Raija Lohilahti toimii Oulun ensi- ja turvakoti ry:llä vapaaehtoistoimintaan liittyvissä tehtävissä. Hän on mieskaveritoiminnan ohjaaja, vapaaehtoistoiminnan koordinaattori sekä pienesti Ero lapsiperheessä -työn ohjaaja. Mieskaveritoiminnassa vapaaehtoiset miehet toimivat kavereina yksin lapsiaan kasvattavien äitien lapsille.
Vapaaehtoiskoordinaattorin tehtäviin kuuluu vapaaehtoistehtävien koordinointi, koulutus, perehdytys yksikkökohtaisesti sekä työnohjaus. Raijan tehtävien ulkopuolelle jää vapaaehtoisdoulat ja äitikaverit, mutta muuten vapaaehtoistehtäviä kyllä riittää. Yhteistyö yksiköiden kanssa on tärkeää. Tehtäviin kuuluu myös vapaaehtoisten vertaistyönohjaustilanteiden ja virkistystoiminnan järjestäminen.
Raijan tie ihmisläheisen työn pariin ei ollut yksioikoinen. Lukio-opintojen aikana Raijan suunnitelmana oli suuntautua rakennussuunnittelupuolelle. Muutamien rajoitteiden, realiteettien ja ehkä rohkeuden puuttuessa Raijaa alkoi houkutella ihmisten kanssa työskentely. Raija valmistui lastenhoitajaksi vuonna 1986, jonka pohjalta hän työskenteli OYS:ssa lasten osastolla sekä päiväkodeissa Norjassa ja Suomessa.
Opintojen jatkaminen tuntui mielekkäältä ja ammattikorkeakouluopinnoissa Raija erikoistui lapsi-, nuoriso- ja perhetyöhön. Hän sai toiveidensa mukaisen harjoittelupaikan opintojen loppuvaiheessa Oulun ensi- ja turvakoti ry:n parista. Harjoittelu poiki keikkatöitä yhdistyksen parista ja sittemmin myös vakituisen työpaikan.
Raija on työskennellyt nyt Oulun ensi- ja turvakoti ry:llä 25 vuotta. Raija on tehnyt töitä ohjaajana ensikodilla, turvakodilla sekä tapaamispaikalla. Tapaamispaikkatoiminnan ohessa Raija kouluttautui Ero lapsiperheessä -työskentelyyn, johon liittyvää ryhmä- ja vertaiskahvilatoimintaa aloitettiin työparin kanssa toteuttamaan pienimuotoisesti tapaamispaikkatyön ohessa. Vuonna 2014 Raija aloitti mieskaveritoiminnan ohjaajan toimessa aluksi projektiluontoisesti. Mieskaveritoiminnan ohjaajan tehtävien ohessa Raijan vastuulle tuli myös vapaaehtoistoiminnan koordinoinnin vuonna 2019.
”Nyt kun katson taaksepäin omaa ammattipolkuani, niin huomaan, että olen periaatteessa samojen kysymysten äärellä, joihin olin suuntautumassa lukioaikana. Ongelmanratkaisuprosessissa mukana oleminen on minun juttuni. Olen löytänyt hyvän ja turvallisen polun.”
Tämänhetkisessä työssä kansalaistoiminnan tehtävissä vapaaehtoistoiminnan koordinoijan ja mieskaveritoiminnan ohjaajan työssä on Raijan mielestä parasta yhteistyö ja yhteistyön mahdollistaminen eri-ikäisten ihmisten kanssa. Hän kokee mielekkäänä kouluttaa ja ohjata vapaaehtoisia lasten kaveritoimintaan sekä yhdistyksen muihin vapaaehtoistehtäviin, jotka suurimmaksi osaksi liittyvät vauvojen ja lasten hoitamiseen, mutta myös aikuisasiakkaiden kanssa toimimiseen.
”Mottonani on osallisuuden vahvistaminen. Koen, nykyisen toimenkuvani kansalaistyössä mielekkään moniulotteisena, luovana ja inspiroivana.”
Raijan mukaan viihtyvyyttä on lisännyt yhdistyksessä oleva tekemisen innokkuus. Hän tunnistaa yhdistyksen toimijoissa halun kuulla asiakasta, olla asiakkaiden tukena, toimia lasten ja perheiden auttamiseksi, toimia myös asiakkaiden puolestapuhujana.
”Minua palkitsevat tilanteet, kun lapset, vapaaehtoiset tai lasten vanhemmat ovat tavoittaneet yhteistyöllä tekemästämme toiminnasta itselleen merkityksellisiä kokemuksia yhteistyöstä, tilanteista, tapahtumista tai yhteisyydestä. ” Raijan mielestä on erityisen hienoa nähdä vertaistapahtumissa lasten ja mieskavereiden yhteistoimintaa, josta heijastuu keskinäinen luottamus ja toistensa kunnioitus. Eri-ikäisten ihmisten yhteistoiminta tuottaa rauhaa ja levollisuutta.
Haastavimmaksi Raija kokee työssään aikataulujen sovittelemisen ilta-aikoihin, koska moni tehtävä vaatii iltakokoontumista. Rajattu työaika ja asioiden oikea-aikainen hoito vaatii myös sovittelua henkilökohtaisen kalenterin kanssa. ”Muistutuksia kuulen, että itsestäänkin ja omasta vapaa-ajasta olisi hyvä huolehtia.” Kalenteria sovittelemalla ja omista tarpeista huolehtien nämä haasteet kuitenkin selätetään.
Tulevaisuudessa Raija toivoo, että kansalaisten tietoisuus-, osallisuus- ja vaikuttamismahdollisuuden lisääntyisivät. Tämä koskee varsinkin heikommassa asemassa olevien ihmisten, lasten ja aikuisten avuntarpeissa. ”Toivon, että voimme olla yhdistyksenä ja sen työntekijöinä näitä kaikkia mahdollistamassa. Pienikin vaikuttamisteko on voi olla merkityksellistä, esimerkiksi yhdistyksen jäsenyys.”
