Vietämme parhaillaan Lapsen oikeuksien viikkoa, jonka tavoitteena on edistää YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettuutta erityisesti lasten ja nuorten parissa. Tänä vuonna viikon teemana on Lapsella on oikeus tulevaisuuteen.
Olen ihastunut Lapsen oikeuksien sopimuksen ensimmäiseen artiklaan, jossa todetaan, että jokainen alle 18-vuotias on lapsi. Tämä velvoittaa meidät aikuiset, ihan lain tasollakin, kantamaan erityistä vastuuta ja huolenpitoa myös niistä lapsista, jotka saattavat olla meitä päätä pidempiä ja antavat ymmärtää, että olemme niiiiin viime vuosituhannelta – kuten itseasiassa olemmekin. Myös sanapari osallisuus ja turvallisuus tuntuvat sydämessäni lämpimänä lisälyöntinä. Näiden kahden asian olemassa olo liittyy lopulta kaikkiin Lapsen oikeuksien toteutumiseen.
Oulussa lapsen oikeuksien päivää oli tarkoitus viettää Ouluhallissa, useiden eri järjestöjen, seurakunnan ja Oukan yhteistyössä toteutettavassa Ilon päivä- tapahtumassa. Tilaisuus on siirretty seuraavaan vuoteen. Jaamme yhteisen toiveen, että lähitulevaisuudessa selätämme koronan ja elämä palautuu lähemmäksi normaalia.
Eri järjestäjätahojen voimin Lapsen oikeuksia on pidetty esillä Oulun Ilon päivä -Facebook sivulla. Oma päivityksemme: ”Kaikenikäisillä lapsilla on oikeus aikuisen turvalliseen läsnäoloon” sisältää monta näkökulmaa. Millainen on turvallinen aikuinen? Olemmeko aidosti läsnä lapsille ja nuorille? Onko kouluissa ja kaduilla riittävästi turvallisia aikuisia ja ovatko kaikki lasten kohtaamat aikuiset turvallisia?
Tänä vuonna lapsen oikeuksien viikon teemana on oikeus tulevaisuuteen ja unelmointiin. Omassa käsitejärjestelmässäni ensin on haave. Haaveilussa ajatukset risteilevät asiasta toiseen. Kun toistamiseen haaveilee samasta asiasta, siitä tulee unelma. Kun päättää pyrkiä kohti unelmaa, syntyy tavoite. Tavoitteisiin pääsemiseksi voi laatia suunnitelman ja kun suunnitelmaa alkaa toteuttamaan, on kyseessä toiminta.
Unelmat ja turvallisuuden tunne ruokkivat toisiaan. Unelmointi, mielen lepopaikka, lisää turvallisuuden tunnetta. Kun tuntee olevansa turvassa, uskaltaa olla oma itsensä ja asettaa itsensä näköisiä tavoitteita, sanoa ne ääneen ja saada tukea tavoitteiden saavuttamiseen. Näitä asioita olen pohtinut tänä syksynä nuorten kanssa, toimiessani RageStop -Tunteet ja turvallisuus oppimisen perustana -hankkeessa.
Työ kymppiluokkalaisten parissa on saanut minut muistelemaan omia kouluaikojani, varsinkin kun eräs oppilasta kehotti ajattelemaan 16- vuotiaan aivoilla. Millaisista asioista tuolloin unelmoin ja kuinka pitkälle tulevaisuuteen yleensäkään suunnittelin elämää. Jääköön nämä osittain henkilökohtaisiksi pohdinnoiksi. Yleisesti voin jakaa muiston, että 80- luvulla ahdisti kylmä sota, pelko kolmannesta maailmansodasta, happosateet ja otsoniaukko. Lohtua toi ajatus siitä, että maailma voisi olla yhtä, jos vain kaikki ihmiset liittyisivät joukkoon ja eläisimme rauhassa ilman rajoja ja kaiken yhteisesti jakaen.
Imagine there’s no heaven
It’s easy if you try
No hell below us
Above us only sky
Imagine all the people sharing for today
Imagine there’s no countries
It isn’t hard to do
Nothing to kill or die for
And no religion too
Imagine all the people living life in peace
You may say I’m a dreamer
But I’m not the only one
I hope some day you’ll join us
And the world will be as one
Imagine no possessions
I wonder if you can
No need for greed or hunger
A brotherhood of man
Imagine all the people
sharing all the world
You may say I’m a dreamer
But I’m not the only one
I hope some day you’ll join us
And the world will be as one.
– John Lennon
