Oulun ensi- ja turvakoti ry:n kaksi vakituista tonttua ja vapaaehtoistonttu leikittivät perheitä 10.12. Alaköökin tunnelmallisella Joulupolulla, joka järjestettiin jo 12. kerran. Juuri saamamme tiedon mukaan tapahtumassa oli yli 3000 osallistujaa.
Lokakuun lopulla sain odotetun kutsukirjeen Alaköökiläisiltä: ”Joulu lähestyy, niin myös Hupisaarten Joulupolku. Toivomme ilmoittautumisia marraskuun alkuun mennessä”. Ei tarvinnut miettiä nanosekuntiakaan, osallistunko mukaan. Vastauskirjeessä hahmottelin tiedoksi, että Oulun ensi- ja turvakoti on mukana tapahtumassa ja nopealla pohdiskelulla ilmoitin pisteemme nimeksi ”Tonttu tunteilee”. Vaikka tässä vaiheessa ei vielä ollut tarkkaa suunnitelmaa toteutuksesta, tiesin että jollain tavalla tuomme esiin meidän vakioteemojamme, joita ovat tunteet ja turvallisuus.
Tapahtumapäivänä pukeuduimme työkaverin kanssa tonttupukuihin ja pakkasimme hieman tarvikkeita ja eväitä reppuun. Ilma oli kauniin talvinen, eikä ollenkaan liian kylmä ulkoiluun. Hyvillä mielin ja ehkä liiankin levein askelin lähestyimme Hupisaaria. Tunnelmat vaihtuivat tiheään, kun takaamme tullut pyöräilijä joutui pujottelemaan ohitsemme ja tokaisi mennessään ”Samperin tontut!”. Hiippalakit viuhuen hyppäsimme syrjään ja saimme ihanan hymyn äskeiseltä kiroilijalta. Huumorilla selvittiin tien tukkona olemisesta ja loppumatkaa kuljettiin kiltisti peräkkäin.
Alaköökillä meidät otettiin lämpimästi vastaan, annettiin turvallisuusohjeita ja tarkemmat koordinaatit leikkipisteellemme. Tästä eteenpäin myös vapaaehtoistonttumme oli mukana. Ulkotulet ja useat merkit tontuista saattelivat meidät taidemuseon liepeille, kauniisti koristellun huvimajan viereen. Tamppailimme leikkialuetta ja kertailimme vielä leikin kulkua ja sovimme työn jaosta. Kun kaikki oli valmista, ehdimme vielä hetkeksi taukotilaan glögille ja joulutortuille. Mukaan varatut eväät saivat odottaa, sillä niille oli aikaa vasta tapahtuman jälkeen.
milloin ensimmäiset leikkijät saapuvat.
Leikissämme oli yksinkertainen idea. Leikkijät olivat tonttuja, jotka seisoivat alussa tontturivissä. Leikin johtaja kutsui: ”Tulkaa tänne kaikki tontut” ja leikkijät kysyivät: ”Millä tavalla?”. Ohjeen mukaisesti sitten liikuttiin iloisesti, surullisesti tai muita tunteita ilmaisten, suurta pakettia kantaen, nälkäisenä, vilkuttaen tai vaikkapa jotain eläintä matkien. Leikki päättyi aina kiukkuisten tonttujen marssiin, jolloin olikin aika jutella siitä, miten kiukun voi kesyttää. Kyllähän sitä kiukkuinenkin saa olla jos joku asia harmittaa. Kiukkuisena voi kuitenkin, vähän niin kuin vahingossa, tehdä jotain mikä ei olekaan hyvä juttu. Siksi kiukkua on hyvä tasoitella. ”Kun tontut ovat oikein kiukkuisia, tonttumuori pyytää heitä sammuttamaan kynttilöitä”, kertoi leikin johtaja ja nosti sormen ylös kynttiläksi. Sitten hengiteltiin ja puhalleltiin niin monta kynttilää, että tuli ihan rauhallinen olo.
”Eikä tonttu enää muistanutkaan, mikä sitä oli harmittanut. Tontulla oli oikein rauhallinen ja hyvä olla ja hän alkoi muistella, miten kesällä hänen rinnalleen oli laskeutunut suuri kaunis perhonen.” Näillä saatesanoilla kokeiltiin vielä perhostaputusta ja vinkattiin, että tällaisia rauhoittumiskeinoja voi kokeilla kotonakin, jos meinaa alkaa hermostuttaa. Samaa vinkkiä saa käyttää sekä lapset, että aikuiset.
Rauhallista joulun aikaa!
Sirpa Huotari, Ero lapsiperheessä -toiminta
