Kun olemme erilaisissa tapahtumissa, puhumme usein turvallisuudesta ja turvallisuuden tunteesta. Kysymme lapsilta ja aikuisilta, millainen on heidän turvapaikkansa. Arkisessa työskentelyssä teemme usein turvapaikkaharjoituksia. Harjoituksen aikana voi vaikka miettiä, millaista olisi paikassa, joka itselle tuo rauhaa ja hyvää mieltä, turvallisuuden tunnetta.

Kannustamme mukanaolijaa miettimään, onko turvapaikka esimerkiksi sisällä vai ulkona, mikä vuodenaika on, mitä ympärillä näkyy, mitä värejä siellä on, millainen on äänimaailma, onko turvapaikassa yksin vai onko siellä muita ihmisiä.

Lähestyimme Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteen tutkijoita siirrettävän turvapaikan projektilla. Olemme aiemminkin tehneet yliopiston kanssa yhteistyötä. Tietojenkäsittelytieteen opiskelijat tarvitsevat tilauksia voidakseen suorittaa projektiopintojaan.

Siirrettävän turvapaikan ideana oli turvapaikka pop up -teltassa tapahtumassa tai luokkahuoneessa kouluvierailulla. Ihminen voisi kertoa omasta turvapaikastaan, ja voisimme toteuttaa näkymän ja äänimaailman paikanpäälle. Tätä voisi olla esimerkiksi järven ranta linnunlaulun kera, tai ihan abstraktitkin paikat, kuten sininen tila, jossa soi rauhoittava taustamusiikki. Tällöin kävijä pääsisi hetkeksi omaan turvapaikkaansa.

Opiskelijat ottivat kopin mietintäajan jälkeen ja projektia lähdettiin edistämään. Alussa ideoita oli paljon ja niistä jouduttiin karsimaan monia hyviä. Resurssit, ideat ja opiskelijoiden opinnot huomioiden idea jalostui kannettavaan turvapaikkaan, joka olisi kaikkein saatavilla. Päätettiin tehdä älypuhelimella toimiva sovellus. Jonkin verran ideoita jätettiin jatkokehityksen varalle, jos jossain vaiheessa jokin toinen projekti jatkaa sovelluksen kehittämistä.

Projektin asiakkaina toimivat Sirpa Huotari Oulun ensi- ja turvakodilta yhdessä Tonja Molin-Juustilan kanssa, jonka tutkimusintresseissä ovat tällaiset sosiaalialan ja -arjen digiratkaisut. Projektin alussa keskustelu oli tiivistä asiakkaiden ja opiskelijatiimin välillä. Sovelluksen ideaa kehiteltiin yhteistyössä. Opiskelijat saavat itse toivoa projekteja missä he haluavat olla osana, joten heillä oli aito kiinnostus juuri tähän projektiin.

Projektiryhmän roolit jaettiin kaikkien kiinnostuksien mukaan. Ohjaava opettajana oli tohtorikoulutettava Markku Kekkonen. Suunnittelijana ja projektipäällikkönä toimi opiskelija Alina Luokkanen. Ohjelmistoarkkitehteina eli koodareina toimivat opiskelijaryhmän muut jäsenet Teemu Kärki, Miko Palojärvi ja Antti Honkanen.

Sovellusta suunnitellessa haluttiin mahdollisimman yksinkertainen, helppokäyttöinen ja rauhoittava sovellus, jossa keskityttiin turvapaikan käyttöön, niin ettei käyttäjä jää selailemaan sovellusta muuten vain.

Sovelluksesta tehtiin ensin toimiva raakaversio, ja kun sen hyväksyimme, lähdettiin ulkoasua ja toimintoja parantelemaan. Projektipäällikkö Alina Luokkasen mukaan tyytyväisiä sovellukseen ja projektiin kokonaisuudessaan ovat kaikki mukana olleet: projektiryhmä, asiakkaat sekä projektikurssin ohjaava opettaja.

Sovellus saatiin julkaistua julkisesti Play-kauppaan, jonka toteutuminen sai projektiin tehdyn työn näkymään konkreettisesti. ”Sovelluksesta tuli toimiva ja omasta mielestäni se viestii juuri sellaista rauhallisuutta ja yksinkertaisuutta, mitä pitääkin,” Alina kertoo. Sovellus löytyy Play-kaupasta nimellä Turvapaikka. Tällä hetkellä se on saatavilla vain Android-puhelimille. On myös mahdollista, että sovellusta jatkokehitetään myöhemmin uuden opiskelijaryhmän kanssa.

Turvakodin lasten ohjaaja Kati kertoo kokemuksista turvapaikkaharjoituksista ja Turvapaikka-sovelluksesta:

“Työskennellessäni lasten, nuorten ja heidän vanhempien kanssa teemme turvapaikkaharjoituksia mielikuvin, piirtäen, muovaillen tai rakentaen konkreettisesti majan. On merkityksellistä kokea olevansa turvassa puhuttaessa vaikeista asioista, kohdatessa hankalia tilanteita, oloja ja tunteita. Hetki omassa turvapaikassa, jossa itselle mielihyvää tuovat äänet kuuluvat, tuoksut tuoksuvat, maut maistuvat, jonne kukaan ei pääse ilman lupaa on vakauttava, voimaannuttava ja turvallisuuden tunnetta lisäävä. Joskus rakennetusta turvapaikasta turvapehmoineen ja piirrettyine tyynyliinoineen on lapsella saatava valokuva mukaan kannettavaksi, jotta siihen saa yhteyden haluamanaan hetkenä.

Olen nyt ottanut aktiiviseen käyttöön Turvapaikka-sovelluksen itse ja käytän sitä työssäni. Koen sen olevan helppokäyttöinen, konkreettinen keino löytää itselleen turvapaikka. Puhelin kulkee mukana kaikkialle ja näin ollen turvapaikassa pääsee piipahtamaan, missä tahansa, milloin tahansa. Joskus on haastavaa eri tunnetiloissa ja tilanteissa päästä mielikuvin turvalliseen paikkaa. Tämä sovellus tekee sen helpoksi.

Ottamalla puhelimen käteensä ja avaamalla sovelluksen saa jo hieman etäisyyttä sen hetkisiin asioihin. Tarvittaessa turvapaikan saa vaihdettua, jos se ei vastaa enää tarpeeseen. Toisaalta mielikuvin valmiita turvapaikkoja voi jalostaa haluamakseen.

Olen saanut positiivista palautetta sovelluksesta. Se on helpottanut rauhoittumista illalla ja auttanut yöllä nukahtamaan uudestaan. Eräs vanhempi käytti lapsen kanssa sovellusta toistuvasti ja lapsi löysi oman erityisen turvapaikan sitä kautta.”