Kesällä eronneet vanhemmat matkustavat paljon lastensa kanssa,. Tällöin toisen vanhemman pelko lapsen kaappauksesta saattaa herätä. Lapsikaappauksesta on kyse silloin, kun alle 16-vuotias lapsi viedään ulkomaille ilman huoltajan suostumusta tai jätetään sieltä palauttamatta sovitun tapaamisen jälkeen.
Lapsikaappauksen taustalla voi olla useita syitä. Lapsen kaappaus voi johtua esimerkiksi siitä, että maahanmuuttajapuolisosta tuntuu avioliiton kariuduttua, että hän on jäänyt yksin vieraaseen ympäristöön. Usein lapsen kasvatus tietyn kulttuurin ja uskonnon mukaan voi nousta kynnyskysymykseksi. Myös riitaisa avioero ja siihen liittyvä huoltajuuskiista sekä kosto entistä puolisoa kohtaan voivat olla motiiveina lapsikaappaukseen. Sitä voidaan käyttää myös painostuskeinona puolison palaamiseksi. Vanhempi saattaa syyllistyä lapsikaappaukseen myös tietämättään, kun perhetilanteen rikkoutumisen vuoksi katsoo parhaaksi muuttaa lapsen kanssa ulkomaille.
Lapsikaappausuhka on vaikea tunnistaa, mutta kaappausta saattaa kuitenkin edeltää joitain merkkejä, esimerkiksi puolison aggressiivisuus ja uhkailu lapsen maasta poisviennillä tai maahanmuuttajapuolison yritykset houkutella perhettä lähtemään matkalle kotimaahansa perheen ristiriitatilanteessa. Myös vanhempien riidat lapsen passiasioista tai huoltajuudesta voivat herättää epäilyjä puolison mahdollisista kaappausaikeista. Konkreettisia merkkejä kaappausaikeista voivat olla työpaikan jättäminen tai omaisuuden myyminen tai kerääminen lähtömaahan.
Paras tapa ehkäistä lapsikaappauksia olisi, että lapsella olisi aina mukana virallinen lupa huoltajilta. Näitä lupia ei kuitenkaan kysytä juuri koskaan satamissa tai lentokentillä. Siksi olemme keränneet joitain ohjeita vanhemmille ja viranomaisille kaappausten ehkäisyyn.
Korkeimman oikeuden päätöksen mukaan lomamatka ei ole lapsikaappaus. Tällöinkin on syytä hankkia toisen huoltajan kirjallinen lupa, sillä jotkut maat vaativat sitä. Suomeen jäävän vanhemman tulee vaatia nähtäväkseen matkaliput, joista selviää paluupäivä.
Lapsen passi liittyy läheisesti huoltajuuteen. Jos toinen huoltaja vastustaa passin myöntämistä vedoten lapsikaappausuhkaan, olisi asia aina tutkittava huolellisesti ja mieluiten olla myöntämättä passia ainakaan niin kauan, kuin vanhempien välit ovat ristiriitaiset. Schengen-alueella, josta lapsi yleensä saadaan palautettua, voi matkustaa myös siihen oikeuttavalla henkilöllisyystodistuksella.
Mikäli kaappausuhasta on selvää näyttöä, tulisivat lapsen tapaamiset mahdollisen kaappaajan kanssa olla valvottuja. Tarvittaessa voidaan käyttää lähestymiskieltoa valvottujen tapaamisten lisäksi. Vanhempaa tulee kehottaa tiedottamaan kaappausuhasta kaikkia lapsen kanssa toimijoita: päiväkotia, koulua, harrastusten vetäjiä ja sukulaisia. Poliisin kautta voi pyytää ilmoitusta rajavalvontaan siitä, että lapsella ei ole huoltajan suostumusta poistua maasta, mutta esimerkiksi satamissa tätä on vaikea valvoa.
Lapsikaappaus on aina sekä henkisesti että taloudellisesti raskas prosessi. Siksi kaappauksia kannattaa pyrkiä ehkäisemään ennalta. Tärkeintä on, että huoltajuutta ei koskaan anneta yksin sille vanhemmalle, joka mahdollisesti veisi lapset pois maasta. yksinhuoltaja saa vapaasti päättää lapsen asuinmaasta. Yksinhuollon määrääminen suomalaiselle vanhemmalle saattaa ärsyttää toista vanhempaa kaappaamaan lapset siinä toivossa, että kotimaassaan hän saisi itselleen suotuisemman huoltajuuspäätöksen. Hyvä vaihtoehto on yhteishuolto työnjakomääräyksin, jossa yhdessä päätettäviä asioita ovat esimerkiksi lapsen asuinmaa, nimi ja uskonto.
Suomesta kaapataan vuosittain hieman yli 20 lasta. Jokainen näistä lapsista on liikaa.
Kaapatut Lapset ry
Tarja Räisänen
toiminnanjohtaja
