Lapsikaappaus

Haagin lapsikaappaussopimus on ollut voimassa Suomessa vuodesta 1994 alkaen.
Yleissopimukseen kuuluvat seuraavat valtiot:

Alankomaat, Albania, Andorra, Argentiina, Armenia, Australia
Bahama, Belgia, Belize, Bolivia, Bosnia-Hertsegovina, Brasilia, Bulgaria, Burkina Faso
Chile, Costa Rica
Dominikaaninen Tasavalta
Ecuador, El Salvador, Espanja, Etelä-Afrikka, Etelä-Korea
Fidzhi, Filippiinit
Gabon, Georgia, Guatemala, Guinea, Guyana
Honduras, Hongkong
Irlanti, Islanti, Iso-Britannia, Israel, Italia, Itävalta
Jamaika, Japani
Kanada, Kap Verde, Kazakstan, Kolumbia, Kreikka, Kroatia, Kuuba, Kypros
Latvia, Lesotho, Liettua, Luxemburg
Macao, Makedonia, Malta, Marokko, Mauritius, Meksiko, Moldova, Monaco, Montenegro
Nicaragua, Norja
Pakistan, Panama, Paraguay, Peru, Portugali, Puola
Ranska, Romania, Ruotsi
Saint Kitts ja Nevis, Saksa, San Marino, Serbia, Seychellit, Singapore, Slovakia, Slovenia, Sri Lanka, Sveitsi
Tanska, Thaimaa, Trinidad ja Tobago, Tshekki, Tunisia, Turkki, Turkmenistan
Ukraina, Unkari, Uruguay, Uusi-Seelanti, Uzbekistan
Valko-Venäjä, Venezuela, Venäjä, Viro
Yhdysvallat
Zimbabwe

(Päivitetty 09.08.2023)

Ajantasaisen listan ja lisätietoja voit tarkistaa Finlexin sivuilta.

Jos lapsi on viety Haagin sopimuksen ulkopuoliseen maahan, ota yhteyttä Ulkoministeriöön itse tai lakimiehen välityksellä. Ulkoministeriö auttaa kaappauksen selvittämisessä, mikäli lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä pidetään luvattomana lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (190/2019) nojalla eikä asian hoito kuulu toisen viranomaisen toimivaltaan. Tutustu yksityiskohtaisemmin ulkoministeriön ja Suomen ulkomaanedustustojen edellytyksiin auttaa lapsikaappausasioissa konsulipalvelulain (498/1999) pykälissä 31 ja 32.

Ulkoministeriö voi auttaa lapsikaappaustilanteissa

• ottamalla ja pitämällä yhteyttä lapsen kaapanneeseen vanhempaan ja lapseen
• selvittämällä lapsen olinpaikan ja olosuhteet
• avustamalla paikallisen lainsäädännön mukaisen oikeusavustajan ja oikeusavun saamisessa (mm. antamalla listan paikallisista asianajajista)
• välittämällä asiassa tietoja ja asiakirjoja viranomaisille ja asiaa hoitaville oikeusavustajille
• auttamalla yleisluonteisten tietojen hankkimisessa esimerkiksi kyseisen valtion lainsäädäntöön liittyen
• avustamalla lapsen kotiuttamiseen liittyvissä käytännön järjestelyissä

Ulkoministeriö ja edustustot pyrkivät aina saamaan asiassa kaiken mahdollisen virka-avun, mutta kyseisen maan oikeusjärjestelmän vaatimaa prosessia lapsen palauttamiseksi ulkoministeriön tai edustuston toimenpiteet eivät voi korvata. On myös huomioitava, että kohdemaan viranomaiset eivät aina ole halukkaita puuttumaan lapsikaappauksiin. Tämä voi johtua esimerkiksi erilaisista perhe-, kulttuuri- ja uskonnollisista käsityksistä.

Jos lapsi on myös tai ainoastaan sen valtion kansalainen, johon hänet on kaapattu, voivat mahdollisuudet virka-avun saamiseen lapsen palauttamiseksi olla huomattavan rajoitetut. Näin saattaa olla myös, kun jompikumpi tai molemmat vanhemmat ovat kyseisen valtion kansalaisia.

Oikeusprosessin käynnistäminen

Mikäli vanhemmat eivät pääse sovintoon asiassa, tai jos kohdemaa ei tunnusta tai pane täytäntöön esimerkiksi suomalaisen tuomioistuimen tekemää lapsen huoltoa koskevaa päätöstä, saattaa ainoaksi keinoksi lapsen palauttamiseksi jäädä oikeudenkäynnin aloittaminen maassa, johon lapsi on kaapattu. On hyvä tietää, että tuomioistuin vieraassa valtiossa käsittelee tapaukset oman lainsäädäntönsä ja määräystensä mukaisesti. Joissakin maissa lait perustuvat suoraan uskonnollisiin sääntöihin.

Oikeusprosessien kohdalla on hyvä myös varautua siihen, että ne saattavat olla aikaa vieviä, kalliita ja vaativat kärsivällisyyttä. Prosessiin liittyy myös kunkin maan vaatima menettely, jonka nojalla kyseisessä maassa vahvistettu suomalainen päätös tai lapsen huollosta annettu päätös saadaan pantua täytäntöön. Täytäntöönpanosta saattaa päättää muu viranomainen kuin tuomioistuin. Oikeusprosessia varten on tarpeen palkata paikallinen asianajaja. Oikeudenkäynnistä aiheutuviin kustannuksiin voi saada apua kyseisestä valtiosta tai Suomesta yleisestä oikeusavusta annetun lain (358/1998) säännösten nojalla. Suomessa oikeusapua haetaan ja sen myöntää laissa säädetyin edellytyksin oikeusministeriö.

Muita keinoja lapsen palauttamiseksi

Mikäli lapsi on kaapattu valtioon, joka ei ole liittynyt Haagin lapsikaappaussopimukseen tai Euroopan neuvoston ns. Luxemburgin sopimukseen eivät sopimuksissa määrätyt menettelytavat lapsen palauttamiseksi ole käytettävissä. On kuitenkin mahdollista, että lapsi on viety valtioon, joka on osapuolena muussa kansainvälisessä sopimuksessa, johon tapauksessasi voit mahdollisesti vedota. Sopimukseen vetoaminen ei kuitenkaan normaalisti yksinään riitä, vaan tarvittava maan oikeusjärjestelmän mukainen menettely lapsen palauttamiseksi joudutaan aloittamaan.

Tarkista Finlexin sivuilta, mitkä kansainväliset sopimukset ovat voimassa maissa, joiden välillä lapsikaappaus on tapahtunut.
Lisätietoa Suomea sitovista kansainvälisistä sopimuksista löydät mm. Lainsäädäntö-osiosta.

Lapsikaappaustilanteissa voidaan myös ryhtyä lastensuojelullisiin toimenpiteisiin, mikäli on esimerkiksi perusteltua uskoa, että lapsen olosuhteet vaarantavat vakavasti hänen terveyttään tai kehitystään. Tällaisessa tilanteessa voivat lapsen viimeisimmän suomalaisen kotikunnan sosiaaliviranomaiset ryhtyä toimiin lapsen kiireelliseksi sijoittamiseksi. Sosiaaliviranomaisilla on lapsen olosuhteita ulkomailla selvittäessä oikeus saada virka-apua ulkoministeriöltä. Kotimaassa puolestaan sosiaaliviranomaisilla on huostaanottopäätöksen perusteella oikeus saada virka-apua muun muassa poliisilta tai rajavalvonnasta vastaavilta viranomaisilta.

Lue lisää kiireellisestä sijoituksesta Turvaamistoimet-osiosta.
Lue lisää lastensuojelusta lastensuojelu.infon sivuilta.

Aina itse vanhempikaan ei tiedä syyllistyneensä lapsikaappaukseen tai esimerkiksi lapsen omavaltaiseen huostaanottoon. Mikäli olet tuonut lapsen Suomeen ulkomailta ilman toisen vanhemman selkeää suostumusta, on tärkeää, että tiedät seuraavan:

Mikäli vanhemmat ovat yhdessä lapsen huoltajia, ei toisella vanhemmalla ole oikeutta viedä lasta ulkomaille ilman toisen vanhemman suostumusta, vaikka lapsi asuisi hänet poisvieneen vanhemman luona.

Jos lapsen vanhempi on yksinhuoltaja hän päättää yksin lapsen henkilökohtaisista asioista eikä toisen huoltajan suostumusta asioiden ratkaisuun tarvita. Tällaisissa tilanteissa sillä vanhemmista, joka ei ole lapsen huoltaja ei ole siis oikeutta tehdä ratkaisuja ilman yksinhuoltajan suostumusta muun muassa siitä, missä lapsi elää ja asuu. Jos lapsi on toisen vanhemman yksinhuollossa, ei toisella vanhemmalla ole oikeutta viedä lasta ulkomaille ilman lapsen huoltajan suostumusta.

Haagin lapsikaappaussopimus luokittelee lapsikaappaukseksi luvattoman poisviemisen tai luvattoman lapsen palauttamatta jättämisen esimerkiksi tapaamisoikeuden jälkeen. Jos lapsi on tuotu Suomeen toisesta Haagin sopimusvaltiosta, on jälkeen jääneellä vanhemmalla oikeus käynnistää oikeudellinen prosessi lapsen palauttamiseksi asuinpaikkavaltioonsa.

Kiista lapsen huollosta käydään aina lapsen asuinpaikkavaltiossa eli maassa, jossa hänen katsotaan pysyvästi asuvan.

Mikäli epäilet syyllistyneesi lapsikaappaukseen, kysy neuvoa mahdollisista ratkaisuista ja toimenpiteistä Kaapatut Lapset ry:stä tai asuinpaikkakuntasi poliisilta.

Tutustu Haagin lapsikaappaussopimukseen (57/1994).
Lue, mitä Suomen rikoslaki (luku 25 pykälät 5 ja 5 a) säätää lapsen omavaltaisesta huostaanotosta tai lapsikaappauksesta.