Tätäkö tämä todella on? Kauanko tätä kestää?
Vanhemmilla on usein jo raskauden aikana selkeät odotukset ja mielikuvat siitä, millainen vauva tulee olemaan ja millaista elämä vauvan kanssa on. Synnytyksen jälkeen saattaa seurata pettymys siitä, ettei äitiys olekaan sellaista onnen auvoa, kuin oli etukäteen kuvitellut eikä isän rooliakaan heti löydä.
On aivan normaalia olla epävarma täysin uudessa tilanteessa. Kaikki ajatukset ja tunteet ovat myös normaaleja, myös ne kiellettyinä pidetyt tunteet, kuten kiukku ja viha. Oman elämän menettämisen pelko ja vastuu voivat ahdistaa tai kitisevä vauva herättää lähinnä negatiivisia tunteita. Ajatukset ja tunteet tulevat ja menevät, ne eivät ole tekoja. Et ole huono vanhempi. Suhtaudu itseesi myötätuntoisesti ja armollisesti.
Perheen elämäntilanteet ovat erilaisia. Joissakin perheissä on kaksi vanhempaa, joissakin vain yksi. Kaikilla perheillä ei myöskään ole tukijoukkoja. Alkuun vauvan kanssa on yhdessä opettelemista ja suuremmat haasteet kohdataankin usein toisen vanhemman palatessa työelämään. Toisinaan äiti ottaa vahvan vetovastuun vauvan ja kodin hoidosta. Yksin olo ja yksin vastuussa olo voi olla varsinkin pitempään jatkuessaan todella uuvuttavaa. Monet äidit ja isätkin uuvuttavat itsensä myös laittamalla lapsen tarpeet jatkuvasti edelle. ”Vietetään lapsen kanssa laatuaikaa, ja siivotaan sitten yöllä.”
Koko perheen jaksamista edistää, jos vastuu kodin- ja vauvanhoidossa jaetaan. Apua kannattaa pyytää myös läheisiltä. Pienetkin omat ja parin yhteiset hetket virkistävät ja muistuttavat siitä, että elämässä on muutakin kuin äitiys ja isyys, niin tärkeitä kuin ne roolit ovatkin.
Vauvat ja saman perheen sisaruksetkin ovat erilaisia. Synnynnäinen temperamentti määrittelee, kuinka herkkä vauva on reagoimaan ja kuinka intensiivisesti hän reaktionsa ilmaisee. Se vaikuttaa myös siihen, kuinka aktiivinen vauva on, kuinka helposti hän on rauhoitettavissa tai kuinka säännöllinen on hänen päivä- ja ruokarytminsä. Tutustukaa rauhassa omaan vauvaanne.
Vanhempien jaksamista suojaa keskinäisen keskusteluyhteyden säilyttäminen, toistensa arvostaminen ja samassa elämäntilanteessa olevat ystävät. Toisiin vanhempiin, vauvoihin tai perheisiin vertaaminen on kuitenkin turhaa. Ihmiset, perheet ja vauvat ovat niin erilaisia.
Väsymyksen keskellä ei ole helppo uskoa, että kyse on ohimenevästä vauva-ajasta. Toinen samassa tilanteessa oleva isä tai äiti voi kuitenkin vahvistaa uskoa, että tästäkin selvitään ja hänellä voi olla myös hyviä vinkkejä arjen haasteisiin. Vauva-aika on myös mahdollisuus tutustua vauvojen kautta uusiin ihmisiin. Hiekkalaatikolta tai vauvamuskarista on löydetty hyviä ystäviä.
Arki voi aluksi olla sekaisin
Vauvan kotiutumisen jälkeen on perheessä uusi tilanne. Pieni vauva, hänen tarpeensa ja hoivansa täyttävät arjen. Alun ”vauvakuplassa” on hyvä tutustua vauvaan ja opetella vauvan hoitoa. Kaikkien perheenjäsenten on kuitenkin tärkeää levätä ja muistaa syödä säännöllisesti. Kotitöiden kasautuminen on normaalia, samoin asioiden, kuten laskujen maksun unohtaminen.
Arjen sujumista helpottavat arjen rutiinit. Yöheräilystä huolimatta on tärkeää pitää huolta päivärytmistä ja huolehtia myös siitä, että aikuisetkin menevät ajoissa nukkumaan. Päivittäinen ulkoilu on hyvä ottaa tavaksi jo pienen vauvan kanssa vaunulenkkeilemällä.
Pyytäkää ja ottakaa myös ruoanlaitto-, siivous- tai muuta apua vastaan tukiverkostolta; ystäviltä ja sukulaisilta. Apua voi pyytää myös neuvolan kautta tai mikäli taloudellisesti on mahdollista, omaa arkea voi helpottaa ostamalla siivouspalveluja tai tilaamalla ruokakassi kotiin.
Vauva heräilee koko ajan
Usein vanhemmat ovat varustautuneita vauvan heräilyyn ja vanhemman univajeeseen. Toiset kestävät tätä paremmin kuin toiset. Terveydelliset ongelmat kuten ruoka-aineallergiat, koliikki tai refluksitauti voivat aiheuttaa sen, että vauva on normaalia itkuisempi ja rauhattomampi.
Paljon heräilevät ja yöllä valvovat vauvat johtavat usein vanhempien syvään univajeeseen, joka altistaa mielenterveyden häiriöille ja vaikeuttaa vauva-arjen sujumista. Apua unipulmiin kannattaa pyytää ajoissa. Lue lisää vauvan unesta
Vauvan äiti on masentunut
Vauva-aikaan liittyy vielä erityinen haavoittuvuus, synnytyksen jälkeinen masennus, jonka yleisyys on 10-20 %. Äidin elimistössä vaikuttavat voimakkaasti raskauteen, synnytykseen ja imetykseen liittyvät hormonit. Osalla äideistä masennusoireita on ollut jo raskauden aikana. Synnytyksen jälkeiselle masennukselle altistavat esimerkiksi huono parisuhdetilanne, sosiaalisen tuen puute ja suunnittelemattomasti alkaneet raskaudet. Nämä kasvattavat jaksamis- ja parisuhdeongelmien riskiä. Myös hedelmällisyyshoitojen avulla vauvan saaneet vanhemmat ovat suuremmassa masennusriskissä. Heillä saattaa olla valmiiksi luotuna niin korkeat vanhemmuuden standardit, että he kokevat väistämättä pettymyksiä.
Synnytyksen jälkeisen masennuksen oireita ovat:
- mielialan huononeminen ja mielihyvän kokemisen vaikeus
- vähäinen kiinnostus vastasyntyneeseen
- itkuisuus, ärtyisyys ja ahdistuneisuus
- avuttomuuden ja arvottomuuden tunne
- ruokahalun muutokset
- erilaiset unen häiriöt
- saamattomuus ja toimintakyvyn heikkeneminen
- toivottomuus
- itsetuhoiset ajatukset
- pakkoajatukset esim. pelko että vahingoittaa vauvaa
- epävarmuus omasta äitiydestä
Jatkuvasti surullinen, itkuinen tai ärtynyt ja toivoton olo ei kuulu normaaliin vauva-aikaan. Myös se, että vauva tuntuu jatkuvasti vieraalta ja herättää lähes yksinomaan negatiivisia tunteita, voi olla merkki synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
Jos oireet eivät mene parissa viikossa ohi, äidin kannattaa kääntyä lääkärin tai neuvolan henkilökunnan puoleen. Vastaa rehellisesti neuvolan EPDS-masennusseulaan. Synnytyksen jälkeistä masennusta hoidetaan lääkkeillä, erilaisilla psykoterapioilla ja vertaistuella. Tarvittaessa perheelle järjestetään kotiapua. Joillakin paikkakunnilla on myös Iloa varhain -ryhmiä äideille ja vauvoille.
Vertaistukea löydät Äimä ry:stä.
Isä on masentunut
Synnytyksen jälkeisen masennuksen on todettu olevan yleinen ilmiö myös miehillä. Isistä noin kymmenellä prosentilla on masennusta raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen. Äidin masennus lisää isän riskiä sairastua masennukseen. Isän masennus voi olla osittain samantyyppistä reagointia kuin äidillä ja liittyä vastaaviin muutoksiin elämässä. On myös tilanteita, joissa isä masentuu ilman, että äiti on masentunut.
Uusi rooli isänä voi hämmentää miestä ja saattaa aiheuttaa helposti riittämättömyyden tunteita. Isän rooli saattaa olla myös ristiriitainen: hänen pitää koettaa huolehtia väsyneestä äidistä samalla, kun itse on epävarma uudesta tilanteesta.
Erityisesti isää altistaa masennukselle taloudelliset huolet, puolison masennus ja yllätysraskaus. Masennusta voi lisätä vastuu toimeentulosta, epävarmuus hoivataidoissa ja isän ulkopuolisuuden tunne odotusaikana. Yksi erityisen suuri riskitekijä on liiallinen alkoholinkäyttö.
Isien masennus jää vielä monesti huomaamatta, koska kaikki huomio suunnataan odottavaan ja synnyttävään äitiin. Neuvoloissa käytetty EPDS-masennusseula ei myöskään tunnista aina isien masennusta erilaisen oirekuvan vuoksi. Miesten masennusoireissa korostuvat ärtyisyys, sosiaalinen eristyneisyys ja lisääntynyt päihteiden käyttö. Isän käyttäytymistä voidaan tulkita virheellisesti aggressiivisuudeksi.
Miesten masennusriski syntymän yhteydessä liittyy kahteen erityiseen ajankohtaan: aikaan välittömästi ennen lapsen syntymää, jolloin huomio kiinnittyy äitiin, sekä aikaan, kun vauva on jo jonkin verran vanhempi (3-6 kk), jolloin äidin mahdollinen masennus saattaa jo helpottaa.
Isien synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ei ole vielä paljon tietoa. On kuitenkin selvää, että myös isien masennus vaikuttaa lasten ja perheen hyvinvointiin. Isän masennus on tärkeä ottaa puheeksi perheessä ja esimerkiksi neuvolassa. Isien kanssa on tärkeää keskustella myös isyydestä ja sen merkityksestä isälle itselleen, lapselle, lapsen äidille ja koko perheelle. Apua isäluurista tai MASI-kurssista.