Jokainen vauva syntyy osaksi perhettä. Yli kolmannes perheistä on tavalla tai toisella monimuotoisia. On yhden vanhemman perheitä, monikkoperheitä, maahanmuuttajataustaisia perheitä, uusperheitä, kahden kulttuurin perheitä, adoptioperheitä, sateenkaariperheitä, sijaisperheitä, tukiperheitä ja apilaperheitä. Vauvoja syntyy perheisiin, jotka asuvat yhteisössä, vankilan perheosastolla, ensikodissa. Jokainen perhe on arvokas ja juuri oikeanlainen. Ja jokainen vauva ja vanhempi ansaitsee myös tulla kohdatuksi niin.

Mikään perhemuoto ei ole riskitekijä jäsentensä hyvinvoinnille. Kysymys on perheen toimivuudesta ja ennen kaikkea sen aikuisten hyvinvoinnista ja kyvykkyydestä sekä perheen tunneilmapiiristä. Vaikka perheet ovat erilaisia, vauvaperheiden tarpeet ovat usein samankaltaisia. Perheet tarvitsevat apua vauvan uneen ja itkuisuuteen, omaan jaksamiseen, vanhemmuuteen kasvamiseen ja vauvan hoitoon.

Vauvalle rakastava ja sensitiivinen vanhempi on hyvä vanhempi.  Vauvat tarvitsevat rakkautta, kosketusta, vuorovaikutusta, päivittäistä hoivaa ja huolenpitoa sekä apua tunteidensa säätelyssä.

Ammattilaisten tehtävä on vahvistaa perheen voimavaroja silloin, kun omat voimat eivät riitä. Mitä enemmän voimavaroja on, sitä paremmin voi kestää myös eteen tulevia kuormittavia tekijöitä. Ammattilaisten tulee olla perheiden puolella, voimavarojen lisääjiä, ei kyseenalaistajia. Arvottomuuden kokemus syntyy ohittamisesta, luulemisesta ja tökeröistä kommenteista. Ammattilaiselle kannattaa kertoa, jos hän on toiminut tahdittomasti.