Lapin ammattikorkeakoulusta juuri valmistuneet sosionomiopiskelijat Jenni Marttinen ja Iina Koskela ovat työstäneet Oulun ensi- ja turvakodille digitaalisen väkivallan oppaan. Sen tarkoituksena on auttaa digitaalisen väkivallan havaitsemisessa, siltä suojautumisessa sekä puheeksi ottamisessa.
Aihe on ajankohtainen ja alati muotoutuva ilmiö. Marttinen ja Koskela näkevät tärkeänä, että ihmiset oppivat tunnistamaan digitaalisen väkivallan eri muodot ja saavat tukea sekä apua kokemuksiinsa. Opas on jo päässyt asiakastyökäyttöön.
– Mielestämme digitaalinen väkivalta on teknologian kehityksen myötä lisääntymässä ja se on uusi, alati kasvava ongelma yhteiskunnassa. Digitaalisen väkivallan tietoisuutta on tärkeä lisätä ja korostaa sitä, kuinka vahva kontrollin väline se on väkivaltaisessa suhteessa. Digitalisaatio on nykypäivänä niin moniulotteista, että myös viranomaisten täytyy väistämättä ottaa huomioon se väkivaltatyötä tehdessä.
Turvakodin johtaja Katja Rounioja pitää oppilaitoksen sekä Oulun ensi- ja turvakodin yhteistyötä uusien mahdollisuuksien kenttänä. Toimeksiantona syntyvä opinnäytetyö antaa opiskelijoille myös kosketuksen työelämään konkreettisen järjestötyön sekä uusien näkökulmien kautta. Molemmat osapuolet hyötyvät ja oppivat toisiltaan yhteistyön ollessa antoisaa ja hedelmällistä.
– Oli hienoa päästä kehittämään uutta konkreettista työvälinettä ammattilaisille. On mahtavaa nähdä opas käytössä yhtenä osana väkivaltatyötä. Parhaassa mahdollisessa tilanteessa yhteistyö avaa ovia ja eri mahdollisuuksia opinnäytetyöntekijöille, Marttinen ja Koskela kertovat ja jatkavat:
– Saimme apua ja tukea aina tarvittaessa turvakodin johtajalta sekä ohjaajilta. Pääsimme myös suorittamaan viimeisen työharjoittelun turvakodilla, tämä vahvisti asiantuntijuuttamme ja tuki opinnäytetyöprosessia. Ymmärrys väkivallan ilmiöstä ja vaikutuksista vahvistui työharjoittelun aikana, mikä edesauttoi opinnäytetyön tekemistä.
Opiskelijoiden tekemä opas syntyi tarpeeseen, jossa huomioidaan monta elementtiä. Usein digitaalinen väkivalta on piiloväkivaltaa, joka tulee ilmi usein vasta myöhemmin.
– Rakensimme oppaan miettien tarkasti sen sisältöä ja ulkonäköä. Halusimme oppaasta visuaalisen ja helposti luettavan. Otimme huomioon asiakkaan kriisitilanteen, mutta silti halusimme oppaaseen realistista tietoa digitaalisesta väkivallasta.
Väkivalta on usein vaikea puheenaihe. Vahvasti digitaalinen arki on tuonut siihen uuden muodon, ja tunnistaminen voi olla haastavaa niin kokijalle kuin ammattilaisille. Siksi aiheesta puhuminen ja esille tuominen on tärkeää, ja ajankohtaisen tiedon välittäminen oli myös Koskelan ja Marttisen motiivi oppaan tekemiselle.
– Mielestämme puheeksi otto sekä digitaalisen väkivallan tunnistaminen helpottuu tämänkaltaisen oppaan avulla. Opas voi toimia myös perehdytysvälineenä uusille työntekijöille ja opiskelijoille. Digitaalinen väkivalta tulee ottaa vakavasti yhtenä osana väkivallan muodoista. Konkreettinen työväline helpottaa vaikeasti käsiteltävästä aiheesta puhumista.
