Marjukka Huhtala työskentelee Oulun ensi- ja turvakodin Tapaamispaikassa ohjaajana. Tapaamispaikkatoiminnassa toteutetaan lapsen oikeutta molempiin vanhempiin ja mahdollistetaan lapsen tapaaminen sen vanhemman kanssa, kenen luona hän ei asu. Tapaamispaikan palveluihin kuuluvat valvotut tapaamiset, tuetut tapaamiset ja valvotut vaihdot. Näiden lisäksi on kotitapaamisia, tukikeskusteluja ja lapsen yksilötapaamisia.
Sosiaaliala on aina kiinnostanut Marjukkaa, jolle ihmisten parissa työskentely on mielekästä. Marjukka on opiskellut lähihoitajaksi ja sosionomiksi. Työjaksojen, opintojen ja harjoittelujaksojen ohella hänen oma valintansa sosiaalialan pariin hakeutumisesta on aina vain vahvistunut. lapsuudessa Marjukka tykkäsi hoitaa nukkeja ja kissoja, ja on aina pitänyt lapsista, perheestä sekä ikäihmisistä.
Oulun ensi- ja turvakodille Marjukka päätyi vallan perinteisellä tavalla. Hän oli aiemmin toisessa lastensuojelujärjestössä ehkäisevän työn puolella töissä liki vuosikymmenen. Aiemmassakin työssä kohderyhmänä olivat lapset ja perheet. Marjukalla oli ajatus, että haluaisi työskennellä vielä lähempänä ihmistä asiakasta. Kun Oulun ensi- ja turvakoti ry:lle avautui ohjaajan paikka, Marjukka ajatteli tilaisuutensa koittaneen, haki paikkaan ja sai sen.
Marjukan mielestä parasta hänen työssään ovat lapset ja perheet, sekä työn monipuolisuus. Hän korostaa myös arvostavansa ihanaa, kannustavaa ja ammattitaitoista työyhteisöä, jossa saa olla osana.
Marjukan mukaan työ on hyvin palkitsevaa. Yksittäistä palkitsevinta asiaa on hankala mainita, koska työssä palkitsee ja inspiroi sekä asiakastyö, että itsensä ja työn kehittämisen mahdollisuudet, hyvää työyhteisöä unohtamatta. Erilaisissa elämäntilanteissa olevien asiakkaiden kohtaaminen on työn suola. Se, kun asiakkaan kanssa saa kulkea pidemmän matkan ja olla matkalla tukemassa lapsi-vanhempi -suhteen kehittymistä.
Marjukan mukaan erityisesti silloin huomaa työn merkityksen ja vaikuttavuuden, kun tekee työllään itsensä tarpeettomaksi. ”Ensin on valvottu tapaaminen, sitten tuettu tapaaminen, sitten kotitapaaminen ja sitten voi olla, ettei meitä enää tarvita.”
Työn positiivisiin puoliin kuuluu myös se, että asiakkaat ovat todella kiitollisia ja antavat hyvää palautetta. ”Tapaamisten aikana on myös ihanaa yhdessä asiakkaan kanssa ihastella lapsen kehitystä ja kasvua. Tapaamisten aikana voidaan tehdä havaintoja ja oivalluksia yhdessä asiakkaan kanssa.”
Työssä on Marjukan mukaan joutunut opettelemaan sietämään keskeneräisyyttä. Työtehtäviä ei välttämättä saa päivän aikana tehtyä loppuun. Asia voi jäädä kesken, kun niistä sovitaan useiden ihmisten ja viranomaisten kesken. Haasteet työssä syntyvät myös työn intensiivisyydestä, sillä työ tempaa mukaansa. Työskentelyssä ihmisten kanssa ja asiakkaiden erilaisten elämäntilanteiden keskellä jäävät asiat helposti pyörimään mieleen myös työpäivän jälkeen. ”On pitänyt opetella asettamaan omat rajat ja pitää huolta itsestä ja omasta työstä palautumisesta, sekä muistaa toimintamme perustehtävä,” Marjukka summaa.
Työyhteisön merkitys kuormittavassa työssä korostuu ja se voi olla kannatteleva voima. ”Me ollaan hirveän tiivis porukkaa. Arvostamme toisiamme ja luotamme toistemme ammattitaitoon.” Arjen haasteissa auttaa ymmärrys siitä, että kaikkiin haasteisiin tai kysymyksiin ei ole pakko pystyä vastaamaan, varsinkaan heti. ”Armollisuus itseään kohtaan on tärkeää, ei ole pakko tietää tässä ja nyt kaikkia vastauksia.”
Tulevaisuudelta Marjukka toivoo, että työn jatkuvuus olisi turvattu. Hän toivoo, että lapset ja perheet saisivat tarvitsemansa tuen riittävän ajoissa ja että Tapaamispaikan palveluita osattaisi hyödyntää myös tulevaisuudessa.
