Oulun ensi- ja turvakoti ry täytti tänä vuonna 75 vuotta. Juhlistamme kunnioitettavaan ikään päässyttä yhdistystä seuraavina viikkoina sekä sosiaalisessa mediassa että nettisivujemme blogissa. Esittelemme postauksissa Oulun ensi- ja turvakodin syntyä ja palveluiden kehittymistä.
Ensikoti
Oulun Ensikotiyhdistys on perustettu 1945 ja Ensikoti avasi ovensa 1948. Toiminnan alussa ensikoti oli paikka, johon yksinäinen äiti on voinut hakeutua vauvan kanssa tunnettuaan itsensä turvattomaksi ja ollut mahdollisesti myös asunnoton. Äidit asuivat ensikodissa pitkään ja he oppivat vauvanhoidon ohella myös kodinhoidollisia taitoja. Ajan kuluessa ensikodissa asumisajat lyhenivät ja toiminnassa keskityttiin aiempaa enemmän äidin ja vauvan väliseen vuorovaikutuksen tukemiseen.
Hellyydellä aikakausi 1980-luvulla: Imetys, Ruth Ricen vauvahieronnan ohjaus saatiin yksinoikeudella ensikodeille. Vauvahierontaa ohjataan vielä tänäkin päivänä sekä ensikodissa että vauva-avotyössä, kun perheitä tuetaan vauvan kehitystä tukevaan kannustavaan kosketukseen. Sylihoito-otteet ja niiden ohjaaminen perheille tulivat vahvasti vauvatyöhön mukaan 80-luvulla. Vauvan hyvä hoito -ryhmiä toteutettiin ja ryhmiä oli vetämässä mm. johtokunnan jäsen terveydenhoitaja Terttu Laine ja ensikodin lastenhoitaja Elli Mantilo.
Vauvana elämä alkaa -projekti v. 2006-2009
Vauvana elämä alkaa -projekti oli valtakunnallinen Ensi- ja turvakotienliiton projekti, jossa olivat mukana kaikki Etu-liiton jäsenyhdistykset. Projekti oli koulutuksellinen ja tavoitteena oli tehdä vauvaa entistä näkyvämmäksi ja lisäksi ensikotien työntekijöiden osaamista vahvistettiin monipuolisin koulutuksin. Oulussa projektiin osallistui kaksi työntekijää ensikodilta. Projektin koulutuksellisina teemoina olivat mm. raskausajan mielenmaailma ja tuki, vauvan ja vanhemman vuorovaikutus, isätyö, vauvan kaltoinkohtelu ja sen riskit, traumatietous, videointi työmenetelmänä yms.
2000-luvulla myös isien tuleminen Ensikotiin on yleistynyt. Nykyisin Ensikotiin tullaan yhä useimmin koko perheenä opettelemaan vanhemmuutta. Nykyään vanhemmilla on moninaisempia haasteita oman elämän ja arjen hallinnassa. Ensikotijaksojen ja Vanhemmuuden arviointijaksojen lisäksi Ensikodista on mahdollista saada vanhemmuuteensa tukea Päiväensikotijaksolla. Ensikodin aloittaessa 40-luvulla ensikotijaksot saattoivat olla kestoltaan jopa vuoden, mutta nykyisin ne ovat keskimäärin noin 3 kuukauden mittaisia.
Tukikoti & babyblues
1980-luvulla ensikodissa havaittiin perheiden tarvitsevan tukea myös virka-ajan ulkopuolella, kun neuvolat olivat kiinni. Tukikotitoiminta käynnistyi mm. tähän tarpeeseen vuonna 1988. Toiminnan käynnistämiseen vaikuttivat myös mm. yhteiskunnallinen keskustelu pienten lasten äitien yksinäisyydestä. Tukikotitoiminnan tavoitteena oli tarjota lyhytkestoista ympärivuorokautista tukea vauvaperheille, joissa oli itkuinen, vaativahoitoinen vauva ja vanhemmat olivat uupuneita. Palvelun myötä väsyneen perheen voimat palasivat ja vauvalle löytyi uusi unirytmi.
Tukikotitoiminnassa oli havaittu äitien uupumuksen taustalla olleen usein synnytyksen jälkeinen masennus. Muun muassa tästä tarpeesta käynnistyi Ensi- ja turvakotienliiton Baby blues -projekti vuonna 1993. Kolmevuotisessa projektissa olivat mukana Oulun, Lahden ja Jyväskylän yhdistykset. Henkilökuntaa koulutettiin tunnistamaan ja tukemaan perheitä, joissa äidillä oli masennusta ja / tai vaativahoitoinen vauva. Vauvaperheille tarjottiin lyhytkestoisia unikoulujaksoja, unipuhelinneuvontaa ympäri vuorokauden ja isät otettiin vahvasti mukaan toimintaan. Isäryhmät neuvoloissa sekä isä-vauvaryhmät käynnistyivät. Unikoulujakson jälkeen äideille järjestettiin ammatillisesti ohjattuja, suljettuja vertaisryhmiä.
Vauva-avotyö kehittyy
Päiväryhmä Seraffiina
Oulun Ensi- ja turvakodin vauva-avotyön ensimmäinen askel oli päiväryhmä Seraffiinan ryhmätoiminnan käynnistäminen 1996. Toimintaa kehitettiin vuosina 1996-2000 Ensi- ja turvakotien liiton projektina. Päiväryhmätoiminta on ollut erityisen hyvin suunniteltu ja mietitty toiminta, jossa toiminnan kehittämisen ohella koulutettiin henkilöstöä mm. traumoihin sekä videon käyttöön asiakastyössä. Keskiössä oli ja on edelleen vielä tänäkin päivänä vauvan ja vanhemman vuorovaikutus, turvallinen kehitys ja toimiva arki.
Baby blues -ja vapaaehtois-doulatoiminta
Vuonna 2011 baby blues- toiminta irrottautui laitoskontekstista ensi- ja turvakodin Avopalvelukeskukseen. Toiminta kehittyi muutoksen myötä tarjoamaan monipuolisia avopalveluja vauvaa odottaville ja alle 2v –vuotiaiden lasten perheille. Perheille tarjottiin mm. yksilötapaamisia, vauvahierontaryhmiä, itkuisen vauvan rauhoitteluryhmiä sekä monipuolisia uniohjauspalveluja uni-iltoineen. Kumppanina ryhmissä toimi tuolloin Oulun kaupunki. Vuonna 2011 käynnistyi baby blues – toimintaan myös vapaaehtoisdoulatoiminta. Ammatillisen työn rinnalla koulutetut vapaaehtoiset tarjosivat tukeaan vauvaa odottaville perheille raskausaikana sekä synnytyksessä.
Baby blues- sekä päiväryhmätoiminta muodostivat yhdessä Vauvatalon. Vauvatalon toiminnat muuttivat saman katon alle Intiön kaupunginosaan v. 2016. Toiminta jatkuu ja kehittyy edelleen. Vauvatalon toiminnan ydintä on monipuolisen palvelutarjonnan lisäksi vauvaperheiden palvelujen kehittäminen ja ajantasaisen tutkimustiedon hyödyntäminen työn tukena.
Varpu-perhetyö
Varpu perhetyö käynnistyi väkivaltaperheisiin suunnatun Alvari-perhetyön rinnalle vuonna 2015. Perhetyötä tarjottiin perheisiin, joissa oli vauva ja väkivaltaproblematiikkaa. Työskentelyssä pyrittiin takaamaan vauvalle turvallinen ja kehitystä tukeva arki. Vanhempaa tuettiin väkivallattomuuteen.
