Taas menee ihon alle. Toinen roikkuu jatkuvasti puhelimella. Menot kavereiden kanssa tuntuvat aina olevan tärkeämpiä kuin parisuhde ja väkisin järjestetty yhteinen aika tuntuu vain korostavan henkistä etäisyyttä. Puhua ei voi, kun jompikumpi aina suuttuu ennen kuin päästään edes asiaan.
Parisuhdekriisissä voi olla houkuttelevaa siirtyä epäonnistuneista kommunikaatioyrityksistä tietojen kalasteluun ja kontrolliin. Lukea toisen viestit. Käydä tämän some-tileillä, tarkistaa tykkääjät ja kommentit. Toisen mennessä ulos tekee mieli tietää missä mennään, kenen kanssa ja mitä tapahtuu – onko viesti tunnin välein liian usein? Vastaamattomuus tai viive vastaamisessa ruokkii epävarmuutta ja tiedon janoa, ja hetkessä kumppanin puhelimessa viestejä voi odottaa jo useita.
Kumppanin yksityisyyden rajan yli astumista voi olla helppo perustella itselleen luottamuspulalla. Kontrollointi ei ole ratkaisu, vaan heikentää luottamusta entisestään. Kun rajan yli on kerran astunut, on haastavaa enää peruuttaa takaisin. Siksi on tärkeää tunnistaa mielihalu kontrolliin ajoissa ja pysähtyä siihen: miksi tekisi mieli hallita ja seurata? Mikä on perimmäinen tarpeeni, mitä oikeasti haluan tässä suhteessa? Miten muuten voisin sen saavuttaa?
Kontrollointi ei ole rakkautta. Kontrollointi on vallankäyttöä, jolle ei ole olemassa perustetta. Myös pariskuntana on mahdollista hakea apua. Pysäytä kontrolli ajoissa.
