Toukokuun lopulla oli Vantaan turvakotiyhdistyksen työntekijöiden yhteinen virkistyspäivä Tuusulassa Krapin Onnelassa. Päivän aikana nautittiin hyvästä ruuasta, kuultiin mielenkiintoinen hyvinvointiluento hermoston aktivoitumisesta sekä leikittiin perinneleikkejä ja vierailtiin Lottamuseossa. Perinneleikeissä osallistujat jaettiin neljään joukkueeseen. Olimme Snappeja, Muodot Venuksen, Etanat sekä Hönöt. 😊

Ensimmäisenä lajina oli risti-nolla: köydestä muotoiltuun neliöön oli tarkoitus saada 3:n suora palloilla vaakaan, pystyyn tai poikittain. Heiton jälkeen juostiin läheisen kaivon ympäri. Kun kosketti seuraavaa selkään, niin oli hänen vuoronsa. Joukkue, joka sai kolmen suoran ensimmäisenä valmiiksi oli voittaja. Toisena lajina oli kyykkä, mölkyn tapainen peli. Kolmas laji oli tikan heittoa, jossa kaksi parasta joukkuetta valikoitui finaaliin. Neljäs laji oli saappaan heitto kyykkyasennosta haarojen välistä taaksepäin niin pitkälle kuin lentää. Jokaisesta lajista laskettiin pisteet ja lopullinen voittajajoukkue oli eniten pisteitä saanut. Palkintona oli hyvä joukkuehenki sekä kepeän iloinen tunnelma, naurusta kipeä vatsa, stipendi, mainetta ja kunniaa sekä aurinkoista ulkoilmaa.

Tämä pieni virkistäytymien muistutti meitä aikuisia leikin tärkeydestä. Jos lapsuuden perheympäristö on sammuttanut leikillisyyttä, spontaaniutta, itseilmaisua ja esilläoloa, on se saattanut samalla huomaamatta vahvistaa suorittamista, tarkkuutta, täsmällisyyttä, kurinalaisuutta ja sietämistä. Näiden vaatimusten vaikutukset ovat voineet muokata persoonallisuutta ja tunneilmaisun säätelyä. Mikäli tunnistaa itsessään tietynlaista elämään asennoitumista, voi sitä halutessaan lähteä tutkimaan ja muuttamaan. Voisinko löytää elämäniloisen lapsen itsestäni? Miten voisin lisätä joustavuutta ja avoimuutta? Voisinko olla välillä vähän hassu ja hyödytön – jopa arkiviikollakin?

Keholtaan voi lähteä kysymään tunteita. Missä huomaan rentouden ja tyyneyden tai turvallisuuden? Entä milloin havaitsen olevani vireän aktiivinen ja kiinnostunut uusista asioista? Entä mistä saan voimaa ja mikä tuottaa minulle onnistumisen elämyksen? Tai voinko toimia toisin, jos havaitsen kireyttä, levottomuutta tai uhan tunnetta? Entä huomaanko liiallisen tunnekuorman? Lähtemällä tutkimaan ja tunnistamaan oman kehon fysiologiaa, voi turvajärjestelmää lähteä aktivoimaan. Kiinnittämällä huomiota turvallisuuteen, pelokkuus, vihaisuus ja suojautumisen tarve vähenevät. Samalla sosiaalisten kontaktien luominen helpottuu, sillä turvan mielentilassa olemme rentoja, avoimia ja joustavia.

Oikein rentouttavaa ja leikillistä kesää kaikille!

Saappaanheittoa virkistyspäivässä.

Kirjoittaja: Raija Arpré

Raija Arpré toimii väkivaltatyön asiantuntijana Lähisuhdeväkivaltatyön avopalvelussa.