Onko lapsesi kaapattu?
Pelkäätkö lapsesi kaappausta?
Oletko tuonut lapsesi ulkomailta Suomeen ilman toisen vanhemman suostumusta?

tukija neuvontapuhelin kuva

Tästä osiosta löydät tietoa muun muassa siitä, mitä tarkoitetaan kansainvälisellä lapsikaappauksella, kenen puoleen lapsikaappaustilanteessa kääntyä, mitä kuuluu ns. keskusviranomaisen tehtäviin ja siitä, mitä tarkoitetaan Haagin sopimusvaltiolla. Mikäli kaipaat tietoa Suomen rajojen sisällä tapahtuvasta kaappauksesta, eli lapsen omavaltaisesta huostaanotosta tai muusta vapauteen kohdistuvasta rikoksesta, ota yhteyttä esimerkiksi paikkakuntasi sosiaaliviranomaisiin tai poliisiin.

Kansainvälisestä lapsikaappauksesta on yleensä kyse, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

  • Lapsi on viety ilman huoltajan suostumusta ulkomaille tai jätetty sieltä palauttamatta tapaamisoikeuden jälkeen
  • Lapsi on asunut pysyvästi Suomessa (kansalaisuudella ei ole merkitystä)
  • Lapsi on alle 16-vuotias.

Lapsikaappausta hoitaa eri viranomainen riippuen siitä, mihin valtioon lapsi on viety. Mikäli et tiedä mihin valtioon lapsi on viety tai mikä on hänen tarkempi olinpaikkansa, ota yhteys kotipaikkasi poliisiin. Poliisi voi tehdä keskusrikospoliisin kautta olinpaikkaetsintäkuulutuksen.

Lapsikaappaustilanteessa on aina suositeltavaa ottaa yhteyttä asianajajaan tai muuhun lakimieheen, sillä lapsen palauttaminen on oikeudellisesti monimutkainen prosessi. Selvitä myös mahdollisuudet maksuttomaan oikeudenkäyntiin yleisestä oikeusaputoimistosta.

KL bvanha logo kuvana ilman tekstiä

Haagin lapsikaappaussopimus on ollut voimassa Suomessa vuodesta 1994 alkaen.
Yleissopimukseen kuuluvat valtiot:

Alankomaat, Albania, Argentiina, Armenia, Australia
Bahamasaaret, Belgia, Belize, Bosnia ja Herzegovina, Brasilia, Bulgaria, Burkina Faso
Chile, Costa Rica,
Dominikaaninen tasavalta
Ecuador, El Salvador, Espanja, Etelä-Afrikka
Fidzi
Georgia, Guatemala
Honduras, Hong Kong
Irlanti, Islanti, Iso-Britannia, Israel, Italia, Itävalta,
Japani
Kanada, Kolumbia, Kreikka, Kroatia, Kypros
Latvia, Liettua, Luxemburg
Makao, Makedonia, Malta, Marokko, Mauritius, Meksiko, Moldova, Monaco
Montenegro,
Nicaragua, Norja
Panama, Paraguay, Peru, Portugali, Puola
Ranska, Romania, Ruotsi
Saint Kitts ja Nevis, Saksa, San Marino, Serbia, Seychellit, Slovakia, Slovenia, Sri Lanka, Sveitsi,
Tanska, Thaimaa, Trinidad ja Tobogo, Tsekki, Turkki, Turkmenistan,
Ukraina, Unkari, Uruguay, Uusi-Seelanti, Uzbekistan
Valko-Venäjä, Venäjä, Venezuela, Viro
Yhdysvallat
Zimbabwe

Jos lapsi on viety Haagin sopimukseen kuuluvaan valtioon eli valtioon, joka on hyväksynyt Kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevan yleissopimuksen, ota (itse tai lakimiehen välityksellä) yhteyttä tuolloin keskusviranomaisena toimivaan oikeusministeriöön. Oikeusministeriö antaa ohjeita lapsen palautusprosessin käynnistämiseksi.

Kansainvälisestä lapsikaappauksesta on Haagin lapsikaappaussopimuksen mukaan kysymys,
kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

  • lapsi on alle 16-vuotias
  • lapsella on välittömästi ennen kaappausta asuinpaikka Haagin sopimukseen sitoutuneessa valtiossa (esimerkiksi Suomessa)
  • lapsi on viety toiseen Haagin sopimukseen kuuluvaan valtioon
  • hakijalla on yksin tai yhdessä toisen kanssa oikeus määrätä lapsen asuinpaikasta (eli yleensä tarkoittaa sitä, että hakijalla on joko lapsen yksin- tai yhteishuoltajuus)
  • hakija on tosiasiallisesti käyttänyt huoltoon liittyviä oikeuksia (eli lapsi on asunut hänen kanssaan ja/tai hakija on tavannut lasta säännöllisesti)
  • hakija ei ole antanut suostumustaan poisviemiselle tai palauttamatta jättämiselle.Keskusviranomaisena toimivan oikeusministeriön tehtäviin tuolloin kuuluu:
  • lapsen olinpaikan selvittäminen
  • sovinnollisen ratkaisun ja vapaaehtoisen palauttamisen edistämine
  • neuvonta sopimuksen soveltamisessa ja palautushakemuksen tekemisessä
    Suomenkielinen palautushakemus
    englanninkielinen palautushakemus ja tarvittava liitetiedosto
  • palautushakemuksen välittäminen toisen sopimusvaltion keskusviranomaiselle
  • tiedustelujen tekeminen vieraan valtion lainsäädännöstä ja käytännöstä.

Keskusviranomaisten palvelut ovat aina maksuttomia. Useat Haagin sopimusmaat ovat kuitenkin tehneet sopimuksen maksutonta oikeudenkäyntiä koskevaan pykälään varaumia, joten maksuttomuus on tarkistettava kunkin maan osalta erikseen.

Muut Haagin lapsikaappaussopimuksen keskusviranomaisina toimivat tahot

Haagin sopimuksen mukaan lapsen palauttamista koskeva päätös ei sisällä ratkaisua lapsen huollosta. Palautuspäätöksessä ei siis oteta kantaa siihen, kumpi vanhemmista on lapsen edun kannalta parempi huoltaja, vaan palautuskysymyksestä erillinen oikeudenkäynti tulee käydä lapsen asuinpaikkavaltiossa lapsen palauttamisen jälkeen. Joissakin tapauksissa valtio, jolta vaaditaan lapsen palauttamista, voi kieltäytyä siitä.

Kieltäytymisperusteet voivat olla seuraavat:

  • hakemus palauttamisesta on tehty yli vuosi sen jälkeen, kun lapsi vietiin ja lapsi on sopeutunut uuteen ympäristöön tai
  • lapsi joutuisi palauttamisen seurauksena sietämättömiin olosuhteisiin tai alttiiksi ruumiilliselle tai henkisille vaurioille tai
  • riittävän kypsyyden saavuttanut lapsi vastustaa palauttamista.

Jos lapsi on viety Haagin sopimuksen ulkopuoliseen maahan, ota itse tai lakimiehen välityksellä yhteyttä ulkoasiainministeriöön. Ulkoasiainministeriö avustaa kaappauksen selvittämisessä mikäli lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä pidetään luvattomana lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain nojalla (361/1983) eikä asian hoito kuulu toisen viranomaisen toimivaltaan. Yksityiskohtaisemmin ulkoasianministeriön ja Suomen ulkomaanedustustojen edellytyksistä auttaa lapsikaappausasioissa konsulipalvelulain (498/1999) pykälissä 31 ja 32.
Ulkoasiainministeriö voi lapsikaappaustilanteissa auttaa;

  • ottamalla ja pitämällä yhteyttä lapsen kaapanneeseen vanhempaan ja lapseen,
  • selvittämällä lapsen olinpaikan ja olosuhteet,
  • avustamalla paikallisen lainsäädännön mukaisen oikeusavustajan ja oikeusavun saamisessa (mm. antamalla listan paikallisista asianajajista),
  • välittämällä asiassa tietoja ja asiakirjoja viranomaisille ja asiaa hoitaville oikeusavustajille,
  • auttamalla yleisluonteisten tietojen hankkimisessa esimerkiksi kyseisen valtion lainsäädäntöön liittyen,
  • avustamalla lapsen kotiuttamiseen liittyvissä käytännön järjestelyissä

Ulkoasiainministeriö ja edustustot pyrkivät aina saamaan asiassa kaiken mahdollisen virka-avun, mutta kyseisen maan oikeusjärjestelmän vaatimaa prosessia lapsen palauttamiseksi ulkoasiainministeriön tai edustuston toimenpiteet eivät voi korvata. On myös huomioitava, että kohdemaan viranomaiset eivät aina ole halukkaita puuttumaan lapsikaappauksiin. Tämä voi johtua esimerkiksi erilaisista perhe-, kulttuuri- ja uskonnollisista käsityksistä. Aiheesta lisää kohdassa Lapsikaappaus Haagin sopimuksen ulkopuoliseen maahan.

Jos lapsi on myös tai ainoastaan sen valtion kansalainen, johon hänet on kaapattu, voivat mahdollisuudet virka-avun saamiseen lapsen palauttamiseksi olla huomattavan rajoitetut. Näin saattaa olla myös, kun jompikumpi tai molemmat vanhemmat ovat kyseisen valtion kansalaisia.

Mikäli vanhemmat eivät pääse sovintoon asiassa, tai jos kohdemaa ei tunnusta tai pane täytäntöön esimerkiksi suomalaisen tuomioistuimen tekemää lapsen huoltoa koskevaa päätöstä, saattaa ainoaksi keinoksi lapsen palauttamiseksi jäädä oikeudenkäynnin aloittaminen maassa, johon lapsi on kaapattu. On hyvä tietää, että tuomioistuin vieraassa valtiossa käsittelee tapaukset oman lainsäädäntönsä ja määräystensä mukaisesti. Joissakin maissa lait perustuvat suoraan uskonnollisiin sääntöihin.

Oikeusprosessien kohdalla on hyvä myös varautua siihen, että ne saattavat olla aikaa vieviä, kalliita ja vaativat kärsivällisyyttä. Prosessiin liittyy myös kunkin maan vaatima menettely, jonka nojalla kyseisessä maassa vahvistettu suomalainen päätös tai lapsen huollosta annettu päätös saadaan pantua täytäntöön. Täytäntöönpanosta saattaa päättää muu viranomainen kuin tuomioistuin. Oikeusprosessia varten on tarpeen palkata paikallinen asianajaja. Oikeudenkäynnistä aiheutuviin kustannuksiin voi saada apua kyseisestä valtiosta tai Suomesta yleisestä oikeusavusta annetun lain (358/1998) säännösten nojalla. Suomessa oikeusapua haetaan ja sen myöntää laissa säädetyin edellytyksin oikeusministeriö.

Muita keinoja

Mikäli lapsi on kaapattu valtioon, joka ei ole liittynyt Haagin lapsikaappaussopimukseen tai Euroopan neuvoston ns. Luxemburgin sopimukseen eivät sopimuksissa määrätyt menettelytavat lapsen palauttamiseksi ole käytettävissä. On kuitenkin mahdollista, että lapsi on viety valtioon, joka on osapuolena muussa kansainvälisessä sopimuksessa, johon tapauksessasi voit mahdollisesti vedota. Sopimukseen vetoaminen ei kuitenkaan normaalisti yksinään riitä, vaan tarvittava maan oikeusjärjestelmän mukainen menettely lapsen palauttamiseksi joudutaan aloittamaan. Tarkista, mitkä kansainväliset sopimukset ovat voimassa maissa, joiden välillä lapsikaappaus on tapahtunut osoitteesta: www.finlex.fi/. Lisätietoa Suomea sitovista kansainvälisistä sopimuksista löydät mm. ”Tietoa” -osion kohdasta Lapsikaappaus ja laki.

Lapsikaappaustilanteissa voidaan myös ryhtyä lastensuojelullisiin toimenpiteisiin, mikäli on esimerkiksi perusteltua syytä uskoa, että lapsen olosuhteet vaarantavat vakavasti hänen terveyttään tai kehitystään. Tällaisessa tilanteessa voivat sen kunnan sosiaaliviranomaiset, jossa lapsella viimeksi oli Suomessa kotikunta ryhtyä toimiin lapsen kiireellisesti sijoittamiseksi. Sosiaaliviranomaisilla on lapsen olosuhteita ulkomailla selvittäessä oikeus saada virka-apua ulkoasiainministeriöltä. Kotimaassa puolestaan sosiaaliviranomaisilla on huostaanottopäätöksen perusteella oikeus saada virka-apua muun muassa poliisilta tai rajavalvonnasta vastaavilta viranomaisilta. Lue lisää kiireellisestä sijoituksesta vasemmalla olevasta ”Pelkäätkö, että lapsesi saatetaan kaapata?” -osiosta. Tietoa lastensuojelustaseitsemällä kielellä.

Valvotut tapaamiset

Milloin: kun esimerkiksi tapaajavanhemmalla on lähestymiskielto lähivanhempaa kohtaan ja/tai lähivanhemmalla on selkeää näyttöä lapsikaappauksen ilmeisestä mahdollisuudesta.

Kenelle käytettävissä
: vanhemmalle, jonka luona lapsi asuu

Valvottujen tapaamisten tarve kaappausten ehkäisemiseksi on lisääntynyt. Se vanhempi, jonka luona lapsi asuu, voi hakea tapaavan vanhemman ja lapsen tapaamisten määräämistä valvotuiksi. Sosiaali- ja terveysministeriön ”Lasten tuetut ja valvotut tapaamiset” -selvityksen (2006) mukaan määräys tuetuista tai valvotuista tapaamisista voidaan antaa vain, jos se on tarpeen lapsen turvallisuuden varmistamiseksi tapaamisten aikana, lapsen omavaltaisen huostaanoton tai lapsikaappauksen uhan torjumiseksi tai muusta näihin verrattavasta syystä.

Vaikka valvotuista ja tuetuista tapaamisista ei tällä hetkellä ole säädetty lainsäädännössä, tuomioistuimet määräävät hakemuksesta tapaamisia valvotuiksi lähinnä siellä ja silloin, kun se on mahdollista. Valvottujen tapaamisten hakemisessa olennaista on, että hakijalla on näyttöä lapsikaappauksen ilmeisestä mahdollisuudesta. Hakijan kertomuksen tilanteesta, esitetyistä tai mahdollisista uhkista ja uhkauksista on oltava uskottava.

Passin epääminen

Milloin: kun vanhemmalla syytä pelätä lapsen luvatonta maasta poisviemistä.

Kenelle käytettävissä: lapsen yhteis- tai yksinhuoltajalle.

Passin ja viisumien merkitys matkustusasiakirjoina on vähentynyt kansalaisten vapaan liikkuvuuden lisääntyessä Euroopan unionin alueella. Niillä on kuitenkin merkitystä matkustettaessa niin sanottuihin kolmansiin maihin, jotka lapsikaappausongelman kannalta ovat juuri vaikeimpia ja ongelmallisimpia, Haagin lapsikaappaussopimuksen ulkopuolisia maita. Mikäli epäilet toisen vanhemman suunnittelevan lapsen luvatonta poisviemistä ulkomaille, on tärkeää että ilmoitat sekä Suomen että mahdollisen kaappauksen kohdemaan viranomaisille (lähetystöön), ettei lapsella ole huoltajan suostumusta matkustusasiakirjoihin.

Suomalaisviranomaiset voivat puuttua vain suomalaisen passiasioihin ja peruuttaa vain suomalaisten passeja. Passin peruuttamisella ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, jos lapsella on kaksoiskansalaisena oikeus saada myös kohdemaan passi. Esimerkiksi pohjoisafrikkalaisen isän lapsi merkitään automaattisesti isän kotimaan passirekisteriin. Tästä asiasta ei aina edes toinen vanhemmista ole tietoinen.

Passiasiaa käsittelevä poliisiviranomainen voi peruuttaa lapsen Suomen passin toisen huoltajan vaatimuksesta, tai olla myöntymättä huoltajan passihakemukseen. Passilain (671/2006) 11 §:n mukaan alaikäiselle myönnetään passi, mikäli hänen huoltajansa siihen suostuvat. Jos huoltaja on evännyt suostumuksensa, passi voidaan kuitenkin myöntää alaikäiselle, jos sen myöntämättä jättäminen olisi selvästi vastoin lapsen etua ja jos voidaan pitää ilmeisenä, ettei lasta vastoin huoltajansa suostumusta muutoin kuin tilapäisesti viedä toiseen valtioon.

Passilakia koskevan hallituksen esityksen mukaan passin myöntäminen alaikäiselle ilman kaikkien huoltajien suostumista olisi poikkeuksellista. Kokemuksemme mukaan passin epäämiseen perusteluksi on riittänyt se, että ei ole voitu ehdottomalla varmuudella näyttää toteen, että lapsen vieminen toiseen valtioon olisi luonteeltaan ainoastaan tilapäistä. Passin myöntämistä tai epäämistä vaativan on vakuutettava hallinto- ja oikeusviranomaiset siitä, että passin myöntämättä jättämisestä lapselle ei aiheudu mitään vaaraa tai vahinkoa, eli toisin sanoen se ei ole vastoin lapsen etua. Jos on olemassa kaappausuhka, lapsi voi aina kotimaassaan tavata toisen vanhemman sukulaisia. Lapsella ei ole itsenäistä tarvetta matkustaa ulkomaille. Sen sijaan lapsen pysyvästä viemisestä ulkomaille outoon kulttuuriin ilman toisen huoltajan suostumusta voi aiheutua lapselle vakavaa vahinkoa ja vaaraa.

Mikäli on syytä epäillä, että lasta tapaava vanhempi yrittäisi kaapata lapsen tapaamisen yhteydessä, tuomioistuin voi tapaamisoikeutta koskevassa täytäntöönpanossa velvoittaa hakijan tallettamaan oman ja lapsen voimassa olevan passin ulosottomiehen huostaan tapaamisen ajaksi.

Lue lisää:
Suomen kansalaisten matkustusasiakirjoista ja passilaista enemmän ulkoasiainministeriön Internet-sivuilta.

Katso myös kohdasta Tietoa: ”kansalaisuus-, viisumi- ja passi”, muun muassa muista aiheeseen liittyvistä keskeisistä lainsäädännöistä.

Lähestymiskielto

Milloin: kun perusteltu aihe olettaa, että tapaava vanhempi tulisi tekemään lapsen terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai muulla tavoin vakavasti häiritsemään häntä.

Kenelle käytettävissä: huoltajalle, jonka luona lapsi asuu.

Se vanhempi, jonka luona lapsi ei asu, voidaan määrätä lähestymiskieltoon sekä lähivanhempaa että lasta kohtaan. Lähestymiskiellon määräämisen edellytyksenä on perusteltu aihe olettaa, että vastapuoli tulisi tekemään lapsen toisen vanhemman ja lapsen terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai muulla tavoin vakavasti häiritsemään heitä. Lähestymiskielto ei koske tapaamisoikeusmääräyksessä mainittuja tapaamisia.

Lähestymiskiellolla on merkitystä silloin, kun kiellon saanut osapuoli kokee sen merkitykselliseksi ja toimii määräyksen mukaisesti. Jos vanhempi haluaa todella toteuttaa kaappauksen, sitä on hyvin vaikea ehkäistä ja estää viranomaistoimin tai ominkaan keinoin.

Lähestymiskieltoa haetaan joko poliisilta tai suoraan käräjäoikeudelta, kirjallisesti tai suullisesti. Myös syyttäjä-, poliisi- tai sosiaaliviranomainen voi hakea kiellon määräämistä, jos uhattu henkilö ei itse uskalla tai pysty sitä tekemään.

Tarkempaa tietoa esimerkiksi lähestymiskiellon sisällöstä, kiellon kestosta ja kiellon rikkomisen seuraamuksista poliisin Internetsivuilta.

Lähestymiskiellon lisäksi voidaan myös hakea turvakieltoa, jolla estetään turvakieltoa pyytävän henkilön kotikunta- ja osoitetietojen luovuttaminen muille kuin viranomaisille. Kiellon tarkoituksena on suojata sitä pyytävän henkilön terveyttä ja turvallisuutta tilanteessa, jossa tämä tuntee oman tai perheensä turvallisuuden olevan uhattuna.

Turvakieltoa haetaan maistraatista, eikä se edellytä myös lähestymiskiellon käyttämistä. Hakemukselle on kuitenkin oltava perustellut syyt. Kielto myönnetään ensin viideksi vuodeksi, jonka jälkeen sitä voidaan jatkaa uudella hakemuksella kaksi vuotta kerrallaan.

Kiireellinen sijoitus

Milloin: akuuteissa tilanteissa, kuten lapsen olosuhteita vaarantavassa kaappausuhkatilanteessa.

Kenelle käytettävissä: esim. sille huoltajalle, läheiselle tai sukulaiselle, jolla on perusteltua syytä epäillä lapsikaappausuhkaa ja lapsen joutumista hänen terveyttään tai kehitystään vaarantaviin olosuhteisiin. Päätöksen huostaanotosta tekee lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä sillä paikkakunnalla, jossa lapsi on viimeksi asunut tai oleskellut.

Kiireellisissä tapauksissa voidaan lastensuojelulain mukaan lapsen huostaanottoa käyttää myös kaappauksen estämiseksi tai jos lapsi on jo kaapattu, hänen palauttamisekseen. Jälkimmäisestä tilanteesta ei ole juurikaan kokemuksia.

Vuoden 2008 alussa voimaan tulleen uuden lastensuojelulain (417/2007) mukaan lapsi on otettava sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä. Kun on näyttöä, että lapsen olosuhteet vaarantaisivat hänen terveytensä ja kehityksensä esimerkiksi lapsikaappaustilanteissa, voidaan käyttää kiireellisen sijoituksen mahdollisuutta. Tällöin toimivalta ja -velvoite on sen kunnan sosiaaliviranomaisilla, jossa lapsella viimeksi on ollut Suomessa asuin- tai kotikunta.

Lastensuojeluviranomaiset voivat ryhtyä toimiin lapsen vanhemman, tai esimerkiksi rajavartiolaitoksen tai poliisin tekemän lastensuojeluilmoituksen perusteella. Erityisesti tilanteissa, joissa lapsi on kaappausuhan vallitessa viety kotipaikkakuntansa ulkopuolelle, ja hän on esimerkiksi matkalla satamaan, lentoasemalle tai rajanylityspaikalle, tai jo saapunut sinne, saattaa olla välttämätöntä, että lapsen asioista vastaavat sosiaaliviranomaiset ryhtyvät toimiin lapsen kiireellisesti sijoittamiseksi.

Kiireellinen sijoitus yhdellä viranhaltijan tekemällä päätöksellä voi kestää enimmillään 30 päivää, jonka jälkeen päätös jatkotoimenpiteistä on tehtävä. Tilanteissa, joissa kaappauksen tiedetään jo tapahtuneen ja on perusteltua epäillä, että lapsen olosuhteet vaarantavat vakavasti hänen terveyttään tai kehitystään, voidaan tehdä päätös lapsen ottamisesta huostaan. Tällaisissa tilanteissa kaapannut vanhempi, tai kaapattu lapsi tai nuori, voi olla esimerkiksi psyykkisesti sairas tai vakavasti päihde- tai huumeongelmainen, tai on muista syistä perusteltua epäillä, ettei lapsen kaapannut vanhempi kykene huolehtimaan lapsen huolenpidosta, kasvuolosuhteista ja hyvinvoinnista riittävästi.

Lastensuojelun puuttuminen tilanteeseen, jopa kiireellinen sijoitus tai sitä seuraava huostaanotto, voi olla tarpeellista, jos lapsen voidaan arvioida joutuneen hänen terveyttään tai kehitystään vaarantaviin olosuhteisiin. Näin voi olla esimerkiksi siksi, että pieni lapsi on yllättäen joutunut itselleen vieraaseen kieli- ja kulttuuriympäristöön tai täysin eroon hänestä huolta pitäneestä vanhemmastaan. Kiireellinen sijoituspäätös saattaa joissakin tapauksissa edesauttaa tilanteen ripeää ratkaisemista, jo siitä syystä, että viranomaisilla on tuolloin aktiivinen velvoite pyrkiä lapsen olosuhteiden parantamiseen ja sijoituksen lopettamiseen.

Lue lisää:
Lastensuojelulaki (417/2007)
Lastensuojelutoimista, muun muassa lastensuojeluilmoituksen tekemisestä

KIIREELLINEN SIJOITUS KAAPATUN LAPSEN PYSÄYTTÄMISEKSI SCHENGEN-ALUEELLA

Milloin: kun lapsi on kaapattu Schengen- alueella.

Kenelle käytettävissä
: vanhemmalle, joka on tehnyt lapsikaappauksesta rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön.

Lapsikaappauksen pysäyttäminen EU:n Schengen-alueella edellyttää poliisin ja sosiaaliviranomaisten pikaista ja saumatonta yhteistyötä. Jos lapsen kaappausta käsitellään rikosasiana eli lapsensa menettänyt vanhempi on tehnyt rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön lapsikaappauksesta tai vapaudenriistosta, on lapsikaappaajasta mahdollista tehdä Schengen sopimuksen 95 artiklan mukainen SIS-kuulutus (säilöönotto luovutustarkoituksessa) edellyttäen, että kyseinen henkilö on vangittu poissaolevana. SIS-kuulutuksen tekee jutun tutkinnanjohtaja. Jokaisen vanhemman on itse asianajajansa/avustajansa kanssa päätettävä millaisiin rikos- tai siviilioikeudellisiin toimiin ryhtyy. Joissain tapauksissa rikosoikeudellisista toimista voi olla hyötyä, joissain haittaa.

Kun lapsesta on tehty katoamisilmoitus, voidaan hänestä tehdä olinpaikkaetsintäkuulutus. Jos lapsesta on vielä kiireellinen sijoituspäätös, voi paikallispoliisin tutkinnanjohtaja tehdä sosiaaliviranomaisten pyynnöstä Schengen sopimuksen 97 artiklan mukaisen turvasäilöönottopyynnön. Sosiaaliviranomaisten ja poliisin nopealla ja kitkattomalla yhteistyöllä on viranomaistoimin eräitä kaapattuja lapsia saatu palautetuksi Euroopan lentokentiltä.

Lue lisää:
Yleistietoa Schengenin sopimuksesta

väliaikaiset (kiire)turvaamistoimet

Milloin: kun kysymys akuutista tilanteesta ja esimerkiksi lasta huoltajuuspäätöksen täytäntöönpanon estämiseksi ollaan viemässä pois maasta.

Kenelle käytettävissä: Yksin- tai yhteishuoltajalle.

Laissa lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta (619/1996) on säännöksiä, jotka suojaavat lapsen ja huoltajan asemaa lapsen huoltoon ja asumiseen liittyen. Kyseisen lain mukaan yksinhuoltaja tai yhteishuoltaja, jonka luona lapsi asuu, voi pyytää kiiretoimena väliaikaista turvaamistoimea (25 § 2 momentti). Tällöin ulosottomies tai poliisi voi huoltajan vaatimuksesta ottaa lapsen välittömästi haltuunsa (tässä ei siis ole kyse lapsen huostaanotosta).

Kiireturvaamistoimeen voidaan ryhtyä jos on aihetta otaksua, että

  • lapsi huoltajuuspäätöksen täytäntöönpanon estämiseksi viedään maasta tai
  • muutetaan paikasta toiseen tai
  • asia muutoin on kiireellinen ja
  • tuomioistuin ei ole käytettävissä (kyse akuutista tilanteesta, lapsi lentokentällä, satamassa tai muulla rajanylityspaikalla)

Koska lapsen haltuun ottaminen on mahdollista vain huoltoa koskevan päätöksen tai sopimuksen täytäntöönpanon turvaamiseksi, on huoltajan esitettävä huoltopäätös (tai sopimus), joka voidaan panna täytäntöön. Kyseistä kiireturvaamistointa huoltaja voi hakea siis lapsen asumisesta annetun päätöksen täytäntöön panemiseksi ja lapsen luovuttamiseksi huoltajalleen sekä sen estämiseksi, ettei lasta viedä pois maasta vastoin huoltajan suostumusta.

Yhteishuoltajalla on käytettävissä vastaavankaltainen (kiire)turvaamistoimi lapsenhuoltolain (HTL) 48a §:n mukaan, kun yhteishuoltajuus perustuu lakiin (eli kun lapsi on syntynyt avioliitossa eikä huoltajuudesta ole tehty erillistä sopimusta), tai lasta laillisella perusteella luonaan pitävällä tai tapaavalla huoltajalla. Myös tätä kiiretointa pyydetään ulosottomieheltä tai poliisilta, kun on perusteltua aihetta otaksua, että toinen huoltaja on viemässä tai aikoo viedä lapsen pois maasta ilman hakijan suostumusta. Lapsenhuoltolain mukaista haltuun ottamista ei voida käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen kuin lapsikaappauksen estämiseksi. Säännöksellä suojataan yhteishuollossa olevaa lasta ja yhteishuoltajan asemaa lähihuoltajan omavaltaista käyttäytymistä vastaan.

Näiden turvatoimenpiteiden toimeenpanon edellytyksenä on asian kiireellisyys niin, ettei tuomioistuin ole käytettävissä, eikä hakija ehdi laittaa oikeusprosessia vireille. Väliaikaisen kiireturvaamistoimen hakijan on esitettävä poliisille huoltopäätös (sopimus) sekä hakemus edellä esitetyistä kiiretoimista.

Jos poliisi tai ulosottomies on ottanut lapsen haltuunsa ja sosiaaliviranomainen on sijoittanut hänet, asia tulee kiireellisenä käsiteltäväksi käräjäoikeudessa. Tuomioistuin voi määrätä väliaikaisesta turvaamistoimesta vastapuolta kuulematta. Tuomioistuin voi myös huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanon turvaamiseksi välittömästi ja vastapuolta kuulematta määrätä, että sosiaalihuollon viranomaisen on sijoitettava lapsi väliaikaisesti esimerkiksi valtion tai kunnan osoittamaan tai ylläpitämään laitokseen tai muuhun sopivaan hoitoon, tai määrätä TPL 17 §:n mukaisista väliaikaisista turvaamistoimista. Myös muut kiireelliset turvaamistoimet ja väliaikaismääräys voidaan tarvittaessa määrätä vastapuolta kuulematta.

Tapaava vanhempi, ilman huoltajan statusta ei voi hakea minkäänlaista turvaamistointa. Siksi tapaavan vanhemman ainoa mahdollisuus kaappauksen ehkäisemiseksi on käynnistää uusi huoltoprosessi ja hakea esimerkiksi väliaikaismääräystä lapsen huollon muuttamisesta.

Lue lisää:
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983)
Laki lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta (619/1996)

Lue myös väliaikais- ja kiireturvaamistoimenpiteistä Euroopan unionissa

Väliaikaismääräys huollossa, asumisessa tai tapaamisessa

Milloin: kun yhteishuollossa olevaa lasta uhkaa luvaton maastavienti, jonka tarkoituksena on jättää hänet palauttamatta takaisin.

Kenelle käytettävissä: yhteishuoltajalle.

Joissakin lapsikaappausuhkatilanteissa on mahdollista hakea tuomioistuimelta lapsenhuoltolain 17 §:n mukaista väliaikaista määräystä muun muassa lapsen aiemman asumistilanteen muuttamiseksi. Tällaisen vaatimuksen esittäminen on tarkoituksenmukaista silloin, kun lapsi on lainmukaisessa yhteishuollossa ja kaappausuhan kohteena. Jos lasta ollaan jo viemässä rajalle, on mahdollista hakea myös edellisessä kohdassa käsiteltyjä väliaikaista kiireturvaamistointa kaappauksen ja yhteishuoltajan määräämisvallan loukkaamisen estämiseksi.

Lapsenhuoltolakiin sisällytetty väliaikaismääräyksen käyttömahdollisuus liittyy tapauksiin, joissa yhteishuollossa olevaa lasta uhkaa luvaton maastavienti, jonka tarkoituksena on jättää hänet palauttamatta takaisin. Kuten edellä esitettiin, voi ulosottomies tai poliisiviranomainen ryhtyä väliaikaiseen turvaamistoimeen asian ollessa niin kiireellinen, että huoltaja ei voi estää lapsen maastavientiä pyytämällä lapsenhuoltolain 17 §:n mukaista väliaikaista määräystä tuomioistuimelta.

Jos lapsen huolto on määrätty yksin toiselle vanhemmalle, voi tapaava vanhempi hakea suojaa lapsen maastavientiä vastaan vain panemalla vireille lapsenhuoltolain mukaisen huoltokäsittelyn ja hakemalla tässä yhteydessä aiemman päätöksen muuttamista vaatimalla väliaikaismääräystä. Väliaikaismääräyksen perusteella voidaan hakea edellä esiteltyä väliaikaista turvaamistointa.

Lain mukaan yksinhuoltaja voi yksin päättää lapsen asuinpaikasta, joten hän voi muuttaa lapsen kanssa toiseen maahan. Lapsikaappausuhkaa kokevan äidin tai isän kannalta huoltajuuden menettäminen on vakavin tilanne. Silloin on erittäin vähän tehtävissä, jos vastapuoli on muuttamassa maata. Nykyään on tosin alkanut lisääntyä lastenhuoltolain 9 §:n mukainen työnjakomääräysten käyttö, joka toimii erityisesti vakavissa riitatilanteissa, joissa vanhempien on vaikeaa, jopa mahdotonta, saada yhteishuolto toimimaan.

Lue lisää:
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983)
Väliaikaismääräyksestä Euroopan unionissa

TYÖNJAKOMÄÄRÄYKSET LAPSENHUOLTOSOPIMUKSISSA

Milloin: riitaisissa huoltokiistatilanteissa, joissa pyritään vielä mahdollistamaan yhteishuoltajuus.

Kenelle käytettävissä: lapsen yhteishuoltajille.

Lapsenhuoltolain (9 § 3 momentin) mukaan tuomioistuin voi tarvittaessa antaa määräyksiä huoltajan tehtävistä, oikeuksista ja velvollisuuksista sekä, jos lapsella on kaksi tai useampia huoltajia, päättää tehtävien jaosta huoltajien kesken. Työnjakomääräys huoltoratkaisuna voi mahdollistaa (huoltoratkaisun tasolla) yhteisen vanhemmuuden jakamisen myös ristiriitatilanteissa. Sillä on myös erityistä merkitystä silloin, kun tuomioistuin harkitsee yksinhuoltajuuden määräämistä.

Rajoitetulla yhteishuollolla voi olla tärkeää symbolista mutta myös tosiasiallista, psykologista ja oikeudellista merkitystä vanhemmille. Huoltoratkaisu voidaan työnjakomääräyksellä saada sellaiseksi, että kumpaakaan vanhempaa ei eroteta lasta koskevasta päätöksenteosta, vaan vanhemmalla säilytetään myötämääräämisoikeus esimerkiksi lapsen sukunimeä, asuinpaikkaa ja passia koskeviin asioihin. Joillekin vanhemmille uskonnosta ja koulutuksesta päätettäessä mukanaolo tai tiedonsaanti eri viranomaisilta voi olla erityisen tärkeää. Kaikki ratkaisut, joissa kummallakin vanhemmalla säilytetään päätäntävalta lapsen asioissa, ovat yhteishuoltoratkaisuja: huoltajien päätäntävalta on vain työnjakomääräyksin muotoiltu lapsenhuoltolain 5 §:n mukaisesta perusmallista poikkeavaksi.

Näin esimerkiksi se, että tuomioistuin määrää vanhemmille rajoitetun yhteishuollon lapsen asumisesta ja passista päätettäessä, voi jo toimia riitaisuuksia vähentävänä ja sopua edistävänä tekijänä. Oikeudellisesti se myös antaa vanhemmalle riittävän päätäntävallan estää lapsen luvaton maasta vienti tai palauttamatta jättäminen.

Lue lisää:
Työnjakomääräyksistä yksityiskohtaisemmin ks. esim. Gottberg, Eva (1999) Lapsen huolto, huoltoriidat ja pakkotäytäntöönpano. Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja, yksityisoikeuden julkaisusarja A:93, Turun yliopisto.
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983)

Tiesitkö esimerkiksi, että vanhempi voi tehdä poliisille ilmoituksen lapsikaappausuhasta ja samalla pyytää poliisia tekemään siitä merkinnän passirekisteriin? Muita oikeudellisia turvaamistoimia – joista yksityiskohtaisemmin alla – voivat olla esimerkiksi yläpuoella mainitut.

Lapsikaappaus tapahtuu yleensä yllättäen ja ilman ennakkotietoa. Siksi kaappausriskien arviointi on yleensä vaikeaa. Kaappauksen kokeneiden vanhempien mukaan tapahtumaa saattaa kuitenkin edeltää joitakin yhteisiä vihjeitä, kuten muutokset toisen vanhemman käytöksessä, riitainen avioero, erimielisyydet lasten huollosta ja tapaamisista, kiistat lasten kasvatuksesta tai toisen vanhemman esittämät muuttoaikeet entiseen kotimaahan lasten kanssa. Joissakin tapauksissa toinen vanhemmista oli saattanut myös vihjailla suunnittelevansa lasten kaappaamista. Mahdolliset vihjeet tai uhkailukaan eivät vielä merkitse kaappauksen toteutumista, mutta viimeistään silloin kannattaa ottaa selvää ennalta ehkäisevistä toimista.

Lainsäädännössä on käytössä erilaisia turvaamistoimia lapsikaappauksen varalle. Vanhemmat, erityisesti yksinhuoltajat, voivat toteuttaa myös lasten arkea turvaavia käytännöllisiä toimenpiteitä, kuten ilmoittaa päiväkotiin, tai perhepäivähoitajalle ja kouluun, ettei lasta saa luovuttaa kenellekään muulle aikuiselle, kuin hänelle ja hänen valtuuttamalleen henkilölle.

Jos halutaan vaatia oikeudellisia turvaamistoimia, kuten valvottuja tapaamisia, lähestymiskieltoa, huostaanottoa, väliaikaisia (kiire)turvaamistoimia tai väliaikaismääräyksiä huollosta, asumisesta tai tapaamisista, on huolehdittava siitä että lapsikaappausuhasta on riittävä näyttö. Poliisille voidaan myös tehdä ilmoitus lapsikaappausuhasta ja samalla pyytää poliisia tekemään passirekisteriin merkinnän siitä. Rajoille, esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentokentän lentokenttäpoliisiin, voidaan myös olla yhteydessä. Käytännössä tällainen suojatoimenpide, jossa rajoilla on käytössä esimerkiksi kuva lapsesta, voi olla vain tilapäinen. Vanhemmat voivat kysellä tietoa mahdollisista menettelytavoista paikallispoliisista, mutta on syytä varautua siihen, että turvaamistoimet eivät ole aukottomia.

Kohdemaan lähimpään edustustoon voidaan ilmoittaa, ettei huoltaja anna suostumusta tämän valtion viisumiin tai matkustusasiakirjoihin. Käytännössä lapsi on kuitenkin syntymän yhteydessä voitu rekisteröidä kyseisen valtion kansalaiseksi. Kyseisen valtion lainsäädännön mukaan lapsi ei välttämättä tarvitse kohdemaahan matkustamiseen suomalaisvanhemman suostumusta.

Siviilioikeudellisten, kuten väliaikaisten (kiire)turvaamistoimenpiteiden, lähestymiskiellon ja valvottujen tapaamisten lisäksi vanhempi voi tehdä lapsikaappauksesta esitutkintalain mukaisen tutkintapyynnön poliisille. Kadonneesta lapsesta voidaan myös tehdä hakemus olinpaikkaetsintäkuulutuksesta. Rikosprosessi saattaa kuitenkin olennaisesti vaikeuttaa lapsen vapaaehtoista palauttamista, johon yleensä pyritään.

Lisätietoa erilaisista turvaamistoimista ja niiden käytöstä on mahdollista saada Kaapatut Lapset ry:n avopalvelusta, muilta samankaltaisessa tilanteessa olevilta vanhemmilta (tukihenkilöiltä, internetistä) sekä omalta asiamieheltä ja oikeusavustajalta.

Aina itse vanhempikaan ei tiedä syyllistyneensä lapsikaappaukseen tai esimerkiksi lapsen omavaltaiseen huostaanottoon. Mikäli olet tuonut lapsen Suomeen ulkomailta ilman toisen vanhemman selkeää suostumusta, on tärkeää että tiedät seuraavan:

Mikäli vanhemmat ovat yhdessä lapsen huoltajia, ei toisella vanhemmalla ole oikeutta viedä lasta ulkomaille ilman toisen vanhemman suostumusta, vaikka lapsi asuisi hänet poisvieneen vanhemman luona.

Mikäli lapsen vanhempi on yksinhuoltaja, hän päättää yksin lapsen henkilökohtaisista asioista eikä toisen huoltajan suostumusta asioiden ratkaisuun tarvita. Tällaisissa tilanteissa sillä vanhemmista, joka ei ole lapsen huoltaja, ei ole siis oikeutta tehdä ratkaisuja ilman yksinhuoltajan suostumusta muun muassa siitä, missä lapsi elää ja asuu. Jos lapsi on toisen vanhemman yksinhuollossa, ei toisella vanhemmalla ole oikeutta viedä lasta ulkomaille ilman lapsen huoltajan suostumusta.

Haagin lapsikaappaussopimus luokittelee lapsikaappaukseksi luvattoman poisviemisen tai luvattoman lapsen palauttamatta jättämisen (esim. tapaamisoikeuden jälkeen). Ks. Haagin lapsikaappaussopimuksen allekirjoittaneet valtiot. Mikäli lapsi on tuotu Suomeen toisesta Haagin sopimusvaltiosta, on jälkeen jääneellä vanhemmalla oikeus käynnistää oikeudellinen prosessi lapsen palauttamiseksi asuinpaikkavaltioonsa.

Kiista lapsen huollosta käydään aina lapsen asuinpaikkavaltiossa, eli maassa jossa hänen katsotaan pysyvästi asuvan.

Mikäli epäilet syyllistyneesi lapsikaappaukseen, kysy neuvoa mahdollisista ratkaisuista ja toimenpiteistä Kaapatut Lapset -yhdistyksestä tai asuinpaikkakuntasi poliisilta.

Lue lisää:
Haagin lapsikaappaussopimus (57/1994)
Lue myös mitä Suomen rikoslaki (luku 25 pykälät 5 ja 5 a) säätää lapsen omavaltaisesta
huostaanotosta tai lapsikaappauksesta.

Kansalaisten liikkuvuuden lisääntyminen Euroopan unionin sisällä on kasvattanut kansainvälisten perheiden määrää. Jokainen ymmärtää, että perheenjäsenten joutuminen eroon toisistaan on aina vaikea ja tuskallinen asia, mutta kun se tapahtuu maiden rajojen yli, siihen liittyy usein vieläkin enemmän hankaluuksia ja stressiä.

Euroopan unioni on ryhtynyt toimiin lainsäädännöllisen tilanteen selkeyttämiseksi asettamalla sääntöjä rajat ylittävän oikeudellisen yhteistyön parantamiseksi. Tietoisuutta näistä EU:n instrumenteista ja käytännön avusta on kuitenkin parannettava.

Varapuheenjohtaja,  oikeus-,  perusoikeus-  ja  kansalaisuusasioiden  komissaari  Viviane Reding  on  siksi  yhdessä  Euroopan  parlamentin  kansainvälisiä  vanhempien tekemiä  lapsikaappauksia  hoitavan  sovittelijan  Roberta  Angelillin  kanssa  käynnistänyt tiedotuskampanjan  lapsen  huoltajuuteen,  tapaamisoikeuksiin  ja  vanhempien  tekemiin lapsikaappauksiin  liittyvistä  asioista. Euroopan komissio julkaisi lehdistötiedotteen 15.4.2014: Euroopan komissio tarkastelee kansainvälisten perheiden ongelmia ja pyytää ehdotuksia lisätoimenpiteistä. Kampanjan  tarkoituksena  on  kertoa  kansainvälisille pariskunnille EU-säännöistä ja edistää lapsen edun mukaisia sopimuksia.

 

Kun puolisot ovat eri maiden kansalaisia, lasten huoltajuusjärjestelyistä sopimiseen on syytä kiinnittää avioerotilanteessa erityistä huomiota. Tällöin on tärkeää asettaa lapsen oikeudet, hyvinvointi ja tarpeet etusijalle.

Mitä tarkoitetaan huoltajuudella, tapaamisoikeudella ja vanhempainvastuulla?

 

Kun vanhemmat asuvat yhdessä, he ovat yleensä molemmat lasten huoltajia. Jos vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen, heidän on ratkaistava, miten huoltajuusvastuu jaetaan heidän välillään.

Vanhemmat voivat päättää, että lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhemman luona tai vain toisen vanhemman kanssa. Jos lapsi asuu pääasiallisesti vain toisen vanhemman kanssa, muualla asuvalla vanhemmalla on yleensä oikeus tavata lasta tiettyinä aikoina.

Lapsen huoltoa koskeviin oikeuksiin sisältyy myös muita lapsen kasvatukseen ja huoltoon liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia, kuten oikeus huolehtia lapsesta ja hänen omaisuudestaan. Näitä oikeuksia ja velvollisuuksia nimitetään yhteisesti ”vanhempainvastuuksi”. Useimmiten vanhempainvastuu on lapsen vanhemmilla, mutta se voi olla myös laitoksella, jonka hoitoon lapsi on uskottu.

Kuka päättää huoltoa ja tapaamista koskevista oikeuksista? 

Vanhemmat voivat päättää näistä asioista yhteisellä sopimuksella. Sovittelija tai lakimies voi auttaa vanhempia löytämään asiaan ratkaisun. Sovittelijan voi löytää sivun alalaidassa olevan linkin kautta.

Jos vanhemmat eivät pääse asiasta yhteisymmärrykseen, he saattavat joutua viemään asian tuomioistuimen ratkaistavaksi. Tuomioistuin voi päättää, että molemmat vanhemmat ovat edelleen lapsen huoltajia (yhteishuoltajuus) tai että huoltajuus annetaan vain toiselle vanhemmalle (yksinhuoltajuus). Jos toinen vanhemmista toimii yksinhuoltajana, tuomioistuin voi päättää myöntää toiselle vanhemmalle tapaamisoikeuden.

Jos puolisot ovat eri maiden kansalaisia, EU:n sääntöjen mukaan ratkaistaan, mikä tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään asian. Toimivaltaisen tuomioistuimen voi löytää sivun alalaidassa olevan linkin kautta.

Päätavoitteena on välttää se, että eri maissa asuvat vanhemmat panevat asian vireille kumpikin oman maansa tuomioistuimessa, jolloin samassa asiassa annettaisiin kaksi eri tuomiota. Pääsääntönä on, että toimivaltainen tuomioistuin on sen maan tuomioistuin, jossa on lapsen vakituinen asuinpaikka.

Pannaanko tuomioistuimen täytäntö toimeen toisessa EU-maassa?

Jotta varmistettaisiin, että tuomioistuimen antama päätös pannaan käytännössä täytäntöön myös muissa EU-maissa, on säädetty tuomioistuimen päätösten tunnustamis- ja täytäntöönpanojärjestelystä. Sen ansiosta vanhempainvastuussa olevien on helpompi käyttää oikeuksiaan.

Erityisesti lapsen vanhemmalle kuuluva tapaamisoikeus on helppo saada tunnustetuksi toisessa jäsenvaltiossa ilman erityisiä muodollisuuksia, koska tapaamisoikeuden katsotaan edistävän lapsen ja hänen vanhempiensa välisten suhteiden kehittymistä.

Mitä EU:n sääntöjä sovelletaan?

Säännöt, joiden mukaan lasten ja heidän vanhempiensa suhteita koskevat rajatylittävät riita-asiat ratkaistaan, sisältyvät Bryssel II a -asetukseen. Näitä sääntöjä sovelletaan kaikkiin lapsiin riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa vai sen ulkopuolella. Bryssel II a -asetus on EU:n oikeudellisen yhteistyön kulmakivi avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa. Asetusta on sovellettu 1. maaliskuuta 2005 alkaen kaikissa EU:n jäsenvaltioissa Tanskaa lukuun ottamatta.


Euroopan komissio:

Perheoikeudelliset asiat
Näin löydät maasi keskusviranomaisen
Näin löydät sovittelijan

Näin löydät toimivaltaisen tuomioistuimen

Eron jälkeen toinen vanhemmista haluaa kenties palata kotimaahansa ja viedä lapset mukanaan. Hän tarvitsee siihen kuitenkin toisen vanhemman suostumuksen tai tuomioistuimen luvan ellei halua rikkoa lakia. Selvitä, mitä laissa sanotaan ja mitä on tehtävä, jos toinen vanhempi on kaapannut lapsen.

Miten EU-säännökset helpottavat lapsikaappausten ehkäisemistä? 

Sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa lapsella on vakituinen asuinpaikka ennen kaappausta, ovat edelleen toimivaltaisia, kunnes lapsikaappaustapaus on ratkaistu. Tämä voi estää lapsikaappaustapaukset silloin, kun toinen vanhemmista suunnittelee lapsikaappausta saadakseen huoltajuusasian käsiteltäväksi oman asuinmaansa tuomioistuimessa siinä toivossa, että tuomio olisi hänen kannaltaan suotuisampi.

Miten vanhempi voi saada kaapatun lapsen takaisin?

Kaikissa EU:n jäsenvaltioissa (Tanskaa lukuun ottamatta) on keskusviranomainen, jonka tehtävänä on avustaa vanhempia, joiden lapsi on kaapattu toiseen jäsenvaltioon. Viranomainen voi käynnistää menettelyn lapsen palauttamiseksi. Siinä tapauksessa tuomioistuimen on ratkaistava asia kuudessa viikossa. Tuomioistuimen olisi kuultava lasta menettelyn yhteydessä, paitsi jos se ei ole aiheellista lapsen iän tai kypsyysasteen vuoksi.

Voiko lapsen kaappausmaan tuomioistuin kieltäytyä palauttamasta lasta?

Sen maan tuomioistuin, johon lapsi on kaapattu, voi vastustaa lapsen palauttamista vain jos on olemassa vakava vaara, että palauttaminen saattaisi lapsen alttiiksi ruumiillisille tai henkisille vaurioille (Haagin vuoden 1980 yleissopimuksen 13 artiklan b alakohta). Palauttamista ei kuitenkaan voida estää, jos lapsen suojelemiseksi on toteutettu asianmukaiset järjestelyt. Jos tuomioistuin katsoo, että lasta ei pitäisi palauttaa, sen on otettava yhteyttä sen maan tuomioistuimeen, josta lapsi vietiin pois.

Sen maan tuomioistuin, josta lapsi vietiin pois, tekee asiassa lopullisen ratkaisun ottaen huomioon todistusaineiston ja toisen tuomioistuimen perustelut. Lisäksi tuomarin on kuultava sekä lasta että molempia vanhempia.

Onko tuomioistuimen päätös suoraan täytäntöönpanokelpoinen? 

Tuomioistuimen lopullinen päätös on suoraan tunnustettavissa ja täytäntöönpanokelpoinen muissa EU-maissa ilman täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista (ns. eksekvatuurimenettely on poistettu), jos tuomari on antanut tuomiosta todistuksen.


Euroopan komissio:

Perheoikeudelliset asiat
Näin löydät maasi keskusviranomaisen
Näin löydät sovittelijan

Näin löydät toimivaltaisen tuomioistuimen

Äidin tarina -haluan nähdä lapseni

Vuonna 2011 Suomalainen Suomessa syntynyt suomea äidinkielenään puhuva suomalaisen äidin ja kanadalaisen isän tytär, joka oli asunut 3/4 pienestä iästään Suomessa, katsottiin Haagin sopimuksen perusteella kuuluvan asumaan Kanadaan. Perusteluina olivat mm. isän uran tarpeet ja Kanadasta kolme vuotta ennen lapsen hankkimista ostettu omaisuus. Vanhemmat olivat kuitenkin tehneet lapsen syntymävuonna Helsingin sosiaaliviraston lakimiehen kanssa tuomioistuimen vahvistaman sopimuksen lapsen asumisesta äidin luona, mutta tämän ei katsottu asiassa merkitsevän.

Vuonna 2015 Yhtään tapaamista ei ole saatu järjestettyä äidille ja tyttärelle nyt neljään vuoteen, vaikka asianhoidon osallisina ovat olleet vanhempien suomalaiset asianajajat, kanadalaiset asianajajat, Suomen ja Kanadan lastensuojelut, Kanadan poliisi ja kanadalainen korkein oikeus. Äiti on
matkan varrella suostunut vapaaehtoisesti kunnallisiin ja yksityisiin valvottuihin tapaamisiin – ilman syytä ja ilman oikeuden määräystä – vanhempien ollessa vielä naimisissakin eli oikeus lapsen luonapitoon olisi pitänyt olla jo automaattisesti. Suomen lastensuojelu on vuosien varrella tehnyt yhteensä kolme virallista lastensuojeluilmoitusta ja yhden rikosilmoituksen Kanadaan – tuloksetta. Nyt äidillä on edessään viimeinen oljenkorsi eli Haagin kansainvälisen sopimuksen käyttäminen tapaamisoikeuden esteiden poistamiseksi. Tämän asian hoitoon Kanadassa ei kuitenkaan voi saada Haagin sopimusta tuntevaa asianajajaa oikeusavulla ja yksityisen asianajajan palkkaaminen maksaisi kymmeniä tuhansia euroja. Äiti joutuu edustamaan itseään Ulkoasianministeriön konsuleiden mahdollisesti tarjoaman tarkkailuavun turvin – ja tarvitsee apua tulevien kuulemisten matkustus- ja oikeudenkäyntikuluihin.

Äidin tarina -poika ja minä

Välittömästi poikamme synnyttyä mies muuttui radikaalisti. Paljon myöhemmin taaksepäin pohtien oli muutoksesta selviä merkkejä luettavissa jo aikaisemminkin. Niitä en vain osannut silloin vielä huomata. Sen syvemmälle suhdekoukeroihin menemättä, tiivistän tarinan taistelumme pääkohtiin. Minulla oli tuska siitä minkälaisessa ympäristössä lapseni kasvaa, minkälaista arkea hän elää ja ettei hän opi pitämään normaalina sellaisia asioita jotka eivät tasapainoiseen elämään kuulu. Olin ollut yhteydessä asianajajaan ja pyytänyt paperit joissa todetaan pojan asuvan minun kanssani ja että muutan pojan kanssa Suomeen. Kävimme asianajotoimistossa miehen kanssa allekirjoittamassa nämä paperit. Kaksoiskansalaisuuteni ansiosta kahden maan välillä asuminen, opiskelu ja työskentely on aina ollut helppoa.
Matkalaukut olivat pakattuina odottaneet eteisessä jo useamman viikon kun sain oikeustalolta postia ja minulla oli lailliset dokumentit lähtöä varten. Lensimme vielä samana yönä toiseen kaupunkiin josta sain seuraavan lennon aamuksi Helsinkiin.

Syyskuu 2007 Suomessa majoituimme äitini luokse. Puhelinsoitot mieheltä alkoivat heti ja ne kestivät useita tunteja. Kysymyksiä milloin palaan takaisin ja miten hän ikävöi minua. Ei yhtään kysymystä koskien poikaa koskaan. 2kk kului ja sain elämämme pyörimään. Aloitin opinnot lauantaisin jolloin äitini auttoi lastenhoidossa, vein poikaa muskariin ja löysimme asunnon. Innolla sisustin pojalle huonetta ja minun oli helppo hengittää pitkästä aikaa.
Miehen puhelut jatkuivat, mutten vastannut kuin sunnuntaisin enää niihin. Sitten mies ilmoitti, että tekee mitä vain kunhan palaamme yhteen, hän halusi muuttaa Suomeen luoksemme. Sanoin, että tietysti voi muuttaa Suomeen ja sovitaan tapaamiset pojan kanssa mutta yhteen en enää muuta hänen kanssaan. Hän löi luurin kiinni ja puheluita ei enää kuulunut.

Joulukuu 2007 Tuli kirje asianajotoimistosta. Ihmetellen avasin kuoren ja luin kirjeen. Kirjaimellisesti tipahdin polvilleni lattialle. Pojan välitöntä palauttamista vaadittiin vedoten Haagin lapsikaappaussopimukseen. En ymmärtänyt ollenkaan mistä kirjeessä oli kyse ja kiireellä aloin etsiä asianajajaa itselleni Suomesta. Kirjoitimme vastineen johon liitettiin miehen allekirjoittamat paperit mukaan muutostamme ja asianajajani arveli tämän olleen vain jonkinlaista kiusaa. Vastineita läheteltiinkin sitten useampia ja kirjeenvaihdossa ilmeni järkyttäviä asi
oita. Allekirjoittamamme paperit eivät olleet enää lailliset tai koskaan olleetkaan. Mies oli soittanut oikeustalolle ja perunut allekirjoituksensa. Sihteeri oli kuitenkin unohtanut välittää tiedon eteenpäin tälle kyseiselle tuomarille joka paperit leimasi. Minä vastaanotin ne ja muutin pois maasta. Mies oli lähtömme jälkeen ollut yhteydessä oikeustalolle ja vaatinut sopimuksen kumoamista sekä poikaa lentokieltoon. Marraskuussa 2007 päätös oli tehty ilmoittamatta minulle siitä koskaan mitään. Maaliskuu 2008 Helsingin Hovioikeus päätti pojan palautuksesta koska toisessa maassa odotti huoltajuusoikeudenkäynti. Valitusoikeutta Korkeimpaan oikeuteen haettiin heti päätöksen tultua. Tilanne muuttui erittäin kaoottiseksi tässä kohtaa. Poika yritettiin yhtäkkiä ottaa huostaan varotoimenpiteenä, etten karkaa hänen kanssaan.
Kaupungin auto jossa oli lasten turvaistuin takapenkillä, paloi verkkokalvoilleni kun ikkunasta katsoin heidän poistumistaan. Tuohon istuimeen he olisivat laittaneet minun poikani, tuossa autolla he yrittivät viedä minulta lapseni. Huostaanotolta vältyttiin ja sain 7 vrk aikaa viedä pojan pois Suomesta. Viikoksi sitten piilouduimme koska oli syytä epäillä uutta huostaanotto yritystä. Lensimme takaisin täysin epätietoisina yhtään mistään. Yövyimme hotellissa ja aamulla lähdimme aikaisin oikeustalolle. Esittelin itseni ja kerroin että Haagin sopimuksen nojalla Helsingissä on päätetty pojan palautuksesta ja olemme yöllä saapuneet maahan. Tiedustelin milloin ja missä huoltajuusoikeudenkäynti pidetään. Virkailija pyysi minua odottamaan ja paikalle tuli lisää ihmisiä, tun
nelma oli hyvin jännittynyt. Mitään oikeudenkäyntiä ei ollut odottamassa minua. Poika oli kuitenkin lentokiellossa, jotenka Suomeen paluu ei onnistunut siltä istumalta. Kaksi viikkoa epätoivoisena etsin asianajajaa joka huolisi juttuni. Meidät käännytettiin lukuisista toimistoista. Epätoivoisena kuljin pojan kanssa tapaamisesta toiseen. Suomalainen asianajajani auttoi minkä pystyi. Kaikki olivat yllättyneitä uudesta käänteestä, ettei oikeudenkäyntiä ollutkaan. Vihdoin sain asianajajan ja tilanteen selvittely alkoi. Jouduin haastamaan miehen. Oikeuteen oli 12kk jono ja epätoivoni oli suuri. Valitusoikeus korkeimpaan oikeuteen myönnettiin Suomessa ja asianajajani hoiti sitä eteenpäin siellä päässä.

Kesäkuu 2008 Nopeutettu oikeudenkäynti myönnettiin ja minulla oli jatkuvia tapaamisia asianajotoimistossa. Olin vuokrannut omakotitalosta yhden huoneen jossa asuin pojan kanssa. Elin vaikeinta aikaa elämässäni ikinä. Välikuulemisia oikeudessa ja jatkuvaa epätietoisuutta miten asiat etenevät. Poika oli taantunut, lopettanut puhumisen ja oli uudelleen rintaruokittavana, ei leikkinytkään enää. Yritin hymyillä koko ajan ja hassutella pojan kanssa. Näyttelin iloista ja normaalia kuin henkemme olisi riippunut siitä. Illalla kun hän nukahti, otin tyynyn ja sikiöasennossa lattialla itkin siihen. Heijasin siinä itseäni tunteja ennen kuin aina nukahdin. Tuntui jatkuvasti kuin kehoani olisi raastinraudalla raastettu taukoamatta. Hyssytin hätääntyneenä poikaa heti jos hän itki, vaatteet pitivät olla silitetyt ja mikään ei saanut antaa kuvaa etten huolehtisi lapsestani hyvin. Pakonomaisesti huolehdin että kaikki näyttää normaalilta ja elimme vain oikeudenkäynnistä toiseen.

Korkein oikeus Suomessa päätti ettei suostu huomioimaan mitään uutta tietoa, mitä on Hovioikeuden käsittelyn jälkeen tullut. Kuin nyrkinisku kasvoihin. Miten he voivat jättää huomioimatta, että hovioikeuteen on valehdeltu odottavasta oikeidenkäynnistä ja että olemme jumissa täällä? Tieto lopullisesta oikeudenkäynnistä tuli heinäkuun alkuun. Äitini ja ystäväni lensivät paikalle. Heinäkuu 2008 Koko päivä kului oikeustalolla. Lopputuloksena se, että sain välittömästi kuukauden lomaoikeuden Suomeen pojan kanssa jotta pääsen hiukan lataamaan akkuja. Sen jälkeen 6kk takaisin maassa jotta mies voi tutustua poikaan ja luoda suhteen tämän kanssa. Poika kun ei psykologisissa testeissä tunnistanut miestä ollenkaan. Tämän 6kk jälkeen mies tulisi Suomeen 6kk ajaksi. Siitä eteenpäin sitten kerran 12kk aikana toisin vuosittain pojan maahan 3 viikon ajaksi ja vastavuoroisesti mies tulisi kerran vuodessa 3 viikon ajaksi Suomeen.

Yhteishuoltajuus mutta poika asuu kanssani Suomessa. Oikeustalon pihalla soittelin jo lentoyhtiöihin.

Elokuu 2008 Suomessa. Poika alkoi puhua ja palasi ennalleen, voi sitä onnea! Syyskuu 2008 Vaikea paluu. Miehen oli pitänyt järjestää minulle ja pojalle asunto 6kk ajaksi jonka vietämme maassa. Yritin ennen lentoa tavoitella häntä asiasta tuloksetta. Yövyimme ystävien luona 2 viikkoa kunnes asianajajani sai hänet kiinni ja pääsimme omaan asuntoon. Puolenvuoden ”tuomio” ei alkanut hyvin, paluu oli muutenkin äärimmäisen raskas henkisesti minulle. Asunto oli tyhjä, luvattuja huonekaluja ja muita tarvikkeita ei ollut. Ensimmäisenä yönä kokosin pinon vaatteistamme jonka päälle nukutin pojan. Kannettava tietokoneeni antoi onneksi meille valoa illalla hiukan. Seuraavana päivänä asianajajani
toi minulle omien lastensa vanhan matkasängyn, potan ja muita lastentarvikkeita. Viikon päästä tästä mies toimitti sovitut huonekalut ja keittiötarvikkeet vihdoinkin. Mies tapasi poikaa tiistaisin tunnin, torstaisin tunnin ja joka toisen viikonlopun. Elämä oli kuin istuisi vuoronumero kädessä puolivuotta odottaen. Koin eläväni vankeustuomiota eristyksissä askeettisessa omakotitalossa. Helmikuu 2009 Paluu Suomeen lopullisesti. Mies ei koskaan tullut 6kk Suomeen. Lähetin pojasta kuvia sähköpostin välityksellä ja kerroin hänen kuulumisiaan muutaman kuukauden verran. Mies ei vastannut ja lopetin yhteydenpidon. Kolmen viikon jaksolle vuosittain en ole lähtenyt pojan kanssa koska mies ei pitänyt omaa osaansa oikeuden päätöksestä ja tullut Suomeen. Tiesin hänen tehneen kiusaa vain minulle koko oikeusprosessien ajan ainoastaan.
Kesäkuu 2015 Miehestä ei koskaan kuulunut mitään Suomeen tulomme jälkeen. Poika ei muista tapahtumista onneksi mitään. Vintissä on melkein 10kg oikeudenkäyntien papereita odottamassa, jos poika ne joskus haluaa lukea. Poika on kesälomalla ja aloittaa kolmannen luokan syksyllä. Sai juuri keltaisen vyön judossa ja kesäpäivät kuluttaa tallilla ratsastuksen parissa. 4-vuotiaana kiinnostui ihmisen anatomiasta ja haaveileekin nyt kovasti sydänkirurgin ammatista.

Isoäidin tarina— menetetyt lapset

Olimme mieheni kanssa päässeet jo onnellisesti yli 40- vuoden avioliiton jälkeen eläkeikään. Lapsemme, tytär ja poika, olivat jo keski-ikäisiä ja olimme mieheni kanssa jo luopuneet toiveesta ja haaveesta saada omia lastenlapsia. Sitten poikamme, joka työskenteli kuljettajana ulkomaanliikenteessä kertoi, että hän oli kotimatkallaan tavannut naisen, johon oli kaiketi klassisesti “ rakastunut ensi silmäyksellä”. Hän vieraili usein tytön kotona kaukana Venäjällä, Kalastamassa Volgalla, kuten hän asian ilmaisi. Ihastuksen kohde vieraili myöskin luonamme Suomessa, joten voimme tutustua häneen paremmin . Neitonen oli kymmenisen vuotta poikaamme nuorem
pi, kaunis, viehättävä, älykäs, kielitaitoinen, hyvästä perheestä oleva tyttö ja me totesimme, että Venäjällä on olemassa hyvän kotikasvatuksen saaneita perhetyttöjäkin, jotka ovat vieläpä hyvin hartaita ortodokseja ja ahkeria kirkossa kävijöitä. Syksyllä 2006 poikamme ilmoitti iloisen uutisen: sukuumme oli tulossa vauva, kauan kaipaamamme lapsenlapsi. Pieni Sasha- tyttö syntyi Venäjällä seuraavassa maaliskuussa. Vanhemmat solmivat avioliiton välittömästi lapsen synnyttyä ja heinäkuussa onnellinen isä haki vaimonsa ja pienen tyttärensä kotiin Suomeen. Avioliitto siunattiin vielä Suomessa ortodoksisin menoin ja kaikki tuntui olevan hyvin.
Perheeseen syntyi reilun vuoden kuluttua toinen tyttö ja vanhemmat olivat siitä hyvin onnellisia ja iloisia. Poikamme totesi, että lapsia saadaan – niitä ei hankita. Lyhyellä aikavälillä syntyneistä lapsista oli heille pelkästään suurta iloa. Meistä isovanhemmista puhumattakaan. Lapsilla oli kaksoiskansalaisuus. Lasten venäläinen baabuska vieraili usein perheessä, välillä pitkiäkin aikoja viisumin sallimissa puitteissa. Nuori äiti opiskeli työllisyyskurssilla ATK- taitoja ja me isovanhemmatkin autoimme tarvittaessa lasten hoidossa, kun lasten vanhemmat olivat töissä tai opiskelemassa.

Pikkuhiljaa kaikki muuttui. Mikään ei tuntunut olevan hyvin. Lasten äidin käyttäytyminen oli ajoittain väkivaltaista. Hän oli väsynyt ja kireä ja menetti malttinsa pienestäkin syystä. Hän teki yksin lapsia koskevia päätöksiä ja ilmoitti, että lasten isällä ei ole enää mitään sanomista lasten kasvatukseen eikä mihinkään perhettä koskeviin asioihin. Vanhempien keskusteluyhteys tuntui olevan
poikki, eikä avun hakeminen tuntunut tulevan kysymykseen, vaikka poikamme sitä ehdottikin. Lasten äiti uhkasi lopuksi viedä pienet kaksi ja kolmevuotiaat tytöt Venäjälle, niin että isä ei enää milloinkaan tapaisi lapsiaan. Tämän hän sanoi myöskin suomalaiselle ystävättärelleen, joka kertoi asiasta lasten isälle.

Lapsikaappaus toteutuu Vaikka me kaikki pelkäsimme, että näin tapahtuisi, emme sitä sittenkään olisi halunneet uskoa. Kunnes sitten erinäisten tapahtumien jälkeen, lasten isän lähtiessä sunnuntaina työmatkalle Eurooppaan tapahtui se, mitä olimme pelänneet. Keskiviikkona isän puheluihin eikä viesteihin enää vastattu. Perjantaina puhelinyhteys vihdoin palautui – venäläisen operaattorin numerosta. Äiti oli kaapannut lapset venäläisen baabuskan avustuksella Venäjälle. Isä oli menettänyt lapsensa ja me mieheni kanssa kauan kaipaamamme ja rakastamamme lastenlapset.
Emme tienneet, näkisimmekö heitä enää milloinkaan.

Läpikäydyt tunteet Lasten isä oli edelleen työmatkalla Euroopassa. Hänen tuskaansa ja menetystään voi vain arvailla. Onneksi oli työ, joka piti ajatukset pois tapahtuneesta. Oli pakko, että ei olisi työssään aiheuttanut onnettomuutta ja suurta vahinkoa itselleen tai muille. Euroopasta käsin ei voinut paljoa asialle tehdä, jos ei paljoa täällä Suomessakaan. Viikonloppu oli aikaa ajatella tapahtunutta. Ensimmäinen ajatus, joka mahtui tajuntaan, oli epäusko. Ei tällaista voi tapahtua minun perheelleni. Joillekin muille, vieraille ihmisille jossakin, mutta ei meille.
Näiden tuntemusten jälkeen tuli suru, itku ja itsesyytökset. Olisiko jotain voinut tehdä toisin? Olisiko voinut auttaa ja tukea enemmän? Olisiko pitänyt hakea
apua ? Mistä ? Olisiko joidenkin tahojen pitänyt menetellä toisin? Vasta viimeisenä tunteena tässä vaiheessa saapui sydämeen viha? Kaikkia niitä kohtaan, jotka tähän olivat olleet osallisina. Viha omaa voimattomuutta kohtaan, viranomaisia kohtaan ja niitä, jotka asiasta olivat tietoisia etukäteen, mutta eivät tehneet mitään. Olin kuitenkin elämässä oppinut sen, että viha on voima, joka lopulta aina kääntyy ihmistä itseään vastaan. Viha on tunne, joka polttaa ja tappaa ihmisen sisältä, jos sille antaa vallan. Yritin kaikin keinoin tukahduttaa rinnassa tuntemani vihan. Vihalla on kuitenkin yksi hyvä ominaisuus, Se laittaa adrenaliinin liikkeelle. Kun viikonloppua
seurasi maanantai, olin täynnä tarmoa ja sisua selvittämään asiaa.
Seuraavaksi sydämeen hiipi pelko. Miten lasten isä jaksaisi kestää menetyksen ? Näkisimmekö pikkutyttöjä enää milloinkaan ? Olisivatko lapset turvassa ?

Lasten isä oli edelleen työmatkalla, joten hänen puolestaan otin yhteyttä eri viranomaisiin selvitelläkseni tapahtunutta lapsikaappausta ja sen vaatimia toimenpiteitä. Internetistä ohjauduin Kaapatut Lapset ry:n sivuille. Yritin soittaa moneen kertaan. Automaattinen vastaaja välitti tietoja. Odotellessani lueskelin yhdistyksen sivuja, ulkoministeriön tiedotteita ja oikeusministeriön sivuja. Niitä lukiessa asian kaamea todellisuus ja tapahtuman toivottomuus selvisivät. Kukaan ei voinut auttaa. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Kun valtakunnan raja oli ylitetty, lapset olisivat Venäjällä, eikä heidän takaisin saamisekseen voitu tehdä mitään. Me aloimme puhua menetetyistä lapsista.

Kaapatut Lapset ry Vihdoin sain yhteyden Kaapatut lapset ry:n puhelimeen vastanneeseen henkilöön ja kerroin tilanteen. Keskustelu asiaa tuntevan henkilön kanssa oli mieltä rauhoittavaa ja paniikki alkoi hel
littää, Seuraavien kuukausien aikana, aina kun toivottomuus pyrki tajuntaan, tulivat mieleeni puhelimessa kuulemani sanat: “ Koskaan ei saa menettää toivoa”. Nämä sanat olivat helmiä, sanotut aikanaan. Kullanarvoiset sanat, johon takerruin aina kun toivo edes lasten näkemisestä vielä joskus, alkoi hiipua. Ne pitivät yllä uskoa huomisesta ja siitä, että asioilla on aina taipumus järjestyä ihmiselle parhain päin. Vaikka omassa elämässäni olin sen saanut niin monesti kokea, oli sitä tässä tapauksessa ajoittain vaikeaa uskoa. Kaapatut Lapset ry ja sen toimihenkilöt olivat tunnetasolla suureksi avuksi. Vaikka mitään konkreettista apua ei voinutkaan saada, jo keskustelut ja yhteystiedot toisiin saman kokeneisiin henkilöihin olivat hyödyllisiä ja auttoivat jaksamaan yli vaikeimman ajan. Siitä perheemme tulee olemaan aina kiitollinen.
Nykytilanne Lapset ovat edelleen Venäjällä. Vanhempien avioero tuomittiin Venäjällä ja Helsingin hovioikeus on sen vahvistanut. Vanhemmilla on yhteishuoltajuus. Puhelinyhteys isän ja lapsien välillä toimii hyvin. Tällä hetkellä jopa kuvallinen yhteys tietokoneen välityksellä. Lapset ovat isän luona Suomessa kuukauden kesällä ja kaksi viikkoa talvella, Isällä on tapaamisoikeus lapsiin Venäjällä aina kun hänellä on siellä mahdollisuus vierailla.

Tästä kaikesta saamme kiittää asianajajaamme, jonka päämäärä oli alusta alkaen voittaa äidin luottamus ja päästä sopuratkaisuun lasten äidin kanssa. Vaikka lasten isä oli alussa katkera siitä, että joutui lähes kaikesta luopumaan, hän lopulta kuitenkin oli sitä mieltä, että ratkaisu oli kaikista huonoista vaihtoehdoista paras. Yhteys lapsiin kuitenkin säilyi ja se on tärkeintä.

Olemme tavanneet lastenlapsemme. Se oli kaunis, aurinkoinen kesäpäivä, kun pienet tytöt olivat hymyilevinä kotimme ovella hokien: mumma, pappa, Pokekissa !