Löydän itseni joskus miettimästä, miksi ihmiset eivät hae apua, jos tilanne lähisuhteessa äityy väkivaltaiseksi. Ajattelemmekohan, että kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Vai mietimmekö ehkä, ettei omaa tilannetta voi vielä luokitella lähisuhdeväkivallaksi. Riittääkö henkinen väkivalta kriteeriksi hakea apua, vai tarvittaisiinko tueksi pari mustelmaa? Ajattelemmeko, että kärjistynyt tilanne oli kuitenkin jollain tapaa omaa syytämme? Lopuksi vielä kauhistus: mitä kaikki muutkin ihmiset ajattelisivat, jos suurella vaivalla ylläpidetyt kulissit romahtavat? Niin kauan kuin asiasta vaietaan, kukaan ei voi auttaa.
Lähisuhdeväkivallalla tarkoitetaan vallan, kontrollin tai fyysisen voiman tahallista käyttöä tai sillä uhkaamista. Lähisuhdeväkivalta voi olla fyysistä, henkistä, vainoamista, seksuaalista, taloudellista tai laiminlyöntiä, ja se voi olla sidoksissa kulttuuriin tai uskontoon. Lähisuhdeväkivallalle ei kuitenkaan ole olemassa yhtä yksiselitteistä määritelmää ja sen tunnistaminenkin voi olla usein vaikeaa.
Suomi on turvallinen ja tasa-arvoinen maa, mutta siitä huolimatta meillä esiintyy perheissä paljon lähisuhdeväkivaltaa. Lapsuusajan lähisuhdeväkivaltaa kokee 65 % suomalaisista lapsista. Lapsille on vahingollista myös kotona vallitseva, väkivallasta johtuva jännite, puhumattakaan vanhempien välisestä konkreettisen väkivallan todistamisesta. Lapsena koettu lähisuhdeväkivalta järkyttää lapsen tasapainoista kehitystä eikä unohdu koskaan.
Kaikista 16–74-vuotiaista suomalaisista 75 % on kokenut henkistä, fyysistä tai seksuaalista lähisuhdeväkivaltaa ainakin kerran elämässään. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen meistä väistämättä tuntee ihmisiä, jotka ovat kokeneet lähisuhdeväkivaltaa. Avun hakeminen voi olla vaikeaa ja siihen puuttuminen pelottavaa. Apua voi hakea useasta paikasta, myös nimettömänä. Lähisuhdeväkivaltaan on saatavilla apua mm. viranomaisilta, järjestöiltä, läheisiltä tai verkosta. Akuutissa lähisuhdeväkivaltatilanteessa, jossa oma ja perheen turvallisuus on uhattuna, voi hakeutua turvakotiin, joka on maksuton ja avoinna ympärivuorokautisesti. On hyvä muistaa, että myös väkivaltaa käyttäneille on tarjolla palveluita, joissa voi asioida nimettömänä.
On tärkeää, että ihmiset uskaltavat hakea apua lähisuhdeväkivaltaan jo varhain. Uskoudu lähimmälle ystävällesi tai soita omalle terveysasemalle. Älä odota niin kauan, että väkivalta muuttuu pahemmaksi, sillä henkinenkin väkivalta riittää avun hakemiseen.
Unohda ajatus, että tilanne muuttuu vielä paremmaksi ja tämä oli ainutkertainen kokemus. Älä myöskään mieti, kuinka tilanne on sinun mielestäsi kiusallinen ja nolo. Kenenkään ei pidä kokea lähisuhteissaan väkivaltaa. Mikäli epäilet, että tuttavallasi on lähisuhdeväkivallan uhkaa, osoita rohkeutesi ja ota asia puheeksi.
Pia Kangas
Oulun ensi- ja turvakoti ry:n toiminnanjohtaja
