Ärtymys on kuin kodin turvajärjestelmä, joka aktivoituu erilaisista vaaran merkeistä. Mitä pelokkaampi omistaja, sitä tiukemmat ja herkemmät sensorit.
Jotta voimme ymmärtää miksi riitelemme, on hyvä tarkastella aluksi tunteita, jotka liittyvät riitelyyn. En ole kohdannut vielä riitelyä, johon ei liittyisi ärtymystä jollakin tasolla, mutta mistä ärtymys sitten syntyy?
Ajattelen, että aggressio on suojatunne, joka kutsutaan paikalle, kun mieli tulkitsee jonkin asian vaaran merkiksi. Vaaran kokemus syntyy silloin, kun jokin itselle tärkeä asia ollaan vaarassa menettää.
Esimerkiksi jos kokee väsymystä ja kaipaisi lepoa. Miettii että lepäänpä tässä hetken, mutta alkaakin lasten kinastelu tai puoliso ottaa puheeksi kaupassa käymisen. Välittömästi oma mieli tulkitsee, että nyt muiden tarpeet tai toiveet ohittavat minun levon tarpeeni. Hälytysjärjestelmä aktivoituu ja synnyttää ärtyneisyyttä äänensävyyn, jolla vastataan: ”minä en jaksa lähteä nyt yhtään minnekään!” tai ”olkaa nyt edes hetki joskus hiljaa!”
Monimutkaisemmaksi menee, kun mukaan otetaan vanhat muistot, jotka heräävät erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi, jos lapsena sisarusten kanssa aina tuli haukutuksi tai vanhempi ei osannut kannustaa ja syntyi käsitys siitä, että minun mielipiteeni eivät ole olleet tärkeitä. Ja sitten kun kerron puolisolle, että ”oli liukasta ulkona tänään” ja hän vastaa, että ”ei minun mielestäni, kun päivällä kävin ulkona”. Oma mieli tiedostamattani muistaa miten lapsuudessa, kun yritin sanoa jotakin, kuulin usein että ”ei se nyt ihan niin ole”. Ja jälleen hälytysjärjestelmä aktivoituu. ”Enkö muka osaa itse arvioida onko ulkona liukasta! Pitääkö aina olla tuollainen?” Ja puoliso jää suu auki ihmettelemään mitä tapahtui. Vähitellen hän oppii välttelemään asioita, olemaan sanomatta ajatuksiaan. Keräämään sisäänsä asioita. Kunnes sisällä alkaa vähitellen ahdistaa se, että parisuhde tuntuu tukahduttavalta. Mieli etsii asioita mitkä minua uhkaavat? Sormi alkaa kääntyä puolisoa kohden, kun tuo on tuollainen. Mieli etsii hänessä ne ongelmakohdat ja oikeassa hetkessä ja mielentilassa loppuu itsehillintä ja pato aukeaa. Alkaa julmettu riita, jossa kumpikaan ei tiedosta mistä kaikesta riidellään, mutta mieli keksii kyllä mistä syyttää toista.
Ja kun riita on ohi, jää mieleen kokemus, että tuolle toiselle oli vain väliä sillä mitä hän tuntee ja ajattelee, eikä minulla ei ole väliä ja olen hänen mielestään vääränlainen.
Tässä vain yksi esimerkki miten tilanteet voivat edetä ja kehittyä.
Aggressio kehittyy parisuhteessa ennakoimaan tilanteita ja pyrkii ottamaan tilanteita voimalla haltuun, jotta saa olla olemassa sellaisena kuin on ja pystyy puolustamaan omia tarpeita. Aggressio suojelee kahta asiaa: haavoittuvuutta ja tarpeita. Ärtynyt ihminen lopulta on useimmiten surullinen, loukkaantunut, pettynyt, ahdistunut… Tuon alun esimerkissä, kun on olo että haluaa levätä ja se vaarantuu, on aggression takana väsymys. Ja kaipaisi muilta tukea. Että puoliso esimerkiksi sanoisi: ”Näytät väsyneeltä, lepää vain hetki ja mietitään sitten yhdessä miten hoidetaan ruoat.” Mutta miten vaikeaa onkaan sanoa: ”On kurja olla ja haluaisin auttaa, mutta voisinko levätä hetken. Teen mielelläni kyllä myöhemmin osani kotitöistä, kun jaksan paremmin ja tietenkin haluan, että sinäkin saat levätä välillä.”
Aggressiiviset asetelmat alkavat usein siitä, että haavoittuvuutta ei uskalleta näyttää ja päädytään tilanteisiin, jotka kertovat, että en olisi turvassa ollutkaan. Avain on lopulta siinä, että opitaan olemaan loukkaamatta toista ja näyttämään omaa haavoittuvuutta, ilman että tulee satutetuksi. Ja siinä, että opitaan käsittelemään molempien kokemuksia erillisinä. Ilman syytöstä ja vertailua.
Lopulta vahvuutta ei ole olla kova, vaan pehmeä. Uskaltaa olla haavoittuva, mutta siihen tarvitaan myös sitä, että toinen ei halua vahingoittaa sitä, joka laskee aseensa.
