Ensi Kotien Liitto perusti Suomen ensimmäiset neljä turvakotia, jotka aloittivat toimintansa 1979. Turvakodit pystyivät tuolloin majoittamaan yhteensä 36 aikuista lapsineen. Yksi näistä turvakodeista sijaitsi Oulussa Kangastien varrella olevassa omakotitalossa. Turvakotien osalta kyseessä oli kolmivuotinen kokeilu, jota edelsi parin vuoden ajan vilkas keskustelu perheväkivallasta. Oulussa asiakkaiden kanssa keskusteluista vastasivat pääasiassa johtaja ja sosiaalityöntekijä virka-aikana. Turvakodit tarjosivat turvallisen ja väkivallan vastaisen ympäristön, jossa asiakkailla oli mahdollisuus selvittää ongelmiaan turvakodin henkilökunnan ja kohtalotovereiden avulla. Asiakkaita rohkaistiin auttamaan itse itseään. Ensimmäisinä toimintavuosina Oulun turvakodin käyttöaste oli vähäinen. Toiminnan kuitenkin turvasi sen sijoittuminen ensikodin yhteyteen, jolloin työntekijät vastasivat molemmista yksiköistä.
Turvakoti on kodinomainen paikka, jonne hakeudutaan turvaan silloin, kun lähisuhteessa on väkivaltaa tai sen uhkaa. Väkivalta voi olla esimerkiksi fyysistä, henkistä, taloudellista, seksuaalista, vainoa tai kulttuuriin/uskontoon liittyvää. Usein eri väkivallan muodot yhdistyvät ja lomittuvat. Turvakodille on alusta saakka voinut olla yhteydessä ja saapua mihin vuorokauden aikaan tahansa. Turvakotipalvelu on tarkoitettu kaikille iästä, sukupuolesta ja kansalaisuudesta riippumatta. Turvakodille tullessa asiakkaalle tai perheelle annetaan käyttöön oma huone turvakotiasumisen ajaksi. Turvakodille voi ja kannattaa hakeutua jo ennen, kuin väkivallasta tulee fyysistä.
Nykyisiin tiloihinsa Oulun turvakoti siirtyi niiden valmistuttua vuonna 1984. Pitkään turvakotitoimintaa rahoitettiin kunnalta saatavilla maksusitoumuksilla eli sosiaalitoimi päätti, minkä aikaa asiakas sai turvakodilla olla. Tämä tarkoitti usein sitä, että ilman lapsia turvakodille tulleiden osalta jaksot olivat vain muutaman päivän mittaisia. Turvakotitoiminnan koordinoinnin ja rahoituksen siirryttyä THL:lle vuonna 2015 ensikoti ja turvakoti eriytettiin omiksi yksiköikseen ja myös henkilökunta jakaantui näiden kahden yksikön kesken. Samalla turvakotipalvelusta tuli kunnille maksutonta ja asiakkaan jakson kesto arvioitiin turvakodilla yhdessä asiakkaan kanssa. Tämä muutos näkyi jaksojen pidentymisenä sekä voimakkaana asiakasmäärien kasvuna, joka jatkuu edelleen.
Oulussa turvakotijakson keskimääräinen pituus on 15 vuorokautta ja keskimääräinen asiakasmäärä vuosi-tasolla on noin 350. Vuonna 2019 jouduttiin tilan puutteen vuoksi ohjaamaan toiseen turvakotiin 76 perhettä. Helpotusta paikkatilanteeseen toi keväällä 2020 järjestyneet kaksi lisäpaikkaa, jonka jälkeen turvakodin asiakaspaikkamäärä on ollut 10. Lisäksi Oulun turvakodilla on yksi etäturvakotipaikka Kajaanissa yhteistyössä Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän kanssa. Lähitulevaisuuden tavoitteena on lisätä edelleen perhepaikkojen määrää.
Turvakotilain muuttumisen jälkeen myös asiakaskunta alkoi hiljalleen muuttua. Kun aiemmin valtaosa asiakkaista oli lapsiperheitä niin muutoksen jälkeen lapsettomien ja ilman lapsia turvakodille saapuvien osuudet kasvoivat. Viimeisen vuoden aikana lasten kanssa turvakotiin tulevien määrä on edelleen vähentynyt ja heidän osuutensa on jo selvästi alle puolet. Muutoin turvakodin asiakasprofiilit tai asiakkaan kokeman väkivallan kuvaukset eivät ole juurikaan toiminnan saatossa muuttuneet vaan suurempi muutos on tapahtunut turvakodin työskentelyssä.
Oulun turvakotiin omaksuttiin traumaviitekehys vuonna 1997 käynnistyneen Ensi- ja turvakotien liiton Lapsen aika –hankkeen myötä. Traumaviitekehyksen vaikutuksesta väkivaltakuvaukset laajenivat, väkivallan historiaa alettiin kartoittaa, työskentely muuttui yksilökeskeisemmäksi ja asiakkaita ohjattiin avo- ja jälkihuoltopalveluihin turvakotijakson jälkeen. Myös naisten avoryhmän toiminta käynnistyi 1997, alussa yhteistyössä A-klinikan kanssa. Ryhmä oli tarkoitettu lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille naisille. Ryhmä toimii edelleen yhteistyössä turvakodin ja lähisuhdeväkivaltatyön yksikön työntekijöiden kesken. Ryhmän nimi on kuitenkin muutettu Tiistai-ryhmäksi ja siihen ovat tervetulleita myös miehet.
Turvakotityöskentely on kehittynyt koko ajan ammatillisemmaksi ja suunnitelmallisemmaksi työntekijöiden koulutustason kasvaessa. Vuonna 2015 voimaan tulleessa turvakotilaissa tiukennettiin turvakodin henkilöstön koulutusvaatimuksia niin, että turvakodin vastuuhenkilöllä tuli olla sosiaalityöntekijän pätevyys ja muulla hoito- ja kasvatushenkilöstöllä sosiaali- tai terveydenhuollon AMK-tutkinto. Jokaiselle turvakodille saapuvalle asiakkaalle laaditaan yksilöllinen työskentelysuunnitelma ja hänelle nimetään kaksi omaohjaajaa. Lasten kanssa työskentelystä vastaavat siihen erikoistuneet työntekijät. Turvakodin työs-kentely pitää sisällään välitöntä kriisiapua sekä tukea väkivaltakokemusten käsittelemiseen. Turvakodissa saa myös neuvontaa oikeudellisiin kysymyksiin sekä käytännön asioiden järjestämiseen, esimerkiksi asu-miseen ja taloudellisiin asioihin liittyen. Turvakotijakson aikana kartoitetaan jatkotuen tarpeita ja turvakodilta tehdään yhteistyötä asiakkaan läheisverkoston, kunnan ja muiden palveluntuottajien kanssa.
Katso lisää: Apua sinulle – Turvakoti
Teksti: Katja Rounioja ja Marjut Hylkilä
Syksykuva: Susanna Pääkkö
Vanha turvakodin kuva: ”Tarjosimme elämää” -historiikki
Kirjoituksessa on hyödynnetty seuraavia lähteitä:
Teuvo Peltoniemi 1983. Turvakodit ja perheväkivalta. Alkoholipolitiikka. Vol. 48: 343-350. Viitattu 6.10.2020. https://core.ac.uk/download/pdf/33463478.pdf
Nea Lehto 2016. ”Sitä on vaikea käsittää, sitä on mahdotonta unohtaa”. Oulun turvakodin asiakkaat 1979—1999. Oulun yliopisto. Historiatieteet. Historian pro gradu -tutkielma.
