Minun tarinani
Turvakotiin hakeudutaan turvaan silloin, kun kotiin jääminen on väkivaltaisen ympäristön takia mahdotonta. Tällainen tilanne oli myös Marilla (nimi muutettu).
Mari oli ollut 4 vuotta naimisissa miehensä kanssa. Henkisen väkivallan hän kertoo alkaneen miltei heti suhteen alussa, mutta hän ei itse koe tunnistaneensa sitä. Marin elämään kuului uhkailua, haukkumista ja alistamista ja kun pari sai lapsen, myös väkivalta paheni. Mari hoiti lapsen yksin, mutta lapsen takia myös jäi suhteeseen, sillä pelkäsi menettävänsä kaiken.
”Tunsin olevani ruma, hyödytön ja ettei minua rakastettu. Lopulta aloin itsekin uskoa kaiken. Tunsin sääliä miestäni kohtaan, että hän joutui olemaan ja elämään kanssani.”
Ajan myötä väkivalta kotona muuttui myös fyysiseksi. Lopulta erään riidan päätteeksi Mari päätti, ettei lapsen ole enää turvallista olla ja elää kotona vallitsevassa pelon ilmapiirissä.
Mari kertoo soittaneensa sosiaali- ja kriisipäivystykseen, jonka kautta sai tiedon turvakodista. Tämän jälkeen hän toteaa, että alkuun miettiessään turvakotia, oli ”sekavat fiilikset, en ajatellut sen olevan edes iso juttu. Pää ei yksinkertaisesti toiminut.”
Lopulta Marin ja lapsen yhteinen kauppareissu, päättyi tavaroiden kanssa turvakotiin. Mari ei tiennyt tarkalleen, millainen paikka turvakoti on. Hän kertoo ajatelleensa vain, että se on ”Paikka jossain piilossa, missä on naisia ja lapsia.”
Marilla oli toive. Se ainoa toive oli saada vallitseva tilanne loppumaan. ”Sain turvakodilta tukea tilanteeseeni. Lopulta huomasin, että pärjäämme lapseni kanssa kahdestaan. Ei se minusta ja lapsesta ollutkaan kiinni, ettemmekö voisi toimia perheenä. Toinen osapuoli vain jatkuvasti pahensi käytöstään.”
Mari kertoo turvakodin antaneen hänelle uuden alun, alun sille, ettei hän olekaan huono ihminen. Mari kuvaa tilannetta silmien avautumisena.
”Sain paljon apua ja tukea. Työntekijät olivat aina saatavilla ja pystyin purkamaan tunteitani milloin vain. Minun ei täytynyt enää pelätä. Olin alkuun yllättynyt siitä, että vastaanotto on turvakodissa niin lämmin. Sain niin paljon avaimia elämään, eikä minua jätetty tyhjän päälle.”
Turvakotijakson jälkeen Mari muutti uuteen asuntoon lapsensa kanssa. Mari myös jatkoi omien väkivaltakokemustensa työstöä ammattilaisten kanssa.
”Ai kuvaile turvakotia yhdellä sanalla? No, Turvallinen.”