Hyvät tuomarit!
Näin kesän kynnyksellä moni vanhempi taistelee lapsen matkustusasiakirjoista ja pelkää tämän matkaa toisen vanhemman kotimaahan. Minut kutsutaan silloin tällöin oikeuteen lausumaan mielipiteeni lapsikaappausuhasta. Vielä useammin minulta pyydetään lausuntoa asiasta. Joskus toivon, että saisin puhua teille yleisemminkin. Mikä olisikaan parempi ajankohta kuin kansainvälinen kadonneiden lasten päivä, 25.5.
”Ei enää yhtään viranomaisten edesauttamaa lapsikaappausta” ovat kaapattujen lasten vanhemmat monena vuonna viestittäneet päättäjille. Tätä viestiä tuon nyt teille.
Olen toiminut Kaapatut Lapset ry:n toiminnanjohtajana lähes 10 vuotta. Tänä aikana Suomesta on jommankumman vanhemman toimesta kaapattu yli 170 lasta. kaikkien heidän vanhempansa eivät ole ottaneet yhteyttä yhdistykseemme, mutta karkeasti voisin todeta työskennelleeni lähes sadan jälkeen jääneen vanhemman kanssa.
Näiden vanhempien kokemusten perusteella on laadittu lista niistä merkeistä, jotka ovat edeltäneet lapsikaappausta. Voitte tutustua siihen täältä.
Viime viikolla tapasin isän, jonka lapsi kaapattiin kolme vuotta sitten. Hän ei ole saanut tavata lastaan kaappauksen jälkeen, vaikka on useaan otteeseen matkustanut lapsen nykyiseen asuinmaahan, josta on itsekin kotoisin. Olin onnellinen isän tapaamisesta, sillä vihdoinkin hän alkaa päästä uudelleen jaloilleen. Hän menetti yrityksensä puoli vuotta kaappauksen jälkeen, sillä voimat eivät riittäneet enää työntekoon.
En muista näiden vuosien aikana tavanneeni montaakaan vanhempaa, jotka olisivat selvinneet lapsensa kaappauksesta täysin työkykyisenä. Useimmat joutuvat olemaan sairaslomalla kuukausitolkulla, jotkut menettävät työkykynsä jopa lopullisesti. Jokainen voi mielessään arvioida mitä menetyksiä tämä tarkoittaa kansantaloudellemme, puhumattakaan inhimillisistä kärsimyksistä. Kärsijöitä eivät ole vain kaapattujen lasten vanhemmat, vaan myös koko lähipiiri, isovanhemmat, tädit, sedät, serkut, ystävät, hoitajat, opettajat ja harrastuskaverit.
Pahiten kärsii tietenkin itse kaapattu lapsi, joka menettää koko yllä mainitun verkostonsa ja sen lisäksi koko tutun elinpiirin. Pienikin lapsi kärsii joutuessaan eroon rakkaista ja tärkeistä ihmisistä. Hänen perusluottamuksensa horjuu. Tutkimusten mukaan toisesta vanhemmasta vieraannutettu lapsi muun muassa saattaa menettää itseluottamuksensa sekä kärsiä myöhemmin mielenterveys- ja päihdeongelmista. Hän ei ehkä koskaan itse pysty pysyvään parisuhteeseen tai luomaan hyvää suhdetta omaan lapseensa. Lapsikaappaus on pahimman laatuista vieraannuttamista, joten samat ongelmat myös kaapatut lapset kohtaavat. Jopa palattuaan he oireilevat aluksi monin tavoin: näkevät painajaisia, eivät halua olla hetkeäkään erossa vanhemmastaan, ovat itkuisia, kärsivät oppimisvaikeuksista.
Ymmärrän kyllä, että lapsen identiteetille on hyväksi tutustua molemman puolen vanhempien sukuun ja muualta tullut vanhempi haluaa esitellä lapsen sukulaisille. Mahdollinen kaappaus on liian suuri hinta tälle tutustumiselle. Suosittelin, että vanhemmat yhdessä voisivat maksaa lapsen muualla asuvien isovanhempien matkan Suomeen tai johonkin muuhun turvalliseen (Haagin lapsikaappaussopimusta noudattavaan) maahan ja näin edesauttaa tutustumista. Lapsi voi matkustaa toisen vanhemman kotimaahan sitten, kun oheisen listan mukaiset lapsikaappausuhan merkit ovat poistuneet.
Pienelle lapselle ei jää muistikuvaa matkasta, joten mikään ei saa minua uskomaan, että muutaman vuoden ikäisen lapsen etu vaatii häntä matkustamaan tilanteessa, jossa hän saattaa joutua kaapatuksi.
Muistutan myös, että hyvä tarkoittavat sukulaiset voivat olla kaappauksen takana. Monissa kulttuureissa on ihan tavallista jättää lapsi muutamaksi kuukaudeksi isovanhempien hoitoon, vaikka heillä ei olisi edes yhteistä kieltä. On kulttuureja, joissa aikuinenkaan lapsi ei voi vastustaa vanhempiensa tahtoa.
Kaikkia lapsikaappauksia ei ikävä kyllä saada estettyä. Toivottavasti yhtään ei edesauteta viranomaispäätöksin.
Tarja Räisänen
toiminnanjohtaja
Kaapatut lapset ry
