Onko lapsesi kaapattu?
Pelkäätkö lapsesi kaappausta?
Oletko tuonut lapsesi ulkomailta Suomeen ilman toisen vanhemman suostumusta?

tukija neuvontapuhelin kuva

Tästä osiosta löydät tietoa muun muassa siitä, mitä tarkoitetaan kansainvälisellä lapsikaappauksella, kenen puoleen lapsikaappaustilanteessa kääntyä, mitä kuuluu ns. keskusviranomaisen tehtäviin ja siitä, mitä tarkoitetaan Haagin sopimusvaltiolla. Mikäli kaipaat tietoa Suomen rajojen sisällä tapahtuvasta kaappauksesta, eli lapsen omavaltaisesta huostaanotosta tai muusta vapauteen kohdistuvasta rikoksesta, ota yhteyttä esimerkiksi paikkakuntasi sosiaaliviranomaisiin tai poliisiin.

Kansainvälisestä lapsikaappauksesta on yleensä kyse, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

  • Lapsi on viety ilman huoltajan suostumusta ulkomaille tai jätetty sieltä palauttamatta tapaamisoikeuden jälkeen
  • Lapsi on asunut pysyvästi Suomessa (kansalaisuudella ei ole merkitystä)
  • Lapsi on alle 16-vuotias.

Lapsikaappausta hoitaa eri viranomainen riippuen siitä, mihin valtioon lapsi on viety. Mikäli et tiedä mihin valtioon lapsi on viety tai mikä on hänen tarkempi olinpaikkansa, ota yhteys kotipaikkasi poliisiin. Poliisi voi tehdä keskusrikospoliisin kautta olinpaikkaetsintäkuulutuksen.

Lapsikaappaustilanteessa on aina suositeltavaa ottaa yhteyttä asianajajaan tai muuhun lakimieheen, sillä lapsen palauttaminen on oikeudellisesti monimutkainen prosessi. Selvitä myös mahdollisuudet maksuttomaan oikeudenkäyntiin yleisestä oikeusaputoimistosta.

KL bvanha logo kuvana ilman tekstiä

Haagin lapsikaappaussopimus on ollut voimassa Suomessa vuodesta 1994 alkaen.
Yleissopimukseen kuuluvat valtiot:

Alankomaat, Albania, Argentiina, Armenia, Australia
Bahamasaaret, Belgia, Belize, Bosnia ja Herzegovina, Brasilia, Bulgaria, Burkina Faso
Chile, Costa Rica,
Dominikaaninen tasavalta
Ecuador, El Salvador, Espanja, Etelä-Afrikka
Fidzi
Georgia, Guatemala
Honduras, Hong Kong
Irlanti, Islanti, Iso-Britannia, Israel, Italia, Itävalta,
Japani
Kanada, Kolumbia, Kreikka, Kroatia, Kypros
Latvia, Liettua, Luxemburg
Makao, Makedonia, Malta, Marokko, Mauritius, Meksiko, Moldova, Monaco
Montenegro,
Nicaragua, Norja
Panama, Paraguay, Peru, Portugali, Puola
Ranska, Romania, Ruotsi
Saint Kitts ja Nevis, Saksa, San Marino, Serbia, Seychellit, Slovakia, Slovenia, Sri Lanka, Sveitsi,
Tanska, Thaimaa, Trinidad ja Tobogo, Tsekki, Turkki, Turkmenistan,
Ukraina, Unkari, Uruguay, Uusi-Seelanti, Uzbekistan
Valko-Venäjä, Venäjä, Venezuela, Viro
Yhdysvallat
Zimbabwe

Jos lapsi on viety Haagin sopimukseen kuuluvaan valtioon eli valtioon, joka on hyväksynyt Kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevan yleissopimuksen, ota (itse tai lakimiehen välityksellä) yhteyttä tuolloin keskusviranomaisena toimivaan oikeusministeriöön. Oikeusministeriö antaa ohjeita lapsen palautusprosessin käynnistämiseksi.

Kansainvälisestä lapsikaappauksesta on Haagin lapsikaappaussopimuksen mukaan kysymys,
kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

  • lapsi on alle 16-vuotias
  • lapsella on välittömästi ennen kaappausta asuinpaikka Haagin sopimukseen sitoutuneessa valtiossa (esimerkiksi Suomessa)
  • lapsi on viety toiseen Haagin sopimukseen kuuluvaan valtioon
  • hakijalla on yksin tai yhdessä toisen kanssa oikeus määrätä lapsen asuinpaikasta (eli yleensä tarkoittaa sitä, että hakijalla on joko lapsen yksin- tai yhteishuoltajuus)
  • hakija on tosiasiallisesti käyttänyt huoltoon liittyviä oikeuksia (eli lapsi on asunut hänen kanssaan ja/tai hakija on tavannut lasta säännöllisesti)
  • hakija ei ole antanut suostumustaan poisviemiselle tai palauttamatta jättämiselle.Keskusviranomaisena toimivan oikeusministeriön tehtäviin tuolloin kuuluu:
  • lapsen olinpaikan selvittäminen
  • sovinnollisen ratkaisun ja vapaaehtoisen palauttamisen edistämine
  • neuvonta sopimuksen soveltamisessa ja palautushakemuksen tekemisessä
    Suomenkielinen palautushakemus
    englanninkielinen palautushakemus ja tarvittava liitetiedosto
  • palautushakemuksen välittäminen toisen sopimusvaltion keskusviranomaiselle
  • tiedustelujen tekeminen vieraan valtion lainsäädännöstä ja käytännöstä.

Keskusviranomaisten palvelut ovat aina maksuttomia. Useat Haagin sopimusmaat ovat kuitenkin tehneet sopimuksen maksutonta oikeudenkäyntiä koskevaan pykälään varaumia, joten maksuttomuus on tarkistettava kunkin maan osalta erikseen.

Muut Haagin lapsikaappaussopimuksen keskusviranomaisina toimivat tahot

Haagin sopimuksen mukaan lapsen palauttamista koskeva päätös ei sisällä ratkaisua lapsen huollosta. Palautuspäätöksessä ei siis oteta kantaa siihen, kumpi vanhemmista on lapsen edun kannalta parempi huoltaja, vaan palautuskysymyksestä erillinen oikeudenkäynti tulee käydä lapsen asuinpaikkavaltiossa lapsen palauttamisen jälkeen. Joissakin tapauksissa valtio, jolta vaaditaan lapsen palauttamista, voi kieltäytyä siitä.

Kieltäytymisperusteet voivat olla seuraavat:

  • hakemus palauttamisesta on tehty yli vuosi sen jälkeen, kun lapsi vietiin ja lapsi on sopeutunut uuteen ympäristöön tai
  • lapsi joutuisi palauttamisen seurauksena sietämättömiin olosuhteisiin tai alttiiksi ruumiilliselle tai henkisille vaurioille tai
  • riittävän kypsyyden saavuttanut lapsi vastustaa palauttamista.

Jos lapsi on viety Haagin sopimuksen ulkopuoliseen maahan, ota itse tai lakimiehen välityksellä yhteyttä ulkoasiainministeriöön. Ulkoasiainministeriö avustaa kaappauksen selvittämisessä mikäli lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä pidetään luvattomana lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain nojalla (361/1983) eikä asian hoito kuulu toisen viranomaisen toimivaltaan. Yksityiskohtaisemmin ulkoasianministeriön ja Suomen ulkomaanedustustojen edellytyksistä auttaa lapsikaappausasioissa konsulipalvelulain (498/1999) pykälissä 31 ja 32.
Ulkoasiainministeriö voi lapsikaappaustilanteissa auttaa;

  • ottamalla ja pitämällä yhteyttä lapsen kaapanneeseen vanhempaan ja lapseen,
  • selvittämällä lapsen olinpaikan ja olosuhteet,
  • avustamalla paikallisen lainsäädännön mukaisen oikeusavustajan ja oikeusavun saamisessa (mm. antamalla listan paikallisista asianajajista),
  • välittämällä asiassa tietoja ja asiakirjoja viranomaisille ja asiaa hoitaville oikeusavustajille,
  • auttamalla yleisluonteisten tietojen hankkimisessa esimerkiksi kyseisen valtion lainsäädäntöön liittyen,
  • avustamalla lapsen kotiuttamiseen liittyvissä käytännön järjestelyissä

Ulkoasiainministeriö ja edustustot pyrkivät aina saamaan asiassa kaiken mahdollisen virka-avun, mutta kyseisen maan oikeusjärjestelmän vaatimaa prosessia lapsen palauttamiseksi ulkoasiainministeriön tai edustuston toimenpiteet eivät voi korvata. On myös huomioitava, että kohdemaan viranomaiset eivät aina ole halukkaita puuttumaan lapsikaappauksiin. Tämä voi johtua esimerkiksi erilaisista perhe-, kulttuuri- ja uskonnollisista käsityksistä. Aiheesta lisää kohdassa Lapsikaappaus Haagin sopimuksen ulkopuoliseen maahan.

Jos lapsi on myös tai ainoastaan sen valtion kansalainen, johon hänet on kaapattu, voivat mahdollisuudet virka-avun saamiseen lapsen palauttamiseksi olla huomattavan rajoitetut. Näin saattaa olla myös, kun jompikumpi tai molemmat vanhemmat ovat kyseisen valtion kansalaisia.

Mikäli vanhemmat eivät pääse sovintoon asiassa, tai jos kohdemaa ei tunnusta tai pane täytäntöön esimerkiksi suomalaisen tuomioistuimen tekemää lapsen huoltoa koskevaa päätöstä, saattaa ainoaksi keinoksi lapsen palauttamiseksi jäädä oikeudenkäynnin aloittaminen maassa, johon lapsi on kaapattu. On hyvä tietää, että tuomioistuin vieraassa valtiossa käsittelee tapaukset oman lainsäädäntönsä ja määräystensä mukaisesti. Joissakin maissa lait perustuvat suoraan uskonnollisiin sääntöihin.

Oikeusprosessien kohdalla on hyvä myös varautua siihen, että ne saattavat olla aikaa vieviä, kalliita ja vaativat kärsivällisyyttä. Prosessiin liittyy myös kunkin maan vaatima menettely, jonka nojalla kyseisessä maassa vahvistettu suomalainen päätös tai lapsen huollosta annettu päätös saadaan pantua täytäntöön. Täytäntöönpanosta saattaa päättää muu viranomainen kuin tuomioistuin. Oikeusprosessia varten on tarpeen palkata paikallinen asianajaja. Oikeudenkäynnistä aiheutuviin kustannuksiin voi saada apua kyseisestä valtiosta tai Suomesta yleisestä oikeusavusta annetun lain (358/1998) säännösten nojalla. Suomessa oikeusapua haetaan ja sen myöntää laissa säädetyin edellytyksin oikeusministeriö.

Muita keinoja

Mikäli lapsi on kaapattu valtioon, joka ei ole liittynyt Haagin lapsikaappaussopimukseen tai Euroopan neuvoston ns. Luxemburgin sopimukseen eivät sopimuksissa määrätyt menettelytavat lapsen palauttamiseksi ole käytettävissä. On kuitenkin mahdollista, että lapsi on viety valtioon, joka on osapuolena muussa kansainvälisessä sopimuksessa, johon tapauksessasi voit mahdollisesti vedota. Sopimukseen vetoaminen ei kuitenkaan normaalisti yksinään riitä, vaan tarvittava maan oikeusjärjestelmän mukainen menettely lapsen palauttamiseksi joudutaan aloittamaan. Tarkista, mitkä kansainväliset sopimukset ovat voimassa maissa, joiden välillä lapsikaappaus on tapahtunut osoitteesta: www.finlex.fi/. Lisätietoa Suomea sitovista kansainvälisistä sopimuksista löydät mm. ”Tietoa” -osion kohdasta Lapsikaappaus ja laki.

Lapsikaappaustilanteissa voidaan myös ryhtyä lastensuojelullisiin toimenpiteisiin, mikäli on esimerkiksi perusteltua syytä uskoa, että lapsen olosuhteet vaarantavat vakavasti hänen terveyttään tai kehitystään. Tällaisessa tilanteessa voivat sen kunnan sosiaaliviranomaiset, jossa lapsella viimeksi oli Suomessa kotikunta ryhtyä toimiin lapsen kiireellisesti sijoittamiseksi. Sosiaaliviranomaisilla on lapsen olosuhteita ulkomailla selvittäessä oikeus saada virka-apua ulkoasiainministeriöltä. Kotimaassa puolestaan sosiaaliviranomaisilla on huostaanottopäätöksen perusteella oikeus saada virka-apua muun muassa poliisilta tai rajavalvonnasta vastaavilta viranomaisilta. Lue lisää kiireellisestä sijoituksesta vasemmalla olevasta ”Pelkäätkö, että lapsesi saatetaan kaapata?” -osiosta. Tietoa lastensuojelustaseitsemällä kielellä.

Valvotut tapaamiset

Milloin: kun esimerkiksi tapaajavanhemmalla on lähestymiskielto lähivanhempaa kohtaan ja/tai lähivanhemmalla on selkeää näyttöä lapsikaappauksen ilmeisestä mahdollisuudesta.

Kenelle käytettävissä
: vanhemmalle, jonka luona lapsi asuu

Valvottujen tapaamisten tarve kaappausten ehkäisemiseksi on lisääntynyt. Se vanhempi, jonka luona lapsi asuu, voi hakea tapaavan vanhemman ja lapsen tapaamisten määräämistä valvotuiksi. Sosiaali- ja terveysministeriön ”Lasten tuetut ja valvotut tapaamiset” -selvityksen (2006) mukaan määräys tuetuista tai valvotuista tapaamisista voidaan antaa vain, jos se on tarpeen lapsen turvallisuuden varmistamiseksi tapaamisten aikana, lapsen omavaltaisen huostaanoton tai lapsikaappauksen uhan torjumiseksi tai muusta näihin verrattavasta syystä.

Vaikka valvotuista ja tuetuista tapaamisista ei tällä hetkellä ole säädetty lainsäädännössä, tuomioistuimet määräävät hakemuksesta tapaamisia valvotuiksi lähinnä siellä ja silloin, kun se on mahdollista. Valvottujen tapaamisten hakemisessa olennaista on, että hakijalla on näyttöä lapsikaappauksen ilmeisestä mahdollisuudesta. Hakijan kertomuksen tilanteesta, esitetyistä tai mahdollisista uhkista ja uhkauksista on oltava uskottava.

Passin epääminen

Milloin: kun vanhemmalla syytä pelätä lapsen luvatonta maasta poisviemistä.

Kenelle käytettävissä: lapsen yhteis- tai yksinhuoltajalle.

Passin ja viisumien merkitys matkustusasiakirjoina on vähentynyt kansalaisten vapaan liikkuvuuden lisääntyessä Euroopan unionin alueella. Niillä on kuitenkin merkitystä matkustettaessa niin sanottuihin kolmansiin maihin, jotka lapsikaappausongelman kannalta ovat juuri vaikeimpia ja ongelmallisimpia, Haagin lapsikaappaussopimuksen ulkopuolisia maita. Mikäli epäilet toisen vanhemman suunnittelevan lapsen luvatonta poisviemistä ulkomaille, on tärkeää että ilmoitat sekä Suomen että mahdollisen kaappauksen kohdemaan viranomaisille (lähetystöön), ettei lapsella ole huoltajan suostumusta matkustusasiakirjoihin.

Suomalaisviranomaiset voivat puuttua vain suomalaisen passiasioihin ja peruuttaa vain suomalaisten passeja. Passin peruuttamisella ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, jos lapsella on kaksoiskansalaisena oikeus saada myös kohdemaan passi. Esimerkiksi pohjoisafrikkalaisen isän lapsi merkitään automaattisesti isän kotimaan passirekisteriin. Tästä asiasta ei aina edes toinen vanhemmista ole tietoinen.

Passiasiaa käsittelevä poliisiviranomainen voi peruuttaa lapsen Suomen passin toisen huoltajan vaatimuksesta, tai olla myöntymättä huoltajan passihakemukseen. Passilain (671/2006) 11 §:n mukaan alaikäiselle myönnetään passi, mikäli hänen huoltajansa siihen suostuvat. Jos huoltaja on evännyt suostumuksensa, passi voidaan kuitenkin myöntää alaikäiselle, jos sen myöntämättä jättäminen olisi selvästi vastoin lapsen etua ja jos voidaan pitää ilmeisenä, ettei lasta vastoin huoltajansa suostumusta muutoin kuin tilapäisesti viedä toiseen valtioon.

Passilakia koskevan hallituksen esityksen mukaan passin myöntäminen alaikäiselle ilman kaikkien huoltajien suostumista olisi poikkeuksellista. Kokemuksemme mukaan passin epäämiseen perusteluksi on riittänyt se, että ei ole voitu ehdottomalla varmuudella näyttää toteen, että lapsen vieminen toiseen valtioon olisi luonteeltaan ainoastaan tilapäistä. Passin myöntämistä tai epäämistä vaativan on vakuutettava hallinto- ja oikeusviranomaiset siitä, että passin myöntämättä jättämisestä lapselle ei aiheudu mitään vaaraa tai vahinkoa, eli toisin sanoen se ei ole vastoin lapsen etua. Jos on olemassa kaappausuhka, lapsi voi aina kotimaassaan tavata toisen vanhemman sukulaisia. Lapsella ei ole itsenäistä tarvetta matkustaa ulkomaille. Sen sijaan lapsen pysyvästä viemisestä ulkomaille outoon kulttuuriin ilman toisen huoltajan suostumusta voi aiheutua lapselle vakavaa vahinkoa ja vaaraa.

Mikäli on syytä epäillä, että lasta tapaava vanhempi yrittäisi kaapata lapsen tapaamisen yhteydessä, tuomioistuin voi tapaamisoikeutta koskevassa täytäntöönpanossa velvoittaa hakijan tallettamaan oman ja lapsen voimassa olevan passin ulosottomiehen huostaan tapaamisen ajaksi.

Lue lisää:
Suomen kansalaisten matkustusasiakirjoista ja passilaista enemmän ulkoasiainministeriön Internet-sivuilta.

Katso myös kohdasta Tietoa: ”kansalaisuus-, viisumi- ja passi”, muun muassa muista aiheeseen liittyvistä keskeisistä lainsäädännöistä.

Lähestymiskielto

Milloin: kun perusteltu aihe olettaa, että tapaava vanhempi tulisi tekemään lapsen terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai muulla tavoin vakavasti häiritsemään häntä.

Kenelle käytettävissä: huoltajalle, jonka luona lapsi asuu.

Se vanhempi, jonka luona lapsi ei asu, voidaan määrätä lähestymiskieltoon sekä lähivanhempaa että lasta kohtaan. Lähestymiskiellon määräämisen edellytyksenä on perusteltu aihe olettaa, että vastapuoli tulisi tekemään lapsen toisen vanhemman ja lapsen terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai muulla tavoin vakavasti häiritsemään heitä. Lähestymiskielto ei koske tapaamisoikeusmääräyksessä mainittuja tapaamisia.

Lähestymiskiellolla on merkitystä silloin, kun kiellon saanut osapuoli kokee sen merkitykselliseksi ja toimii määräyksen mukaisesti. Jos vanhempi haluaa todella toteuttaa kaappauksen, sitä on hyvin vaikea ehkäistä ja estää viranomaistoimin tai ominkaan keinoin.

Lähestymiskieltoa haetaan joko poliisilta tai suoraan käräjäoikeudelta, kirjallisesti tai suullisesti. Myös syyttäjä-, poliisi- tai sosiaaliviranomainen voi hakea kiellon määräämistä, jos uhattu henkilö ei itse uskalla tai pysty sitä tekemään.

Tarkempaa tietoa esimerkiksi lähestymiskiellon sisällöstä, kiellon kestosta ja kiellon rikkomisen seuraamuksista poliisin Internetsivuilta.

Lähestymiskiellon lisäksi voidaan myös hakea turvakieltoa, jolla estetään turvakieltoa pyytävän henkilön kotikunta- ja osoitetietojen luovuttaminen muille kuin viranomaisille. Kiellon tarkoituksena on suojata sitä pyytävän henkilön terveyttä ja turvallisuutta tilanteessa, jossa tämä tuntee oman tai perheensä turvallisuuden olevan uhattuna.

Turvakieltoa haetaan maistraatista, eikä se edellytä myös lähestymiskiellon käyttämistä. Hakemukselle on kuitenkin oltava perustellut syyt. Kielto myönnetään ensin viideksi vuodeksi, jonka jälkeen sitä voidaan jatkaa uudella hakemuksella kaksi vuotta kerrallaan.

Kiireellinen sijoitus

Milloin: akuuteissa tilanteissa, kuten lapsen olosuhteita vaarantavassa kaappausuhkatilanteessa.

Kenelle käytettävissä: esim. sille huoltajalle, läheiselle tai sukulaiselle, jolla on perusteltua syytä epäillä lapsikaappausuhkaa ja lapsen joutumista hänen terveyttään tai kehitystään vaarantaviin olosuhteisiin. Päätöksen huostaanotosta tekee lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä sillä paikkakunnalla, jossa lapsi on viimeksi asunut tai oleskellut.

Kiireellisissä tapauksissa voidaan lastensuojelulain mukaan lapsen huostaanottoa käyttää myös kaappauksen estämiseksi tai jos lapsi on jo kaapattu, hänen palauttamisekseen. Jälkimmäisestä tilanteesta ei ole juurikaan kokemuksia.

Vuoden 2008 alussa voimaan tulleen uuden lastensuojelulain (417/2007) mukaan lapsi on otettava sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä. Kun on näyttöä, että lapsen olosuhteet vaarantaisivat hänen terveytensä ja kehityksensä esimerkiksi lapsikaappaustilanteissa, voidaan käyttää kiireellisen sijoituksen mahdollisuutta. Tällöin toimivalta ja -velvoite on sen kunnan sosiaaliviranomaisilla, jossa lapsella viimeksi on ollut Suomessa asuin- tai kotikunta.

Lastensuojeluviranomaiset voivat ryhtyä toimiin lapsen vanhemman, tai esimerkiksi rajavartiolaitoksen tai poliisin tekemän lastensuojeluilmoituksen perusteella. Erityisesti tilanteissa, joissa lapsi on kaappausuhan vallitessa viety kotipaikkakuntansa ulkopuolelle, ja hän on esimerkiksi matkalla satamaan, lentoasemalle tai rajanylityspaikalle, tai jo saapunut sinne, saattaa olla välttämätöntä, että lapsen asioista vastaavat sosiaaliviranomaiset ryhtyvät toimiin lapsen kiireellisesti sijoittamiseksi.

Kiireellinen sijoitus yhdellä viranhaltijan tekemällä päätöksellä voi kestää enimmillään 30 päivää, jonka jälkeen päätös jatkotoimenpiteistä on tehtävä. Tilanteissa, joissa kaappauksen tiedetään jo tapahtuneen ja on perusteltua epäillä, että lapsen olosuhteet vaarantavat vakavasti hänen terveyttään tai kehitystään, voidaan tehdä päätös lapsen ottamisesta huostaan. Tällaisissa tilanteissa kaapannut vanhempi, tai kaapattu lapsi tai nuori, voi olla esimerkiksi psyykkisesti sairas tai vakavasti päihde- tai huumeongelmainen, tai on muista syistä perusteltua epäillä, ettei lapsen kaapannut vanhempi kykene huolehtimaan lapsen huolenpidosta, kasvuolosuhteista ja hyvinvoinnista riittävästi.

Lastensuojelun puuttuminen tilanteeseen, jopa kiireellinen sijoitus tai sitä seuraava huostaanotto, voi olla tarpeellista, jos lapsen voidaan arvioida joutuneen hänen terveyttään tai kehitystään vaarantaviin olosuhteisiin. Näin voi olla esimerkiksi siksi, että pieni lapsi on yllättäen joutunut itselleen vieraaseen kieli- ja kulttuuriympäristöön tai täysin eroon hänestä huolta pitäneestä vanhemmastaan. Kiireellinen sijoituspäätös saattaa joissakin tapauksissa edesauttaa tilanteen ripeää ratkaisemista, jo siitä syystä, että viranomaisilla on tuolloin aktiivinen velvoite pyrkiä lapsen olosuhteiden parantamiseen ja sijoituksen lopettamiseen.

Lue lisää:
Lastensuojelulaki (417/2007)
Lastensuojelutoimista, muun muassa lastensuojeluilmoituksen tekemisestä

KIIREELLINEN SIJOITUS KAAPATUN LAPSEN PYSÄYTTÄMISEKSI SCHENGEN-ALUEELLA

Milloin: kun lapsi on kaapattu Schengen- alueella.

Kenelle käytettävissä
: vanhemmalle, joka on tehnyt lapsikaappauksesta rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön.

Lapsikaappauksen pysäyttäminen EU:n Schengen-alueella edellyttää poliisin ja sosiaaliviranomaisten pikaista ja saumatonta yhteistyötä. Jos lapsen kaappausta käsitellään rikosasiana eli lapsensa menettänyt vanhempi on tehnyt rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön lapsikaappauksesta tai vapaudenriistosta, on lapsikaappaajasta mahdollista tehdä Schengen sopimuksen 95 artiklan mukainen SIS-kuulutus (säilöönotto luovutustarkoituksessa) edellyttäen, että kyseinen henkilö on vangittu poissaolevana. SIS-kuulutuksen tekee jutun tutkinnanjohtaja. Jokaisen vanhemman on itse asianajajansa/avustajansa kanssa päätettävä millaisiin rikos- tai siviilioikeudellisiin toimiin ryhtyy. Joissain tapauksissa rikosoikeudellisista toimista voi olla hyötyä, joissain haittaa.

Kun lapsesta on tehty katoamisilmoitus, voidaan hänestä tehdä olinpaikkaetsintäkuulutus. Jos lapsesta on vielä kiireellinen sijoituspäätös, voi paikallispoliisin tutkinnanjohtaja tehdä sosiaaliviranomaisten pyynnöstä Schengen sopimuksen 97 artiklan mukaisen turvasäilöönottopyynnön. Sosiaaliviranomaisten ja poliisin nopealla ja kitkattomalla yhteistyöllä on viranomaistoimin eräitä kaapattuja lapsia saatu palautetuksi Euroopan lentokentiltä.

Lue lisää:
Yleistietoa Schengenin sopimuksesta

väliaikaiset (kiire)turvaamistoimet

Milloin: kun kysymys akuutista tilanteesta ja esimerkiksi lasta huoltajuuspäätöksen täytäntöönpanon estämiseksi ollaan viemässä pois maasta.

Kenelle käytettävissä: Yksin- tai yhteishuoltajalle.

Laissa lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta (619/1996) on säännöksiä, jotka suojaavat lapsen ja huoltajan asemaa lapsen huoltoon ja asumiseen liittyen. Kyseisen lain mukaan yksinhuoltaja tai yhteishuoltaja, jonka luona lapsi asuu, voi pyytää kiiretoimena väliaikaista turvaamistoimea (25 § 2 momentti). Tällöin ulosottomies tai poliisi voi huoltajan vaatimuksesta ottaa lapsen välittömästi haltuunsa (tässä ei siis ole kyse lapsen huostaanotosta).

Kiireturvaamistoimeen voidaan ryhtyä jos on aihetta otaksua, että

  • lapsi huoltajuuspäätöksen täytäntöönpanon estämiseksi viedään maasta tai
  • muutetaan paikasta toiseen tai
  • asia muutoin on kiireellinen ja
  • tuomioistuin ei ole käytettävissä (kyse akuutista tilanteesta, lapsi lentokentällä, satamassa tai muulla rajanylityspaikalla)

Koska lapsen haltuun ottaminen on mahdollista vain huoltoa koskevan päätöksen tai sopimuksen täytäntöönpanon turvaamiseksi, on huoltajan esitettävä huoltopäätös (tai sopimus), joka voidaan panna täytäntöön. Kyseistä kiireturvaamistointa huoltaja voi hakea siis lapsen asumisesta annetun päätöksen täytäntöön panemiseksi ja lapsen luovuttamiseksi huoltajalleen sekä sen estämiseksi, ettei lasta viedä pois maasta vastoin huoltajan suostumusta.

Yhteishuoltajalla on käytettävissä vastaavankaltainen (kiire)turvaamistoimi lapsenhuoltolain (HTL) 48a §:n mukaan, kun yhteishuoltajuus perustuu lakiin (eli kun lapsi on syntynyt avioliitossa eikä huoltajuudesta ole tehty erillistä sopimusta), tai lasta laillisella perusteella luonaan pitävällä tai tapaavalla huoltajalla. Myös tätä kiiretointa pyydetään ulosottomieheltä tai poliisilta, kun on perusteltua aihetta otaksua, että toinen huoltaja on viemässä tai aikoo viedä lapsen pois maasta ilman hakijan suostumusta. Lapsenhuoltolain mukaista haltuun ottamista ei voida käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen kuin lapsikaappauksen estämiseksi. Säännöksellä suojataan yhteishuollossa olevaa lasta ja yhteishuoltajan asemaa lähihuoltajan omavaltaista käyttäytymistä vastaan.

Näiden turvatoimenpiteiden toimeenpanon edellytyksenä on asian kiireellisyys niin, ettei tuomioistuin ole käytettävissä, eikä hakija ehdi laittaa oikeusprosessia vireille. Väliaikaisen kiireturvaamistoimen hakijan on esitettävä poliisille huoltopäätös (sopimus) sekä hakemus edellä esitetyistä kiiretoimista.

Jos poliisi tai ulosottomies on ottanut lapsen haltuunsa ja sosiaaliviranomainen on sijoittanut hänet, asia tulee kiireellisenä käsiteltäväksi käräjäoikeudessa. Tuomioistuin voi määrätä väliaikaisesta turvaamistoimesta vastapuolta kuulematta. Tuomioistuin voi myös huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanon turvaamiseksi välittömästi ja vastapuolta kuulematta määrätä, että sosiaalihuollon viranomaisen on sijoitettava lapsi väliaikaisesti esimerkiksi valtion tai kunnan osoittamaan tai ylläpitämään laitokseen tai muuhun sopivaan hoitoon, tai määrätä TPL 17 §:n mukaisista väliaikaisista turvaamistoimista. Myös muut kiireelliset turvaamistoimet ja väliaikaismääräys voidaan tarvittaessa määrätä vastapuolta kuulematta.

Tapaava vanhempi, ilman huoltajan statusta ei voi hakea minkäänlaista turvaamistointa. Siksi tapaavan vanhemman ainoa mahdollisuus kaappauksen ehkäisemiseksi on käynnistää uusi huoltoprosessi ja hakea esimerkiksi väliaikaismääräystä lapsen huollon muuttamisesta.

Lue lisää:
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983)
Laki lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta (619/1996)

Lue myös väliaikais- ja kiireturvaamistoimenpiteistä Euroopan unionissa

Väliaikaismääräys huollossa, asumisessa tai tapaamisessa

Milloin: kun yhteishuollossa olevaa lasta uhkaa luvaton maastavienti, jonka tarkoituksena on jättää hänet palauttamatta takaisin.

Kenelle käytettävissä: yhteishuoltajalle.

Joissakin lapsikaappausuhkatilanteissa on mahdollista hakea tuomioistuimelta lapsenhuoltolain 17 §:n mukaista väliaikaista määräystä muun muassa lapsen aiemman asumistilanteen muuttamiseksi. Tällaisen vaatimuksen esittäminen on tarkoituksenmukaista silloin, kun lapsi on lainmukaisessa yhteishuollossa ja kaappausuhan kohteena. Jos lasta ollaan jo viemässä rajalle, on mahdollista hakea myös edellisessä kohdassa käsiteltyjä väliaikaista kiireturvaamistointa kaappauksen ja yhteishuoltajan määräämisvallan loukkaamisen estämiseksi.

Lapsenhuoltolakiin sisällytetty väliaikaismääräyksen käyttömahdollisuus liittyy tapauksiin, joissa yhteishuollossa olevaa lasta uhkaa luvaton maastavienti, jonka tarkoituksena on jättää hänet palauttamatta takaisin. Kuten edellä esitettiin, voi ulosottomies tai poliisiviranomainen ryhtyä väliaikaiseen turvaamistoimeen asian ollessa niin kiireellinen, että huoltaja ei voi estää lapsen maastavientiä pyytämällä lapsenhuoltolain 17 §:n mukaista väliaikaista määräystä tuomioistuimelta.

Jos lapsen huolto on määrätty yksin toiselle vanhemmalle, voi tapaava vanhempi hakea suojaa lapsen maastavientiä vastaan vain panemalla vireille lapsenhuoltolain mukaisen huoltokäsittelyn ja hakemalla tässä yhteydessä aiemman päätöksen muuttamista vaatimalla väliaikaismääräystä. Väliaikaismääräyksen perusteella voidaan hakea edellä esiteltyä väliaikaista turvaamistointa.

Lain mukaan yksinhuoltaja voi yksin päättää lapsen asuinpaikasta, joten hän voi muuttaa lapsen kanssa toiseen maahan. Lapsikaappausuhkaa kokevan äidin tai isän kannalta huoltajuuden menettäminen on vakavin tilanne. Silloin on erittäin vähän tehtävissä, jos vastapuoli on muuttamassa maata. Nykyään on tosin alkanut lisääntyä lastenhuoltolain 9 §:n mukainen työnjakomääräysten käyttö, joka toimii erityisesti vakavissa riitatilanteissa, joissa vanhempien on vaikeaa, jopa mahdotonta, saada yhteishuolto toimimaan.

Lue lisää:
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983)
Väliaikaismääräyksestä Euroopan unionissa

TYÖNJAKOMÄÄRÄYKSET LAPSENHUOLTOSOPIMUKSISSA

Milloin: riitaisissa huoltokiistatilanteissa, joissa pyritään vielä mahdollistamaan yhteishuoltajuus.

Kenelle käytettävissä: lapsen yhteishuoltajille.

Lapsenhuoltolain (9 § 3 momentin) mukaan tuomioistuin voi tarvittaessa antaa määräyksiä huoltajan tehtävistä, oikeuksista ja velvollisuuksista sekä, jos lapsella on kaksi tai useampia huoltajia, päättää tehtävien jaosta huoltajien kesken. Työnjakomääräys huoltoratkaisuna voi mahdollistaa (huoltoratkaisun tasolla) yhteisen vanhemmuuden jakamisen myös ristiriitatilanteissa. Sillä on myös erityistä merkitystä silloin, kun tuomioistuin harkitsee yksinhuoltajuuden määräämistä.

Rajoitetulla yhteishuollolla voi olla tärkeää symbolista mutta myös tosiasiallista, psykologista ja oikeudellista merkitystä vanhemmille. Huoltoratkaisu voidaan työnjakomääräyksellä saada sellaiseksi, että kumpaakaan vanhempaa ei eroteta lasta koskevasta päätöksenteosta, vaan vanhemmalla säilytetään myötämääräämisoikeus esimerkiksi lapsen sukunimeä, asuinpaikkaa ja passia koskeviin asioihin. Joillekin vanhemmille uskonnosta ja koulutuksesta päätettäessä mukanaolo tai tiedonsaanti eri viranomaisilta voi olla erityisen tärkeää. Kaikki ratkaisut, joissa kummallakin vanhemmalla säilytetään päätäntävalta lapsen asioissa, ovat yhteishuoltoratkaisuja: huoltajien päätäntävalta on vain työnjakomääräyksin muotoiltu lapsenhuoltolain 5 §:n mukaisesta perusmallista poikkeavaksi.

Näin esimerkiksi se, että tuomioistuin määrää vanhemmille rajoitetun yhteishuollon lapsen asumisesta ja passista päätettäessä, voi jo toimia riitaisuuksia vähentävänä ja sopua edistävänä tekijänä. Oikeudellisesti se myös antaa vanhemmalle riittävän päätäntävallan estää lapsen luvaton maasta vienti tai palauttamatta jättäminen.

Lue lisää:
Työnjakomääräyksistä yksityiskohtaisemmin ks. esim. Gottberg, Eva (1999) Lapsen huolto, huoltoriidat ja pakkotäytäntöönpano. Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja, yksityisoikeuden julkaisusarja A:93, Turun yliopisto.
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983)

Tiesitkö esimerkiksi, että vanhempi voi tehdä poliisille ilmoituksen lapsikaappausuhasta ja samalla pyytää poliisia tekemään siitä merkinnän passirekisteriin? Muita oikeudellisia turvaamistoimia – joista yksityiskohtaisemmin alla – voivat olla esimerkiksi yläpuoella mainitut.

Lapsikaappaus tapahtuu yleensä yllättäen ja ilman ennakkotietoa. Siksi kaappausriskien arviointi on yleensä vaikeaa. Kaappauksen kokeneiden vanhempien mukaan tapahtumaa saattaa kuitenkin edeltää joitakin yhteisiä vihjeitä, kuten muutokset toisen vanhemman käytöksessä, riitainen avioero, erimielisyydet lasten huollosta ja tapaamisista, kiistat lasten kasvatuksesta tai toisen vanhemman esittämät muuttoaikeet entiseen kotimaahan lasten kanssa. Joissakin tapauksissa toinen vanhemmista oli saattanut myös vihjailla suunnittelevansa lasten kaappaamista. Mahdolliset vihjeet tai uhkailukaan eivät vielä merkitse kaappauksen toteutumista, mutta viimeistään silloin kannattaa ottaa selvää ennalta ehkäisevistä toimista.

Lainsäädännössä on käytössä erilaisia turvaamistoimia lapsikaappauksen varalle. Vanhemmat, erityisesti yksinhuoltajat, voivat toteuttaa myös lasten arkea turvaavia käytännöllisiä toimenpiteitä, kuten ilmoittaa päiväkotiin, tai perhepäivähoitajalle ja kouluun, ettei lasta saa luovuttaa kenellekään muulle aikuiselle, kuin hänelle ja hänen valtuuttamalleen henkilölle.

Jos halutaan vaatia oikeudellisia turvaamistoimia, kuten valvottuja tapaamisia, lähestymiskieltoa, huostaanottoa, väliaikaisia (kiire)turvaamistoimia tai väliaikaismääräyksiä huollosta, asumisesta tai tapaamisista, on huolehdittava siitä että lapsikaappausuhasta on riittävä näyttö. Poliisille voidaan myös tehdä ilmoitus lapsikaappausuhasta ja samalla pyytää poliisia tekemään passirekisteriin merkinnän siitä. Rajoille, esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentokentän lentokenttäpoliisiin, voidaan myös olla yhteydessä. Käytännössä tällainen suojatoimenpide, jossa rajoilla on käytössä esimerkiksi kuva lapsesta, voi olla vain tilapäinen. Vanhemmat voivat kysellä tietoa mahdollisista menettelytavoista paikallispoliisista, mutta on syytä varautua siihen, että turvaamistoimet eivät ole aukottomia.

Kohdemaan lähimpään edustustoon voidaan ilmoittaa, ettei huoltaja anna suostumusta tämän valtion viisumiin tai matkustusasiakirjoihin. Käytännössä lapsi on kuitenkin syntymän yhteydessä voitu rekisteröidä kyseisen valtion kansalaiseksi. Kyseisen valtion lainsäädännön mukaan lapsi ei välttämättä tarvitse kohdemaahan matkustamiseen suomalaisvanhemman suostumusta.

Siviilioikeudellisten, kuten väliaikaisten (kiire)turvaamistoimenpiteiden, lähestymiskiellon ja valvottujen tapaamisten lisäksi vanhempi voi tehdä lapsikaappauksesta esitutkintalain mukaisen tutkintapyynnön poliisille. Kadonneesta lapsesta voidaan myös tehdä hakemus olinpaikkaetsintäkuulutuksesta. Rikosprosessi saattaa kuitenkin olennaisesti vaikeuttaa lapsen vapaaehtoista palauttamista, johon yleensä pyritään.

Lisätietoa erilaisista turvaamistoimista ja niiden käytöstä on mahdollista saada Kaapatut Lapset ry:n avopalvelusta, muilta samankaltaisessa tilanteessa olevilta vanhemmilta (tukihenkilöiltä, internetistä) sekä omalta asiamieheltä ja oikeusavustajalta.

Aina itse vanhempikaan ei tiedä syyllistyneensä lapsikaappaukseen tai esimerkiksi lapsen omavaltaiseen huostaanottoon. Mikäli olet tuonut lapsen Suomeen ulkomailta ilman toisen vanhemman selkeää suostumusta, on tärkeää että tiedät seuraavan:

Mikäli vanhemmat ovat yhdessä lapsen huoltajia, ei toisella vanhemmalla ole oikeutta viedä lasta ulkomaille ilman toisen vanhemman suostumusta, vaikka lapsi asuisi hänet poisvieneen vanhemman luona.

Mikäli lapsen vanhempi on yksinhuoltaja, hän päättää yksin lapsen henkilökohtaisista asioista eikä toisen huoltajan suostumusta asioiden ratkaisuun tarvita. Tällaisissa tilanteissa sillä vanhemmista, joka ei ole lapsen huoltaja, ei ole siis oikeutta tehdä ratkaisuja ilman yksinhuoltajan suostumusta muun muassa siitä, missä lapsi elää ja asuu. Jos lapsi on toisen vanhemman yksinhuollossa, ei toisella vanhemmalla ole oikeutta viedä lasta ulkomaille ilman lapsen huoltajan suostumusta.

Haagin lapsikaappaussopimus luokittelee lapsikaappaukseksi luvattoman poisviemisen tai luvattoman lapsen palauttamatta jättämisen (esim. tapaamisoikeuden jälkeen). Ks. Haagin lapsikaappaussopimuksen allekirjoittaneet valtiot. Mikäli lapsi on tuotu Suomeen toisesta Haagin sopimusvaltiosta, on jälkeen jääneellä vanhemmalla oikeus käynnistää oikeudellinen prosessi lapsen palauttamiseksi asuinpaikkavaltioonsa.

Kiista lapsen huollosta käydään aina lapsen asuinpaikkavaltiossa, eli maassa jossa hänen katsotaan pysyvästi asuvan.

Mikäli epäilet syyllistyneesi lapsikaappaukseen, kysy neuvoa mahdollisista ratkaisuista ja toimenpiteistä Kaapatut Lapset -yhdistyksestä tai asuinpaikkakuntasi poliisilta.

Lue lisää:
Haagin lapsikaappaussopimus (57/1994)
Lue myös mitä Suomen rikoslaki (luku 25 pykälät 5 ja 5 a) säätää lapsen omavaltaisesta
huostaanotosta tai lapsikaappauksesta.

Kansalaisten liikkuvuuden lisääntyminen Euroopan unionin sisällä on kasvattanut kansainvälisten perheiden määrää. Jokainen ymmärtää, että perheenjäsenten joutuminen eroon toisistaan on aina vaikea ja tuskallinen asia, mutta kun se tapahtuu maiden rajojen yli, siihen liittyy usein vieläkin enemmän hankaluuksia ja stressiä.

Euroopan unioni on ryhtynyt toimiin lainsäädännöllisen tilanteen selkeyttämiseksi asettamalla sääntöjä rajat ylittävän oikeudellisen yhteistyön parantamiseksi. Tietoisuutta näistä EU:n instrumenteista ja käytännön avusta on kuitenkin parannettava.

Varapuheenjohtaja,  oikeus-,  perusoikeus-  ja  kansalaisuusasioiden  komissaari  Viviane Reding  on  siksi  yhdessä  Euroopan  parlamentin  kansainvälisiä  vanhempien tekemiä  lapsikaappauksia  hoitavan  sovittelijan  Roberta  Angelillin  kanssa  käynnistänyt tiedotuskampanjan  lapsen  huoltajuuteen,  tapaamisoikeuksiin  ja  vanhempien  tekemiin lapsikaappauksiin  liittyvistä  asioista. Euroopan komissio julkaisi lehdistötiedotteen 15.4.2014: Euroopan komissio tarkastelee kansainvälisten perheiden ongelmia ja pyytää ehdotuksia lisätoimenpiteistä. Kampanjan  tarkoituksena  on  kertoa  kansainvälisille pariskunnille EU-säännöistä ja edistää lapsen edun mukaisia sopimuksia.

 

Kun puolisot ovat eri maiden kansalaisia, lasten huoltajuusjärjestelyistä sopimiseen on syytä kiinnittää avioerotilanteessa erityistä huomiota. Tällöin on tärkeää asettaa lapsen oikeudet, hyvinvointi ja tarpeet etusijalle.

Mitä tarkoitetaan huoltajuudella, tapaamisoikeudella ja vanhempainvastuulla?

 

Kun vanhemmat asuvat yhdessä, he ovat yleensä molemmat lasten huoltajia. Jos vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen, heidän on ratkaistava, miten huoltajuusvastuu jaetaan heidän välillään.

Vanhemmat voivat päättää, että lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhemman luona tai vain toisen vanhemman kanssa. Jos lapsi asuu pääasiallisesti vain toisen vanhemman kanssa, muualla asuvalla vanhemmalla on yleensä oikeus tavata lasta tiettyinä aikoina.

Lapsen huoltoa koskeviin oikeuksiin sisältyy myös muita lapsen kasvatukseen ja huoltoon liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia, kuten oikeus huolehtia lapsesta ja hänen omaisuudestaan. Näitä oikeuksia ja velvollisuuksia nimitetään yhteisesti ”vanhempainvastuuksi”. Useimmiten vanhempainvastuu on lapsen vanhemmilla, mutta se voi olla myös laitoksella, jonka hoitoon lapsi on uskottu.

Kuka päättää huoltoa ja tapaamista koskevista oikeuksista? 

Vanhemmat voivat päättää näistä asioista yhteisellä sopimuksella. Sovittelija tai lakimies voi auttaa vanhempia löytämään asiaan ratkaisun. Sovittelijan voi löytää sivun alalaidassa olevan linkin kautta.

Jos vanhemmat eivät pääse asiasta yhteisymmärrykseen, he saattavat joutua viemään asian tuomioistuimen ratkaistavaksi. Tuomioistuin voi päättää, että molemmat vanhemmat ovat edelleen lapsen huoltajia (yhteishuoltajuus) tai että huoltajuus annetaan vain toiselle vanhemmalle (yksinhuoltajuus). Jos toinen vanhemmista toimii yksinhuoltajana, tuomioistuin voi päättää myöntää toiselle vanhemmalle tapaamisoikeuden.

Jos puolisot ovat eri maiden kansalaisia, EU:n sääntöjen mukaan ratkaistaan, mikä tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään asian. Toimivaltaisen tuomioistuimen voi löytää sivun alalaidassa olevan linkin kautta.

Päätavoitteena on välttää se, että eri maissa asuvat vanhemmat panevat asian vireille kumpikin oman maansa tuomioistuimessa, jolloin samassa asiassa annettaisiin kaksi eri tuomiota. Pääsääntönä on, että toimivaltainen tuomioistuin on sen maan tuomioistuin, jossa on lapsen vakituinen asuinpaikka.

Pannaanko tuomioistuimen täytäntö toimeen toisessa EU-maassa?

Jotta varmistettaisiin, että tuomioistuimen antama päätös pannaan käytännössä täytäntöön myös muissa EU-maissa, on säädetty tuomioistuimen päätösten tunnustamis- ja täytäntöönpanojärjestelystä. Sen ansiosta vanhempainvastuussa olevien on helpompi käyttää oikeuksiaan.

Erityisesti lapsen vanhemmalle kuuluva tapaamisoikeus on helppo saada tunnustetuksi toisessa jäsenvaltiossa ilman erityisiä muodollisuuksia, koska tapaamisoikeuden katsotaan edistävän lapsen ja hänen vanhempiensa välisten suhteiden kehittymistä.

Mitä EU:n sääntöjä sovelletaan?

Säännöt, joiden mukaan lasten ja heidän vanhempiensa suhteita koskevat rajatylittävät riita-asiat ratkaistaan, sisältyvät Bryssel II a -asetukseen. Näitä sääntöjä sovelletaan kaikkiin lapsiin riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa vai sen ulkopuolella. Bryssel II a -asetus on EU:n oikeudellisen yhteistyön kulmakivi avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa. Asetusta on sovellettu 1. maaliskuuta 2005 alkaen kaikissa EU:n jäsenvaltioissa Tanskaa lukuun ottamatta.


Euroopan komissio:

Perheoikeudelliset asiat
Näin löydät maasi keskusviranomaisen
Näin löydät sovittelijan

Näin löydät toimivaltaisen tuomioistuimen

Eron jälkeen toinen vanhemmista haluaa kenties palata kotimaahansa ja viedä lapset mukanaan. Hän tarvitsee siihen kuitenkin toisen vanhemman suostumuksen tai tuomioistuimen luvan ellei halua rikkoa lakia. Selvitä, mitä laissa sanotaan ja mitä on tehtävä, jos toinen vanhempi on kaapannut lapsen.

Miten EU-säännökset helpottavat lapsikaappausten ehkäisemistä? 

Sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa lapsella on vakituinen asuinpaikka ennen kaappausta, ovat edelleen toimivaltaisia, kunnes lapsikaappaustapaus on ratkaistu. Tämä voi estää lapsikaappaustapaukset silloin, kun toinen vanhemmista suunnittelee lapsikaappausta saadakseen huoltajuusasian käsiteltäväksi oman asuinmaansa tuomioistuimessa siinä toivossa, että tuomio olisi hänen kannaltaan suotuisampi.

Miten vanhempi voi saada kaapatun lapsen takaisin?

Kaikissa EU:n jäsenvaltioissa (Tanskaa lukuun ottamatta) on keskusviranomainen, jonka tehtävänä on avustaa vanhempia, joiden lapsi on kaapattu toiseen jäsenvaltioon. Viranomainen voi käynnistää menettelyn lapsen palauttamiseksi. Siinä tapauksessa tuomioistuimen on ratkaistava asia kuudessa viikossa. Tuomioistuimen olisi kuultava lasta menettelyn yhteydessä, paitsi jos se ei ole aiheellista lapsen iän tai kypsyysasteen vuoksi.

Voiko lapsen kaappausmaan tuomioistuin kieltäytyä palauttamasta lasta?

Sen maan tuomioistuin, johon lapsi on kaapattu, voi vastustaa lapsen palauttamista vain jos on olemassa vakava vaara, että palauttaminen saattaisi lapsen alttiiksi ruumiillisille tai henkisille vaurioille (Haagin vuoden 1980 yleissopimuksen 13 artiklan b alakohta). Palauttamista ei kuitenkaan voida estää, jos lapsen suojelemiseksi on toteutettu asianmukaiset järjestelyt. Jos tuomioistuin katsoo, että lasta ei pitäisi palauttaa, sen on otettava yhteyttä sen maan tuomioistuimeen, josta lapsi vietiin pois.

Sen maan tuomioistuin, josta lapsi vietiin pois, tekee asiassa lopullisen ratkaisun ottaen huomioon todistusaineiston ja toisen tuomioistuimen perustelut. Lisäksi tuomarin on kuultava sekä lasta että molempia vanhempia.

Onko tuomioistuimen päätös suoraan täytäntöönpanokelpoinen? 

Tuomioistuimen lopullinen päätös on suoraan tunnustettavissa ja täytäntöönpanokelpoinen muissa EU-maissa ilman täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista (ns. eksekvatuurimenettely on poistettu), jos tuomari on antanut tuomiosta todistuksen.


Euroopan komissio:

Perheoikeudelliset asiat
Näin löydät maasi keskusviranomaisen
Näin löydät sovittelijan

Näin löydät toimivaltaisen tuomioistuimen