Vanhemmaksi tuleminen on mullistava kokemus niin ensimmäistä lastaan odottavalle äidille kuin isällekin. Monelle parisuhteessa olevalle raskausaika on varsin onnellista aikaa.  Se voi olla myös haasteellinen tai pelkoa ja ahdistusta herättävä. Yksinäisyys tai yksinäisyyden tunne, sekä sosiaalisen tuen puute haavoittaa vanhemmuutta.  Omat vanhemmat, sisarukset tai ystävät saattavat asua satojen kilometrien päässä, eikä uusia verkostoja ole ehtinyt syntyä.

On myös tilanteita, jolloin lähipiirin apu ei ole mahdollista tai turvallista. Vanhemmuutta voivat myös kuormittaa taloudelliset huolet, eroprosessi tai mikäli vauvalla on erityistarpeita, jolloin vanhemmalla on suurentunut riski uupua.  Puhutaan vanhemmuuden uupumuksesta (parental burnout), jolloin vanhemman olotilaa hallitsevat uupumisasteinen väsymys, vanhemmuuteen liittyvä kyvyttömyyden tunne ja emotionaalinen etääntyminen lapsesta.

Ole armollinen itselle

Uupumusriski on erityisen suuri, jos ulkopuolelta tulevien vaatimusten lisäksi vanhemmalla on korkeat vaatimukset myös itseään kohtaan.

Riittävän hyvä vanhemmuus

Pienen alle kolmen kuukauden ikäisen vauvan tarpeisiin tulisi vastata kaikin tavoin nopeasti.  On sitten kyse nälästä, märistä vaipoista tai lohdun tarpeesta. Vauva oppii silloin, että hän on tärkeä ja hänellä on täällä maailmassa joku ihminen häntä varten.

Kun vanhempi voi hyvin, lapsi voi hyvin

Omien tarpeiden sivuuttaminen on pienen lapsen vanhemmille yleensä luonnollista, mutta jaksaakseen arjessa omiakin tarpeita kannattaa kuunnella. Oma harrastus tai esimerkiksi kavereiden tapaaminen voi olla suuri voimavara arjessa.

Vanhempana ei pidä kokea huonoa omatuntoa kodin ulkopuolisesta ajasta. On suositeltavaa harrastaa omiakin juttuja arjen vastapainona. Tunti–pari kodin ulkopuolella silloin tällöin ei tee kenestäkään huonoa vanhempaa, päinvastoin se voi tehdä ihmeitä omalle jaksamiselle.

Älä epäröi pyytää lastenhoitoapua, jos tuntuu, että tarvitset hetken omaa aikaa tai haluat vaikka nukkua pari tuntia kunnolla. Vauva aistii häntä hoitavan vanhemman uupumuksen ja voi tuntea olonsa silloin turvattomaksi. Vauvan itku ja levottomuus voivat lisääntyä, säännölliseen rytmiin pääseminen vaikeutua ja vanhemmat uupua entisestään. On osoitettu, että vanhemman uupumus on yhteydessä päihteiden käyttöön, itsemurha-ajatuksiin sekä parisuhdekonflikteihin. Ennen kaikkea se on suuri riski lapsiin kohdistuvalle väkivallalle ja laiminlyönneille.

Vanhemmuus ei saisi olla suorittamista 

Tutkimuksen mukaan uupumusriski on erityisen suuri, jos ulkopuolelta tulevien vaatimusten lisäksi vanhemmalla on korkeat vaatimukset myös itseään kohtaan. Äidit kokivat enemmän sekä itsestään että ulkoapäin tulevia vaatimuksia kuin isät ja olivat isiä uupuneempia. Asettavatko äidit toisilleen vaatimuksia ja reagoivat toisaalta isiä herkemmin myös muilta tulevaan arvosteluun?

Vauva ei tarvitse harrastuksia. Täysi vatsa, lämmin syli ja vanhemman seura riittävät. Vauvan motoriikka kehittyy parhaiten lattialla mönkimällä. Sosiaalisten taitojen opetteluun riittää vuorovaikutus vanhemman kanssa. Harrastaminen on tervetullut lisä, kunhan siitä nauttivat sekä vauva että vanhempi. Parhaimmillaan yhteinen harrastus vauvan kanssa voi tarjota vanhemmalle tarpeellista vertaistukea ja mahdollisuuden nauttia vauvan kokemasta ilosta ja uuden oppimisesta.

Intensiivinen vanhemmuus uuvuttaa

Vanhemmuudesta on tullut monella tapaa asiantuntijatehtävä. Tietoa on paljon saatavilla ja vanhemmat ovat tietoisempia lapsen kasvuun ja kehitykseen vaikuttavista tekijöistä kuin koskaan aikaisemmin. Puhutaan intensiivisestä vanhemmuudesta, jolla tarkoitetaan kovia vaatimuksia omaa vanhemmuutta kohtaan ja asiantuntijatiedon merkitystä kasvattamisessa. Taustalla on luonnollisesti vanhemman halu taata lapselle hyvät kasvuedellytykset ja eväät tulevaisuuteen.

Asiantuntijatieto voi olla välillä ristiriitaista; perhepeti vai oma sänky, pitkä imetys vai siirtyminen pulloruokintaan, kantoliina vai vaunut, itsetehty luomuruoka vai helpompi purkkiruoka. Ulkoa ohjautuva vanhemmuus voi tuoda epävarmuutta isänä tai äitinä toimimista kohtaan, jolloin vanhemmuus voi tuntua monimutkaiselta ja vaativalta. Täydellisyyden tavoittelu aiheuttaa stressiä, syyllisyyden tunteita ja välillä jopa tunteen siitä, ettei pysty hoitamaan lasta tai kotiarkea riittävän hyvin. Vertailu toisiin vanhempiin voi uuvuttaa lisää.

Vauva-aikaan liittyy paljon epävarmuutta ja uuden opettelemista. Hallinnantunne voi olla hukassa, kun vauvalla ei ole vielä selkeää vuorokausirytmiä ja elämä kulkee vauvan aikatauluilla ja ehdoilla. Rimaa kannattaa laskea reilusti alas niiltä osin kuin se on mahdollista. Kodin ei tarvitse olla kiiltävän puhdas eikä sisustettu viimeisten trendien mukaan eikä vauvan ja vanhemman tarvitse näyttää lehden kansikuvaan stailatuilta. Tehokkuusajattelun sijaan kannattaa keskittyä olemiseen ja olla armollinen itseään kohtaan. Riittävä on riittävää.

Vanhemmuutta voi haastaa monet tilanteet

Monille perheille toisen lapsen saaminen on kasvun paikka. Muutos voi olla isompi kuin etukäteen on osannut odottaa. Ensimmäisen vauvan kanssa on voinut keskittyä uuteen pieneen perheenjäseneen ja on ollut helpompi toteuttaa esimerkiksi vauvamuskarissa tai vauvauinnissa käyntejä. Uuden vauvan tulo perheeseen on iso asia esikoiselle, joka yhtäkkiä joutuu jakamaan vanhempiensa huomion vauvan kanssa. Lisäksi jokainen äiti, isä ja lapsi ovat erilaisia ja kokemus toisen lapsen syntymästä ja sen vaikutuksesta perheeseen ja perheenjäseniin on omanlaisensa.

Kahden lapsen vanhemmuus on erilaista kuin yhden lapsen. Vanhempien hoivaa ja huomiota tarvitaan kahteen suuntaan ja eri-ikäisten lasten tarpeet ovat myös erilaisia. Yhteinen aikuisten välinen aika – tai ihan omaa aika – edellyttää järjestelyitä ja sopimista. Myös lasten välinen ikäero vaikuttaa perheen arkeen. Mikäli ikäero on hyvin pieni, on perheessä samaan aikaan kaksi vauvaikäistä vaipanvaihtoineen ja mahdollisesti vaillinaisine, eri tahtisine yöunineen. Mikäli iso sisarus on uhmaiässä syntyy tästä omat jännitteensä. Ei ole helppoa olla tahtoiässä ja samalla huomata, että perheeseen on tullut uusi, vanhempien aikaa ja huomiota vievä vauva.

Sisaruksilla on osoitettu olevan monenlaisia positiivisia vaikutuksia lapsen kehitykseen. Intensiivinen ja tiivis sisarussuhde on lapsen varhaisten sosiaalisten taitojen tärkeä kasvualusta, jossa harjoitellaan erilaisia käyttäytymis- ja toimintamalleja. Sisarukset pääsevät keskenään harjoittelemaan jakamisen ja neuvottelun taitoja, joista on hyötyä myöhemmässä elämässä. On hyväksyttävä, että omat asiat eivät aina voi olla ensimmäisenä. Sisarussuhteiden on myös havaittu suojaavan vaikeiden ja stressaavien elämäntapahtumien vaikutuksilta.

Esikoinen valmistautuu vauvan syntymään

On hyvin tavallista, että esikoisen käytös muuttuu jo sisaruksen odotusaikana mm. lisääntyneellä läheisyyden tarpeella tai levottomuudella. Ensimmäisten kuukausien aikana esikoisen ahdistunut mieliala sekä taantuva käyttäytyminen ovat tavallisia. Esikoisen sopeutuminen vie aikansa.

Esikoista kannattaa valmistella uuden vauvan tuloon ja antaa hänen osallistua vauvan odotukseen. Vauvasta voi jutella yhdessä, miettiä vauvalle nimeä ja tunnustella yhdessä vauvan liikkeitä äidin masussa. On tärkeää, että muita isoja muutoksia ei tapahdu samaan aikaan kun vauvan kotiutuu äidin kanssa sairaalasta. Mikäli esimerkiksi on suunniteltu, että esikoinen muuttaa omaan huoneeseen vauvan synnyttyä, kannattaa tämä tehdä jo etukäteen, jotta esikoiselle ei tule tuntua, että hän joutuu muuttamaan yhteisestä makuuhuoneesta pois vauvan tieltä.

Vanhemman huomio jakaantuu

Vanhempien ja esikoisen suhde muuttuu väistämättä, kun esikoinen joutuu jakamaan vanhempiensa huomion, hoivan, mielenkiinnon ja ajan toisen lapsen kanssa. Vanhemmat voivat pehmentää esikoisen kokemuksia tutustumalla yhdessä vauvaan, leikkimällä ja antamalla lapselle kahdenkeskistä aikaa. Kahden vanhemman perheissä toinen vanhemmista voi esimerkiksi lähteä vauvan kanssa vaunulenkille kun toinen vanhemmista jää kotiin esikoisen kanssa, tai vaihtoehtoisesti esikoisen kanssa voi tehdä vaikka yhteisen retken lähimetsään tai leikkipuistoon kun vauva jää kotiin toisen vanhemman kanssa. Jos perheessä on vain yksi aikuinen olisi hyvä vaikka jo etukäteen miettiä löytyykö lähipiiristä, esimerkiksi isovanhemmista, omista sisaruksista tai ystävistä henkilöä, joka voisi olla apuna arjessa ja lasten hoidossa. Myös järjestöjen vapaaehtoisista voi löytyä tarvittavaa apua.

Monesti on niin, että isästä tulee esikoiselle vauvan synnyttyä entistä tärkeämpi. Ensimmäisten viikkojen aikana esikoinen voi osoittaa mieltään äidille enemmän kuin isälle. Tämä on seurausta siitä, että hän näkee vauvan koko ajan äidin sylissä ja rinnalla. Vauvanhoitoa kannattaa jakaa mahdollisuuksien mukaan molempien vanhempien välille ja näin tehdä vanhemmuudesta tasapuolisempaa molempia lapsia ajatellen. Lasten synnyttyä kannattaa samalla tarkistaa, että muut kotityöt on jaettu reilulla tavalla. Kun toinen vanhemmista jää kotiin voi käydä niin, että kotona olevalle jää liikaa vastuuta liittyen niin lapsiin kuin kodinhoitoonkin. Toisen lapsen synnyttyä kotona on aiempaankin enemmän puuhaa. On tärkeää, että molemmilla vanhemmilla on mahdollisuus lepoon ja omiin hetkiin. Se on molempien vanhempien, lasten ja myös parisuhteen etu.

Sisarussuhteen kannalta on tärkeää, että esikoisen empatia vauvaa kohtaan alkaa vähitellen muodostua. Isosisarukset ovat monesti loistavia vauvan ymmärtäjiä. Esikoinen saattaa mielellään viihdyttää vauvaa näyttämällä tälle leluja, matkimalla hassuja ääniä sekä ilmeitä. Pienen isosisarukset kannustavat vauvaa aktiivisesti puhumaan ja he osaavat käyttää monesti vauvalle sopivaa yksinkertaista kieltä.

Pikkusisaruksen syntymä voi vaikuttaa myönteisesti esikoisen psyykkiseen kehitykseen, koska vauvan erillisyyden ymmärtäminen vahvistaa esikoisen omaa kokemusta erillisenä, itsenäisenä ja ajattelevana lapsena. Jokaisella lapsella on myös oma temperamenttinsa, joka vaikuttaa sisarussuhteeseen. Esikoinen voi olla luonteeltaan hoivaava ja ihmissuhteisiin keskittyvä, mutta myös enemmän muihin asioihin suuntautuva. Myös tämä on tärkeä hyväksyä.

Kannustus auttaa hyvän sisarussuhteen muodostumisessa

Ensimmäisen vuoden aikana luodaan pohja sisarusten suhteelle, joten on hyvin tärkeää kehua sekä huomioida kaikkea sisarusten myönteistä vuorovaikutusta.  Vanhemman on hyvä arjen keskellä havainnoida lasten käytöstä sekä antaa lapsille kiitosta kaikesta hyvästä ja kauniista, mitä näkee. Yleensä se, minkä huomaamme ja sanomme ääneen vahvistuu ja siksi nimenomaan myönteisen toiminnan huomioiminen on merkityksellistä.

Todennäköistä on, että esikoinen käyttäytyy vauvaa kohtaan toisinaan huonosti esimerkiksi irvistämällä tai sanomalla vauvaa tyhmäksi. Tällainen käytös voi suututtaa  mutta kannattaa jättää huomiotta. Se ei kuitenkaan tarkoita esikoisen vaikeiden tunteiden ohittamista. Tunteita ja olotiloja voi kuvata sanoilla. Sanoittaminen auttaa lasta harjoittelemaan ja opettelemaan omien tunnetilojen sietämistä ja säätelyä. Voi sanoa esimerkiksi: ”Välillä sinua varmaankin harmittaa, kun vauva on niin paljon äidin sylissä.” Tai: ”On varmaankin tylsää, kun vauva itkee pitkään ja äidin/isän pitää rauhoitella vauvaa. Kohta päästään kuitenkin yhdessä lukemaan kirjaa.”

Luontevissa kohdissa on myös tärkeää kehua lasten välistä hyvää suhdetta toisten kuullen. Tämä vahvistaa sisarusten välistä suhdetta, joka voi muodostua yhdeksi elämän tärkeimmistä.

Nuorella vanhemmalla tarkoitetaan alle 20-vuotiaita vanhempia. Nuori vanhempi voi kohdata enemmän ennakkoluuloja omaa vanhemmuuttaan kohtaan kuin myöhemmässä elämänvaiheessa vanhemmaksi tulevat. Joskus nuoren raskaus voi olla shokkitilanne läheisille, esimerkiksi vanhemmille. Heille on hyvä antaa aikaa tottua ajatukseen. Keskusteluapua ja tukea vanhemmuuteen kannattaa hakea myös muilta turvallisilta aikuisilta. Usein nuoriin äiteihin ja isiin ja heidän vanhemmuuden taitoihinsa kohdistuu suhteettomasti paineita. Monet kokevat olevansa suurennuslasin alla.  Suurten ikäerojen vuoksi nuori odottaja saattaa kokea itsensä todella ulkopuoliseksi esimerkiksi neuvoloiden järjestämissä synnytysvalmennuksissa tai leikkipuiston kerhoissa.

Myös nuorena isänä on tärkeää löytää oma tapansa olla vanhempi. Tilanne saattaa tuntua innostavalta, pelottavalta ja jännittävältä, ja olisikin hyvä pohtia millainen isä haluaa olla omalle lapselleen ja millaisia asioita ja arvoja haluaa välittää eteenpäin. Lapselle on tärkeää, että hänellä olisi suhde molempiin vanhempiin ja vanhempien perheisiin, vaikka vanhemmat eivät olisi yhdessä. Kyseessä on lapsen oikeus.

Kaikki tarvitsevat tukea vanhemmuuteen. Tutkimusten mukaan nuoret vanhemmat ovat suuressa riskissä uupua.  Nuoremmat vanhemmat voivat kokea enemmän ristiriitaa oman vapauden, itsensä toteuttamisen ja perhe-elämän velvollisuuksien välillä. Lapsen kasvattaminen voi tuoda omassa persoonassa esiin uusia puolia. Esimerkiksi väsyminen tai hermojen menettäminen voi yllättää vanhemman.

Pikkulapsiaikana on tärkeää pitää huolta omasta jaksamisesta sekä perhe- ja ystävyyssuhteista. Tuki pikkulapsiaikana voi olla esimerkiksi sitä, että pääsee ulos kodista näkemään muita ihmisiä ja kavereita.  Lapsen myötä ystäväpiiri voi myös muuttua ainakin hetkellisesti, koska samassa tilanteessa olevien perheiden kanssa on luonnollisia kohtaamispaikkoja.

Lue lisää

Silmu-chatista tukea nuorille vanhemmille

Nuoren äidin opas helpompaan arkeen 

Vinkkejä nuorille vanhemmille parisuhteen kipinän ylläpitoon

Apua: Avoin ryhmächat nuorille vanhemmille