Tällä hetkellä toiminnassa on noin 40 kaveriparia.
www.mieskaverit.fi
