Lapsikaappaus on tilanne, jossa alle 16-vuotias lapsi on viety pois vakinaisesta asuinmaastaan tai jätetty sinne palauttamatta esimerkiksi loman jälkeen ilman huoltajansa suostumusta. Tämä on määritelty Suomen rikoslaissa, lapsen huoltoa koskevassa lainsäädännössä ja kansainvälisissä sopimuksissa. Termin käytössä tuntuu olevan kuitenkin epäselvyyttä.
Lapsikaappauksesta on siis kyse vain silloin, kun lapsi on viety pois maasta, kuten kesällä vilkkaasti uutisoidussa Porin poliisin tutkimassa tapauksessa, jossa lapsen vei ulkomaille hänen isoisänsä. Yleensä lapsen vie toinen vanhempi.
Huittisten syksyllä uutisoidussa sinänsä ikävässä tapauksessa, jossa nainen, joka ei ollut mitenkään sukua lapselle, vei hänet äidiltään, on parempi käyttää esimerkiksi sanaa sieppaus. Jos siepannut nainen olisi ollut lapsen omainen tai muuten läheinen henkilö, olisi kyse ollut omavaltaisesta huostaanotosta.
Toivomme, että mediassa ja muissa teksteissä alettaisiin käyttää oikeita termejä. Yksinkertaistetusti: kun vanhempi tai muu lähiomainen vie lapsen yli valtiorajan ilman huoltajan suostumusta, on kyse lapsikaappauksesta. Jos lapsi jää maan rajojen sisäpuolelle, voi kyseessä olla omavaltainen huostaanotto. Kun joku tuntematon ottaa lapsen haltuunsa luvattomasti, on sopiva sana sieppaus tai kidnappaus.
Tarja Räisänen
toiminnanjohtaja
