”Ryhmä lisäsi toiveikkuutta ja luottamusta siihen, että elämä voittaa ja jatkuu.”
”Turvallinen ilmapiiri jutella saman kokeneiden kanssa.”
Lähisuhdeväkivaltaa on pidetty Suomessa pitkään perheen sisäisenä asiana. Heijastumia tästä on yhteiskunnassamme jäljellä edelleen. Vaikka Suomea pidetään tasa-arvon mallimaana, sukupuolistunut väkivalta on meillä vakava ihmisoikeus- ja kansanterveysongelma. Läheisissä suhteissa koettu väkivalta horjuttaa perusturvallisuutta ja luottamusta ihmisiin. Lähisuhdeväkivalta on ilmiönä pääosin naisiin kohdistuvaa, se on tyypillisesti syklistä, pitkään jatkuvaa ja ajan kuluessa raaistuvaa, mikäli siihen ei puututa. Marraskuun 25. päivänä vietetään vuosittain YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää, jolloin ympäri maailmaa tehdään asiaa näkyväksi, esimerkiksi valaisemalla rakennuksia tapahtuman teemavärillä oranssiksi. Myös Oulussa päivään liittyvät tapahtumat näkyvät taas tällä viikolla.
Viime vuosikymmeninä tietoisuus ja ymmärrys väkivallan monimuotoisuudesta on onneksi lisääntynyt. Sen myötä myös lainsäädäntö on kehittynyt ja esimerkiksi lähi- ja perheväkivallan aiheuttama tuen tarve huomioidaan sosiaalihuoltolaissa. Lähisuhdeväkivallan kaikki osapuolet, niin tekijät kuin uhrit ja väkivaltaa todistaneet perheenjäsenet tarvitsevat tukea. Erilaiset ryhmät ovat yksi Oulun ensi- ja turvakodin tarjoama tukimuoto.
Ryhmä tarjoaa tietoa ja vahvistaa suojautumaan väkivallalta
”Ryhmässä on valtavasti voimaa ja ryhmä antoi toivoa omaan selviytymiseen.”
Sumusta valoon -ryhmä on koulutuksellinen ryhmä lähisuhteessaan väkivaltaa kokeneille. Se on toteutettu Oulun Ensi- ja turvakodin Lähisuhdeväkivaltatyön yksikössä yli 10 vuoden ajan kaksi kertaa vuodessa. Tänä aikana koulutukseen on osallistunut jo yli 120 lähisuhdeväkivallan kokijaa, valtaosin naisia. Tämä sukupuolijakauma kertoo omalta osaltaan lähisuhdeväkivallan sukupuolistuneisuudesta, naisiin kohdistuvana väkivaltana.
Tieto auttaa tunnistamaan koettua väkivaltaa ja sen seurauksia, sekä suojautumaan väkivallalta jatkossa. Koulutukselliseen ryhmään osallistuneet ovat kokeneet, että ryhmä on tukenut heitä väkivallasta selviytymisessä. He ovat suositelleet ryhmää muille väkivaltaa kokeneille, parisuhteessaan eri vaiheissa oleville ihmisille. Koulutuksellisen osuuden lisäksi ryhmällä on merkittävä vertaistuellinen vaikutus.
”Se, kun sanot jotakin, ja vertaiset ymmärtävät, oli aivan käsittämätön tunne. Ei syylistä, ei kyseenalaista.”
”Ihanan lempeä ja hyväksyvä ilmapiiri. Raskaita asioita, mutta silti naurettiin. Ihanat ja positiiviset vetäjät, lisäsi toiveikkuutta ja luottamusta siihen, että elämä voittaa ja jatkuu.”
Ryhmä on enemmän kuin osiensa summa
”Halusin antaa jokaiselle ryhmäläiselle toivonpilkahduksen, että kaikesta voi selviytyä. Koin, että minulla oli ryhmään paljon annettavaa ja sain myös itse paljon.”
Sumusta valoon -ryhmässä isossa roolissa on koulutuksellinen osuus ja tiedon välittäminen väkivaltailmiöstä ja väkivallasta selviytymisestä. Ryhmässä korostuu kuitenkin myös vertaisuus ja kokemusten jakaminen. Ryhmä tarjoaa aina osallistujille paikan oppia toisilta, vertaisuus voi lieventää häpeän ja syyllisyyden tunteita sekä antaa tukea vaikeassa elämäntilanteessa selviämisessä. Tärkeä kokemus on myös se, että voi olla apuna muille. Ryhmäläiset ovat olleet erilaisissa elämäntilanteissa, kuten parisuhteessa eläviä, eroa harkitsevia, eronneita, uutta suhdetta aloittaneita.
Ohjaajat tarjoavat ryhmässä tutkimukseen perustuvaa tietoa. Ryhmäläiset jalostavat tiedon keskusteluissa käytännönläheiseksi ja elämän makuiseksi kokemustensa kautta, jolloin ymmärrys omasta tilanteesta vahvistuu ja avautuu näkymä eteenpäin selviämisestä. Ryhmässä painotetaan sitä, että kaikilla on turvallinen olla. Itsestään ja kokemuksistaan saa jakaa sen verran kuin kokee hyväksi. Ei ole pakko kertoa mitään. Ryhmässä voi olla myös vain kuuntelemassa.
”Vertaisuudessa tärkeä tunne, kun kokee tulevansa ymmärretyksi. Välttämättä ei tarvitse edes sanoja, kun toinen ryhmäläinen ymmärtää kokemustani.”
Lainaukset ovat tämän syksyn ryhmäläisten palautteista. (Lupa jakamiseen kysytty).
Kirjoittaja Teija Hyväri
