Olen sosionomi aikuisopiskelija. Olen opiskellut kaksi vuotta työn ohessa ja minulla on pitkä työkokemus sosiaalialalta. Valitsin tulevan työharjoittelupaikkani sillä perusteella, että haluan kokeilla jotain sellaista työtä, josta minulla ei ole mitään aikaisempaa kokemusta. Opiskelija kaverini suosituksista kysyin harjoittelu paikkaa seitsemäksi viikoksi Vantaan turvakodista. Työharjoitteluni aikana olin omasta työstäni opintovapaalla. Opiskelijana minut otettiin vastaan erittäin lämpimästi ja pääsin mukaan heti ensimmäisellä viikolla erityyppisiin asiakastilanteisiin ja palavereihin. Ohjaajani kannusti minua tutustumaan kaikkiin mahdollisiin yhteistyökumppaneihin ja kävinkin harjoitteluni aikana useassa eri paikassa tutustumassa, mikä liittyi turvakoti työhön. Harjoitteluni ohjaaja piti huolen säännöllisistä ohjaus keskusteluista ja koko henkilökunta oli aina valmiina keskustelemaan kriisi, – ja väkivaltatyön erityiskysymyksistä. Sain säännöllisesti palautetta toiminnastani opiskelijana ja koin asiakastyön mielekkäänä ja luontevana. Pitkän uran työelämässä jo tehneenä oli mielenkiintoista ottaa uteliaan opiskelija rooli ja olinhan työntekijä vahvuudessa yksi ylimääräinen käsipari. Tosin vanhasta tottumuksesta opiskelijan roolissa pysytteleminen meinasi välillä unohtua, kun heittäydyin mukaan asiakastilanteisiin. Seitsemään viikkoon mahtui hyvin erilaisia asiakastapauksia joka oli oman oppimiskokemukseni kannalta merkittävää. Vantaan turvakodissa on paljon erilaista osaamista ja henkilökunnan välistä yhteistyötä oli ilo katsella. Aikaisempaa kokemattomuuttani turvakodissa työskentelystä ei tarvinnut ensimmäisen päivän jälkeen jännittää, koska opiskelijan vastaanotto mukaan työyhteisöön ja turvakodin mukava ilmapiiri sai seitsemän viikon kulumaan liiankin nopeasti.