Työssäni ihmisten kanssa, jotka ovat satuttaneet toisia, olen huomannut erityisen merkittäväksi tarkastella sitä hetkeä, jossa käyttäydytään toista satuttavasti. Jos tuota hetkeä tarkastelee stressin näkökulmasta, voi sen nähdä niin, että ärtymyksessään ja suuttumuksessaan ihminen on stressitilassa ja kokee tällöin itse asiassa uhkaa itselleen. Uhkaa, joka pitää jotenkin aggressiivisesti torjua tai yrittää hallita omalla käytöksellä, äänenpainoilla ja sanoilla.
Tuossa stressaantuneessa hetkessä on nähtävissä kaksi erityistä piirrettä ajattelussa. Ensimmäinen on se, että kyky empatiaan katoaa. On todella vaikea olla lempeä ja ymmärtäväinen, kun mielen valtaa stressi ja ärtymys tilanteesta. Toinen piirre ajattelussa on taipumus tarkastella itseä kohteena muiden toiminalle. Ajatukset keskittyvät erityisesti siihen, miten minua on kohdeltu ja mitä minä olen tehnyt, mutta sitä ei nähdä, kuulla tai huomioida. Tuosta ajatuksesta käsin sitten oikeutetaan oma toiminta: ”Totta kai minä huudan, kun ei muuten tule kuulluksi”. Juuri se, miten tuo tilanne syntyy, kehittyy ja lopulta päättyy yhä uudelleen, muodostaa parisuhteen haavoittavan kierteen.
Kun huomaa toimivansa haavoittavasti toista ihmistä kohtaan, on tärkeä pysähtyä juuri tuohon hetkeen, jossa tunne on niin voimakas, että se ohjaa toimimaan toisin, kuin toimisi ollessaan rauhallinen. Usein sen ymmärtämiseen, miksi tuo tilanne herättää niin erityisen voimakkaita tunteita, tarvitaan ammattilaisen tukea.
Väkivaltatyön tärkein tavoite on toista haavoittavan käyttäytymisen loppuminen. Moni lupaa, että alkaa toiminaan toisin, mutta pelkkä väkisin yrittäminen ei synnytä sisäistä muutosta, vaan saattaa johtaa tunteiden patoutumiseen.
Omaan aggressioonsa tutustuessaan usein löytää yhteyksiä omaan historiaansa. Useimmilla ärtyneisyyttä ja aggressiota ympäristöönsä heijastavilla ihmisillä on kokemuksia siitä, että heitä on kohdeltu epäreilusti. Omille tunteille ei ole ollut tilaa lapsuudessa tai on tullut kaltoin kohdelluksi. Toisinaan huomataan, että aggressio on vastaus myös johonkin asiaan nykytilanteessa.
Kun vihatyöskentelyssä mieli alkaa ymmärtää enemmän itseään, omaa historiaansa ja suhdettaan ympäristöön, voi sisäinen turvallisuuden tunne vahvistua. Yhdessä mielen rauhoittamisen harjoittelun avulla voi ärtyvästä ihmisestä löytyä lempeämpi ja rakentavampi puoli, sekä kyky selvittää ja sopia asioista tavalla, joka ei haavoita.
