Oulun ensi- ja turvakoti ry:n avopalveluyksikössä on kehitetty lähisuhdeväkivallan vastaista työtä vuodesta 1979. Monet työmuodot ovat kehittyneet asiakkaiden tarpeista. Työ avopalveluyksikössä on lyhytkestoista. Tämän vuoksi ammattilaiset halusivat kehittää materiaalin, jonka avulla asiakas voi työskennellä itsenäisesti, palata käynnillä saamaansa tietoon ja reflektoida omaa tilannettaan. Konsepti pitää sisällään tietoa ja menetelmiä turvallisuutta rakentavista tekijöistä lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisemiseksi.
Lähisuhdeväkivallan vastaisen työn kehittäminen
Lähisuhdeväkivalta kohdistuu läheiseen ihmiseen, esimerkiksi entiseen tai nykyiseen kumppaniin, lapseen tai sisarukseen. Väkivalta läheisessä suhteessa voi olla esimerkiksi fyysistä, henkistä, seksuaalista, sosiaalista tai digitaalista, ja se voi jatkua eron jälkeen. Naisiin kohdistuva väkivalta sisältää sukupuoleen liittyviä, usein seksuaalisen väkivallan muotoja. [1] Suomi on sitoutunut noudattamaan Euroopan neuvoston yleissopimusta eli niin sanottua Istanbulin sopimusta, joka määrittelee toimia naisiin kohdistuvan ja perheväkivallan ehkäisemiseen, torjumiseen, uhrien suojaamiseen sekä auttamiseen. [2]
Lähisuhdeväkivallan vastaista työtä ja palveluja on kehitetty järjestöissä pitkään. Palvelujen kehittäminen linkittyy vahvasti kansalaisten tarpeisiin, ja järjestöt ovat perinteisesti tuottaneet sellaisia palveluja, joita julkinen tai yksityinen sektori ei ole pystynyt järjestämään. [3] Järjestöissä asiakaslähtöisyys ja osallisuus on osa arvopohjaa ja ne ohjaavat kehittämistyötä. Palvelutarpeiden ymmärtäminen, eettisyys ja aito kiinnostus ovat asiakaslähtöisten sekä laadukkaiden palvelujen kehittämisen perusta [4] [5]. Lähisuhdeväkivalta on kuitenkin monimutkainen ilmiö ja palvelujen kehittämisessä tulee huomioida muun muassa laista nousevat velvoitteet.
Oulun ensi- ja turvakoti ry:n avopalveluyksikkö tarjoaa palveluja lähisuhdeväkivallan eri osapuolille. Asiakkaiden tarpeiden ymmärtäminen, ammatillisuus ja osallisuus ovat tuottaneet vuosien aikana tietoa ja palveluja väkivallan vastaiseen työhön. Näiden tekijöiden pohjalta syntyi myös YAMK-opinnäytetyössä kehitetty ja tutkittu konsepti Riitelyn turvataidot-työskentelymateriaali (2021–2023). Opinnäytetyön tarkoitus oli kehittää työskentelymateriaalia yhdessä ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden kanssa sekä tutkia asiakkaiden kanssa sen käytön tuottamia kokemuksia ja jatkokehittämistarpeita. Tavoitteena oli tehdä työskentelymateriaali, jonka avulla asiakkaalla olisi mahdollisuus reflektoida käynnillä saatua tietoa turvallisuutta rakentavista tekijöistä lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisemiseksi. Opinnäytetyössä käytettiin tiedonkeruumenetelminä yhteiskehittämistä, havainnointia, haastattelua ja lomakekyselyjä.
Asiakaslähtöinen kehittäminen tuotti tietoa kokemuksista ja tarpeista
Prosessi alkoi ammattilaisille ja kokemusasiantuntijoille suunnatulla yhteiskehittämistyöpajalla toukokuussa 2022. Siinä ideoitiin Riitelyn turvataidot -työskentelymateriaalin konseptia ja arvioitiin yhteiskehittämistä. Työpajan keskeisiä tuloksia olivat siinä tuotetut ideat, kokemusasiantuntijoiden näkökulma ja yhdessä tuotettu tieto. Tutkimusvaiheessa ammattilaiset ja asiakkaat osallistuivat pilottiin, jonka aikana kerättiin tietoa työskentelymateriaalin käytön tuottamista kokemuksista. Pilotin tulokset kuvasivat ammattilaisten ja asiakkaiden kokemuksia työskentelymateriaalin käyttämiseen vaikuttaneista ja asiakkaita tukeneista tekijöistä sekä kehittämistarpeista. Keskeisiä tekijöitä olivat työskentelymateriaalin tieto, menetelmät ja konkreettinen tuotos ammattilaisille ja asiakkaille. Tulokset olivat laajat ja tuon tässä esiin niiden pääkohtia.
Ammattilaiset kokivat, että työskentelymateriaalin käyttöön vaikuttivat ajan käyttöön liittyvät tekijät, yksilöllinen arviointi ja sen tuki ammattilaisille. Heidän mukaansa työskentelymateriaalien asiasisältö oli hyvä ja se tuki puheeksi ottamista sekä asioiden käsittelyä. Lisäksi työskentelymateriaalin nähtiin tukeneen asiakkaan reflektion syntymistä käynnillä saadusta tiedosta muun muassa siksi, koska asiakas sai apua ajatustensa ja tunteidensa erittelemiseen. Lisäksi se mahdollisti työskentelyssä palaamisen asiakasta askarruttaviin kysymyksiin vuorovaikutuksessa ammattilaisen kanssa.
Asiakkaat puolestaan kokivat, että työskentelymateriaali oli ammatillista apua ja se tuki heitä itsensä kehittämisessä ja uuden oppimisessa. He saivat pilotin aikana apua keskustelusta, työskentelymateriaalin turvallisuutta rakentavasta tiedosta ja menetelmistä, kuten vireystila ja säätelyharjoitukset, aikalisä sekä turvasuunnitelmat. Erityisesti tieto vireystilasta tuki tunteiden säätelyssä ja ehkäisi tilanteen tulehtumista sekä riitojen pahentumista. Lisäksi materiaali auttoi käymään läpi omia ajatuksia ja tunteita sekä jäsentämään niitä esimerkiksi oivaltamalla uusia ratkaisuja, ymmärtämällä eri osapuolia ja tarkastelemalla itseään riitelytilanteissa. Kehittämistarpeissa korostuivat yksilöllisten tarpeiden huomioon ottaminen ja sisällön muutosten merkitykset. Osa asiakkaista koki työskentelymateriaalin täyttämisen haasteelliseksi omassa elämäntilanteessaan.
Riitelyn turvataidot -työskentelymateriaalin tutkimusvaiheen tulosten perusteella aktiivinen psykoedukaatio tuki asiakkaita ja ammattilaisia työssään. Se vaikuttaisi soveltuvan hyvin työskentelymateriaalin menetelmäksi etenkin turvasuunnitelmien ja osallistavien menetelmien osalta. Reflektion merkitys itsensä kehittämisessä ja uuden oppimisessa puoltaa sen hyödyntämistä osana perinteistä psykoedukaatiota, koska se tuki asiakkaita esimerkiksi heidän oman toimintansa tiedostamisessa. Lisäksi tulokset vahvistavat asiakaslähtöisyyden, osallisuuden ja ammatillisuuden merkitystä palvelujen kehittämisessä. Jatkossa on tärkeää tutkia lähisuhdeväkivaltatyön palveluihin hakeutuvia asiakasryhmiä. Tutkimuksen avulla saadaan muun muassa tietoa erilaisten asiakasryhmien tuen tarpeista. Se on mielestäni edellytys muun muassa vaikuttavien palveluiden ja interventioiden kehittämiselle.
Kirjoittanut Maria Lappalainen
Lähisuhdeväkivaltatyön asiantuntija, Oulun ensi- ja turvakoti ry
Blogin teksti perustuu opinnäytetyöhön (YAMK opinnäytetyö, Oulun ammattikorkeakoulu, Palveluliiketoiminnan kehittämisen tutkinto-ohjelma)
Lähteet
[1] Bildjuschkin, Katriina & Ewalds, Helena & Hietamäki, Johanna & Kettunen, Hanna & Koivula, Tanja & Mäkelä, Jukka & Nipuli, Suvi & October, Martta & Peltonen, Joonas & Siukola, Reetta 2019. Väkivaltakäsitteiden sanasto.
Työpaperi 1/2020. Helsinki: THL- Terveyden- hyvinvoinninlaitos.
[2] Sosiaali- ja terveysministeriö 2017. Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelma 2018–2021. Julkaisuja
2017:16. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Hakupäivä 15.11.2021. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3970-7
[3] Virtanen, Petri & Suoheimo, Maria & Lamminmäki, Sara & Ahonen, Päivi & Suokas, Markku 2011. Matkaopas asiakaslähtöisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Tekesin katsaus 281/2011. Helsinki: TEKES. Hakupäivä 23.5.23 https://www.businessfinland.fi/globalassets/julkaisut/matkaopas.pdf
[4] Ahonen, Tarja 2017. Palvelumuotoilu Sotessa: palvelumuotoilun käsikirja sosiaali- ja terveysalan palvelujen kehittämiseen. Toinen painos. Espoo: Painokiila Oy.
[5] Häyhtiö, Tapio 2017. Osallisuus sote- palveluihin palvelumuotoilemalla. KAKS- Kunnallisalan kehittämissäätiö julkaisu 4. Turku. Hakupäivä 27.11.2023. osallisuutta-sote-palveluihin-palvelumuotoilemalla-004-1.pdf (kaks.fi)
