Olen yksin kotona perjantai-iltana ja istun lattialla askartelemassa. Hahmottelen lyijykynällä kuvaa aaltopahville. Leikkaan huolellisesti viivoja pitkin. Muistelen, mitä perusvärejä pitikään sekoittaa, saadakseen ruskeaa. Samalla mietin, että onko tämä ikätason mukaista toimintaa aikuiselle ihmiselle.
Miten määritellään aikuinen? Onko tullut aikuiseksi silloin, kun ikää on sen verran, että saa äänestää – vai silloin kun äänestäminen alkaa ylipäätään kiinnostaa? Tapahtuuko aikuistuminen silloin, kun muuttaa pois lapsuuden kodista itsenäiseen elämään? Jos ei tunne itseään aikuiseksi silloin, kun oma lapsi syntyy, niin pitäisikö tuntua viimeistään silloin, kun kuopus juhlii kolmekymppisiään?
Nuorena tunnistin omakseni lauseen, jota Kauko Röyhkä käytti kahdeksannen studioalbuminsa nimenä: ”Mieluummin vanha kuin aikuinen.” Aikuisuus kuulosti tylsälle ja turhan vakavalle. Koin, että aikuisuus on yhteiskunnan määrittelemä tapa elää. Sääntöjä sääntöjen vuoksi. Oikeassa olemista ilman perusteluita, sen vuoksi että on tietyn ikäinen tai tietyssä asemassa. Tuollainen ei istunut nuoren punkkarin sielunmaisemaan ollenkaan, en halunnut mahtua tuollaiseen laatikkoon.
Kun 40+ ikäisenä käytin ensimmäistä kertaa itsestäni sanaa aikuinen, tuttavani kysyi yllättyneenä, että ”Milloin näin pääsi käymään?”. Omalla kohdallani aikuisen identiteettiin siirtyminen on johtunut lasten tarpeista. Ikäviä asioita kokeneiden lasten kohtaaminen töissä, sekä lähipiiriä kohdannut suru ovat olleet tilanteita, joissa on tarvittu turvallisia aikuisia vakuuttamaan lapsille, että kaikki järjestyy – aikuiset pitävät teistä huolta. Aikuisten tehtävä on auttaa lapsia käsittelemään vaikeitakin tunteita ja katsomaan tulevaisuuteen valoisasti ja luottaen.
Minua on puhutellut myös Unicefin entisen pääjohtajan James Grantin sanat: ”Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus.”
Lapsen oikeuksia ovat mm. oikeus turvallisuuteen, huolenpitoon, leikkiin ja tärkeisiin ihmissuhteisiin. Totta kai tahdon olla aikuinen ja omalta osaltani vaikuttaa siihen, että lapsen oikeuksien sopimus tunnetaan ja sitä noudatetaan. On ilo olla mukana oululaisessa LOS-tiimissä, joka järjestää tänäkin vuonna Ilon päivä -nimisen lapsen oikeuksien tapahtuman marraskuussa. Suunnittelu on jo aloitettu. Viime vuoden tunnelmia ja järjestäjien esittäytymisiä voi käydä katsomassa tapahtuman omalla facebook-sivulla Oulun Ilon päivä.
Aina ei tarvitse seisoa etulinjassa tai tehdä isoja asioita. Pienet arkiset teot merkitsevät. Tämän kevään poikkeusolot ovat muuttaneet lasten arkea väliaikaisesti. Maailmalla on levinnyt Nalle ikkunassa -haaste, jonka ajatuksena on piristää lapsia, jotka eivät nyt pääse leikkimään ystäviensä kanssa. Koska ikkunani on niin kaukana pyörätiestä, etteivät tavalliset nallet näy lapsille riittävän hyvin, päätin tehdä suuren nallen pahvista.
Reilun kymmenen vuoden kokemuksella uskallan tulla julkisesti ulos kaapista ja tunnustaa, että olen aikuinen. Kiinnitän pahville maalaamani nallen ikkunaan ja olen lapsellisen tyytyväinen
Älä päästä itseäsi tietyn ikäiseksi,
älä tietyssä asemassa olevaksi
niin olet vapaa tällaisenakin kevätpäivänä
istumaan tavaratalon rappuselle
syömään tötteröjäätelöä.
– Helena Anhava: Vuorosanoja
