Jorma Kemppainen kävi vierailemassa Ensikodin tiloissa elokuussa 2020. Yhdessä Oulun ensi- ja turvakoti ry:n toiminnanjohtaja Timo Peltovuoren kanssa he keskustelivat Oulun ensikodin historiasta kahvikuppien äärellä.

Jorma Kemppaiselle Oulun ensikoti on omalla tavallaan tuttu. Vuonna 1955 syntynyt Kemppainen ei ole ollut Ensikodin asiakkaana, mutta on muutoin viettänyt lapsuuttaan Ensikodin tiloissa. Hänen isoäitinsä Helmi Peiramo on yksi Oulun ensi- ja turvakoti ry:n perustajista. Yhdistys rekisteröitiin vuonna 1945 nimellä Oulun Ensi Koti -yhdistys. Peiramo näyttäytyy Oulun ensikodin historian kasvoina, sillä hän oli Oulun ensikotiyhdistyksen puheenjohtajana ja johtohahmona pitkään. Helmi Peiramon vävyn, rakennusmestari Erkki Ahvenaisen suunnittelema ensikotirakennus avattiin vuonna 1948.

Jorma Kemppaisen äiti ja Helmi Peiramon tytär, Helvi Kemppainen oli Oulun ensikodilla töissä taloudenhoitajana 60- ja 70-luvulla. Lapsena Jorma kulki paljon äitinsä mukana ensikodilla, vaikkei ensikodilla varsinaisesti päiväkodissa ollutkaan. Jorma ystävystyi ensikodilla lähinnä henkilökunnan kanssa, sillä asiakkaat, nuoret äidit, keskittyivät vauvojensa hoitoon, ja vauvat itse olivat niin nuoria, ettei niistä Jormalle seuraksi ollut. Jorma ehti vierailla Ensikodilla äitinsä mukana yli kymmenen vuoden ajan. Ensikodin tilat olivat niin kodinomaiset, että Kemppaisten perhe kävi ensikodilla saunomassa silloin, kun heidän oma saunansa sattui olemaan remontissa.

Nyt Ensikodilla vieraillessaan Jorma muistelee useita myyjäisiä ja tapahtumia, joissa hän oli mukana järjestämisessä auttamassa ja arpalippuja myymässä. Lapsuudestaan Jorma muistelee tapahtumia, joita mainostettiin lehdissä saakka, ja paikalle saapui satoja ihmisiä. ”Se oli illan kohokohta, kun tapahtuman jälkeen kotona pääsi ’räknäämään’, laskemaan kolikoita ja leikkimään pankinjohtajaa pikkupoikana,” Jorma kertoo.

Tapahtumat järjestettiin Ensikodin alakerran pitkän käytävän varrella. Nykyään tuota käytävää halkovat palo-ovet ja sen varrella olleet nuorten äitien huoneet on muutettu henkilökunnan toimistoiksi. Ensikodilla on nykyään vähemmän asiakaspaikkoja kuin aiemmin, ja varsinaiset asiakastilat sijaitsevat enää yläkerrassa.

Ajat ovat muuttuneet ja ”laitoshoidon” vähimmäisvaatimukset ovat erilaiset. Aiemmin kaksi äitiä vauvoineen jakoivat makuuhuoneen, ja vessoja ja suihkuja oli vain yksi per kerros. Nykyään jokainen perhe saa oman vessalla varustetun huoneensa.

Ensikodin tehtävä kehittynyt aikojen saatossa. Alussa asiakkaina olivat ne nuoret äidit, jotka kantoivat aviotonta lasta ja sen tuomaa häpeää ja mahdollista isättömän perheen tuomaa varattomuutta. Yhteiskunnan näkemys avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista oli erilainen kuin nykyään, ja tätä ohjasi osallaan myös uskonto ja kirkko. Hyvin nuorilla äideillä ei välttämättä ollut taitoja elämään lapsen kanssa, ja ensikodilla sai arvokkaan tuen lisäksi myös opastusta ja neuvoja arkielämään, kuten ruoanlaittoon ja vauvanhoitoon. Ilman ensikodin apua yksinäiselle, nuorelle äidille syntynyt lapsi annettiin usein adoptioon.
Jorma muistelee omasta lapsuudestaan, että ensikotia ei kuitenkaan piiloteltu Oulussa, vaikka kirkonmiehet ensikotia alkuun vastustivatkin. Jorman omassa mielessä ensikodissa ei ollut silloinkaan stigmaa, vaan hänelle se oli äidin työpaikka siinä missä mikä tahansa muukin.

Nykypäivänä ensikodin tehtävänä on tarjoa tukea sitä tarvitseville perheille vanhemmuuden ensiaskelilla, ja ensikotiin voi tulla äiti ja myös lapsen isä jo raskausaikana. Tänä päivänä ensikotiin pääsee maksusitoumuksella, mutta aikaisemmin sosiaalitoimen maksusitoumuksen lisäksi ensikotijakson saattoivat maksaa tuoreen äidin omat vanhemmat.

Ennen Jorman lähtöä käydään Timo Peltovuoren opastuksella vielä kierros Ensikodin tiloissa. Ne ovat muuttuneet paljon viimenäkemästä, sillä Jorma on käynyt viimeksi Ensikodilla 60-luvun loppupuolella. Vaikka maailma muuttuu koko ajan, Ensikodin kaltainen yhteiskunnallinen toimija on edelleen tärkeä ja ajankohtainen. Ensikodin tarpeellisuuden yhteiskunnassa on Jorma Kemppainen huomannut toimiessaan koko työuransa poliisin eri tehtävissä Oulussa ja Etelä-Suomessa.